Radalle rahaa

Liikenne- ja viestintäministeriö käynnisti loppuvuodesta 2019 Suomi-Rata hankeyhtiön perustamiseen liittyvät neuvottelut. Hanke tulisi koskettamaan enemmän eteläsuomalaisia kuin pohjoisen väkeä. Päästäisiinhän toki viisitoista minuuttia aikaisemmin Helsinkiin, sujuvasti ja häiriöittä, Näin ainakin luvattiin hanketta markkinoitaessa. Mielestäni enemmän pitäisi saada kuin tuo 15 minuuttia ja ainakin lupaus, että tulevaisuudessa näin on. Ollaan kyllä epävarmoilla vesillä nyt.

Mukaan kutsuttiin: Akaan kaupunki, Finavia Oyj, Helsingin kaupunki, Hämeenlinnan kaupunki, Janakkalan kunta, Jyväskylän kaupunki, Kangasalan kaupunki, Lahden kaupunki, Lempäälän kunta, Nokian kaupunki, Oriveden kaupunki, Oulun kaupunki, Pirkkalan kunta, Porin kaupunki, Riihimäen kaupunki, Seinäjoen kaupunki, Tampereen kaupunki, Vaasan kaupunki, Vantaan kaupunki, Vesilahden kunta sekä Ylöjärven kaupunki. Valtiota pyydettiin myös tukemaan tätä.

Suunnittelun on arvoitu maksavan 154 720 000 euroa, Oulun kaupungin osakeomistus koko hankeyhtiön osakekannasta olisi 0,58 prosenttia ja samalla omistusosuutta vastaava rahoitusosuus 903 400 euroa. Kustannus jakautuu noin kymmenen vuoden ajanjaksolle, joka on suunnittelun arvioitu kesto. Rahoitusyhtiöön kerätään oma pääoman ehtoisena rahoituksena suunnittelun aikana. Kuluvan vuoden osalta Oulun arvioitu rahoitusosuus olisi 12 783,11 euroa, joka on samalla yhtiön perustamiseen liittyvä osakkeiden merkintähinta.

Kuntien rahoitusosuudet on jaettu asukasluvun ja vaikuttavuuden perusteella. Eniten hyötyville Helsingin, Vantaan ja Tampereen kaupungeille rahoitusosuus on suhteellisesti korkein. Esimerkiksi Tampereen ja Vantaan kaupunkien rahoitusosuudet ovat molemmille 11,1 miljoonaa euroa. Radan suoran vaikutuspiirin ulkopuolella oleville kaupunkien rahoitusosuus on matalin. Halvalla saataisiin, sanoisi Sulo Vilen aikoinaan. Vajaan miljoonan euroa epävarmaan hankkeeseen on Oulu laittamassa kymmenen vuoden aikana rahaa, sopii kyllä ihmetellä eikö Oululla ole muka muuta käyttöä tuolle rahalle? Onko unohdettu 56 miljoonan euron leikkauslista?

Miltähän tuntuu yt-neuvotteluissa olevista Oulun kaupungin henkilöistä tällainen rahan haaskaus? Kyläkouluja lopetetaan kyllä säästötoimen nimissä mutta rahaa riittää laittaa epävarmaan ratahakkeeseen. Kukaan ei tiedä miten jylläävä koronavirus tulee kohtelemaan Oulun taloutta, epäilen että ei kovin hyvin. Asia oli esillä Kaupunginhallituksessa 16.3. jolloin asia jätetiin pöydälle ja asiasta päätetään 23.3.

Miksi maatalous on pulma suomalaiselle virkamiehelle?

Monella tapaa suomalaiset sukujuuret ovat maaseudulla. Toki se viidennen polven stadilainenkin saa ruokansa maaseudulta. Maanviljelijät ovat kuuliaista ja nöyrää kansaa. Muuta en osaa enää ajatella, kun seuraa maatalousyrittäjien ahdinkoa EU -ylimielivallan ja suomalaisen virkaintoisen byrokratian puristuksessa. Kun vaikuttaa siltä, että paitsi byrokratian, niin joidenkin poliittisten suuntien perusteella maanviljelijää epäillään automaattisesti epärehelliseksi. Näin on, jos siltä näyttää, sillä maanviljelijää tarkkaillaan niin monesta suunnasta. Maataloustuet ja niihin liittyvä hallinnointi on kaikille julkista tietoa. Ja onneksi meillä on vielä viljelijöitä, joilta voi myös kysyä suoraan.

Turhauttaa tämä ajattelu maaseudusta ongelmana. Ei kai voi olla niin, että suomalainen maaseutu, puhtaan ruoan ja luonnontuotteiden lähde vaatii virkamiehen toisensa perään valvomaan vaikkapa irlantilaisen ilmakuvauksen tuloksia Suomessa (YLE M.O.T. 24.2.2020). Minä en hyväksy tätä, ja suosittelen muitakin äänestämään EU -byrokratiaa vastaan. On aivan hullua, että on kannattavampaa ryhtyä maataloustukien tarkastajaksi kuin maatalousyrittäjäksi.

Ja te viranomaiset, jotka piiloudutte EU -säädösten taakse, tehkää tässä tilanteessa vaikka nyt niin. Mutta ottakaa joku kertomaan, miksi niin teette. Tämä olisi ensiarvoisen tärkeää kaikin puolin, jotta me EU -kansalaiset ymmärtäisimme EU -alamaisuuden. Muutoin ollaan vaan siinä tilanteessa, että EU sahaa itseltään uskottavuuttaan suomalaisten silmissä.

Suomen Keskusta on tilanteen vanki, vaikka urheasti maaseutua puolustaa. Niin kaikkien pitääkin mielestäni puolustaa suomalaista maaseutua. Mutta mitäpä nämä keskustalaiset kavereilleen oikein voivat? Haavisto, Anttila, Korkeaoja – viivytystaistelua he kävivät, mutta turpaan otettiin jo EU -maatalousjäsenyyden alkumetreillä. Sitten meillä on ympäristöministeriö ja Vihreät, jotka varmasti yrittävät kaikessa parkua EU:n tahtiin, kunhan se vain Vihreiden politiikkaan on sopivaa. Hassi ja Hautala voisivat listata näkyviin tekonsa maaseudun puolesta.

Ja se hevosen lannan poltto. Vuosia, vuosia se on sallittu muissa Pohjoismaissa samojen direktiivien vallitessa. Perusteet erilaiset, mutta käytäntö toinen, eli virkamieskäytäntö. No, siellä se palaa. Mutta tämäkin virkamiehistä kiinni! Niin näinkö tämä on, että voimakastahtoisen virkamiehen jyrää vain voimakas ministeri tai muutoin voimakas poliittinen rintama. Ei hyvää päivää, Suomen kansa, tämä tsaarin ajan byrokratian perintö on raskasta.

Että Oulullakin olisi tarjottavaa maa- ja metsätaloudessa. Näillä seuduin on kuitenkin vuosisatoja viljelty maata, kalastettu kestävästi, metsästetty järkevästi ja metsätalous on ollut kestävää. Ja nyt vaikuttaa siltä, että Oulu sammuttelee valoja näitä maaseutumaisilta alueilta. Muhevaa multaa on Oulussa monilla seuduin kasvattaa perunaa ja muuta tärkeää. Ei kai ole niin, että virkamiesvastus on suurin vastus viljelylle?

Leirinuotiolla?

Onnea ja menestystä Mirja Vehkaperälle aloittaessaan uudessa pestissä, jossa hän ainakin lehtitietojen perusteella haluaa palauttaa hyväntekemisen hengen. Siinä on nimittäin tekemistä, sillä Ouluun on syntynyt vuosien saatossa päätöksenteon vaikeus. Se johtuu valtuuston jakaantuneisuudesta ja suoranaisesta pelin politiikasta. Leirissä on suurten puolueiden edustajat hyvin edustettuna ja täydennettynä pienten puolueiden edustajilla. Kahtiajako on päivän selvä. Ensin on kaupungin keskustan etuja ajavien politikkojen leiri ja toinen leiri ajaa laitakaupungin asiaa. Valtuuston edustajan asuinpaikallakin on merkitys poliittisessa leirijaossa, miten lie kaverisuhteita? Tai verkostoiksihan niitä nykyään kutsutaan.

Päätelmään Oulun omasta leiripolitiikasta olen tullut seuratessani aktiivisesti kaupungin päätöksentekoa. Esimerkiksi tieosuuskunnattomien teiden aurauksien lopettaminen ja samalla avustusten hakuvaikeus oli selkeästi molempien leirien tekele. Kalliit citypyörät ja päätös hakea kulttuuripääkaupungiksi menee kirkkaasti keskikaupungin puolelle, mukaan lukien pyöräilybaanat. Uuden Oulun strategian mukaista tämä haja-alueiden näivettäminen ei ole, mutta tuskin kukaan enää muistaa kuntaliitosta ohjannutta strategia-asiakirjaa. Vai oliko se niin heppoinen asiakirja, että sillä ei mitään ohjausvaikutusta olekaan?

Miten päädyttiin rakentamaan uusi koulu Salopäähän? Salonpään tapauksessa oli suurten puolueiden lopparit asialla koska heillä on siteitä Salonpäähän. Olihan siellä myös pienpuolueen edustusta, mutta tiukalle se meni, äänestyksessä koulu siis tuli Salonpäähän. Koulut ovat edelleen lakkauttamisuhan alla, kuten olemme lukeneet Perlaconin raportista.

Käytän tässä esimerkkinä Pikkaralan koulua, koska tiedän ja tunnen sen taustat. Koulun lakkautus ei tuo säästöjä Oulun kaupungille, vaikka Perlaconin esitys niin väittää. Säästöt hupenevat koulukuljetuksiin. Pikkaralalla on aktiivisista vapaaehtoisista koostuva ryhmä, joka kiertää eri puolueitten valtuustoryhmissä kertomassa Perlaconin epäkohdista. Pikkaralasta ei omaa valtuutettua ole tällä kaudella. Toki toivon, ettei poliittinen peli vaikuta tulevaisuuteen, jotta Pikkaralan kyläkoulu palvelee koululaisia ja kyläläisiä jatkossakin niin kuin se on jo palvellut yli 100 vuotta.

Todennäköisesti nähdään vastakkainasettelu Pikkarala – jokin toinen säästökohde, niitähän Perlaconin esityksestä löytyy. Esimerkkinä vaikkapa yksityisteiden avustukset, esityksen mukaan niistä höylättäisiin vielä 10 prosenttia pois. Kulttuurikaupungin höyläkulttuuri ei hyvää tee maaseudulle. Uutisista tiedetään, kuinka hyvä pöhinä on Oulusta irronneella Jakkukylällä. Nyt joku Perlacon miettimään, miten kuntaliitosten haittoja häivytetään!

PS. Jos nuotiolla puhaltaa samaan hiileen, mutta nuotion vastakkaisilta puolilta, pölähtää savut kaikkien silmille!

Tahokkonää eroon öljystä?

Tuleeko Suomeen uusi öljykriisi, kun mediasta kuullaan uutisia
Saudi-Arabian öljyiskuista. Iskut tulevat varmasti nostamaan hintaa
bensapumpuilla ja aiheuttavat huolta sekä murhetta monessa perheessä.
Syrjäseudulla asuvan on pakko käydä kauempana töissä ja palkasta osa
menee suoraan valtion armottomaan lypsylehmään eli polttoaineveroon.
Hinnat nousevat myös muissa tarvikkeissa, eihän kuljetusyrittäjän
kuormuri ilmaiseksi kulje ja maansiirtoyrittäjät joutuvat myös
tarkistelemaan hintojaan.

Antti Rinteen hallitus suunnittelee suuria infrarakennushankkeita.
Näihin on myös hinnankorotusta todennäköisesti tulossa eikä myöskään
hallitusneuvotteluissa sovittu polttoaineen veronkorotus tuo helpotusta
tähän ahdinkoon. Suomessa täytyisi tosissaan miettiä miten saataisiin
polttoaineen suhteen omavarainen Suomi. Muuten maksetaan hyvin kallista
laskua.

Onko suomen hallituksella ja kansalla huono muisti vai valikoiva?
Suomessa oli 70-luvulla öljykriisi. Se kyllä näkyi suomalaisten arjessa.
Asuntojen lämpötilat määrättiin 20 asteisiksi ja näyteikkunoita sai
valaista vain liikkeen aukioloaikana. Moottoriteitä ei valaistu ja
määrättiin yleinen nopeusrajoitus 80 kilometriin tunnissa, joka jäi
voimaan myös kriisin jälkeen.

Nyt jos noudatettaisiin näitä sääntöjä ei Oulun kaupunki lämmittäisi
Rotuaarin ja kaupungintalon kivetyksiä talvipakkasilla. Eikö öljykriisin
mainingeista jäänyt mitään oppia elämään?! Ilmeisesti ei, vaan jo monien
tilastomuuttujienkin valossa kulutusjuhlat jatkuivat, kun kriisiä ei
sitten yhtäkkiä ollutkaan. Nämäkin vuodet ovat kuluneet niin, että
poliittista kantaa öljyriippuvuuteen ei ole häävin kuullut vasemmalta
tai oikealta, vihreistä puhumattakaan. Täytynee penkoa mielenkiinnon
vuoksi menneitten kausien hallitusohjelmat, mitä asiaan tuumaavat.

Turvaton Suomi

Ministeri Maria Ohisalo kirjoittaa blogissaan 16.8.2019 näin: ”Suomi on yksi maailman turvallisimmista maista. On huolestuttava huomata, kuinka turvallisuuden tunnetta pyritään rapauttamaan tarkoituksella. Tämä tapahtuu lietsomalla epäluuloja ja lyömällä kiilaa eri ihmisryhmien välille. Suomessa väkivaltaan yllytetään nimenomaan äärioikeiston ja maahanmuuttoa vastustavien piireissä.”

 

Mitähän vihreä puolue jota Maria edustaa tekee? Ilmastohysterian lietsominen on yksi muoto, jota vihreät avoimesti tuovat esiin ja lietsovat. Yksi hyvä esimerkki on Sitran teettämä kyselytutkimus, jossa käy hyvin ilmi tämä vihreiden ilmastoasia. Tutkimukseen vastasi yli 2000 iältään yli 15 vuotiasta nuorta. Heistä 27 prosenttia ahdistus kuvaa erittäin tai melko hyvin heidän tuntemuksiaan ilmastomuutoksesta. Eniten ahdistusta kokivat alle 30 vuotiaat.

 

Ei ole oikein pelotella nuoria. Tämäntapaisilla ilmastopelotteluilla on pitkälle seuraavat vaikutukset. Toivoa sopii, etteivät tartuta tätä vielä nuorempiin lapsiin. Toivottavasti tämä ei ole vihreiden tulevien äänestäjien keräämistä. Tämä on myös yhteiskunnallisesti merkittävä asia, koska ihmiset alkavat ahdistumaan. Ahdistuminen on myös sairaus ja näillä hommilla saamme Suomeen erittäin sairaita nuoria ja ahdistuneita ihmisiä. Tätäkö Vihreät ja Ministeri Ohisalo haluaa?

 

Kuka laittaa lapset ja nuoret ilmastomarsseille ja ilmastotempauksiin? Tehdäänkö tämä vain näkyvyyden tähden? En hyväksy lasten ja nuorten käyttämistä politiikan välineenä.

Sallittu kiusaus ja arvostelu

Moni tuli valituksi 4 vuotta kestävään edustustehtävään, monen unelma jäi toteutumatta. Uusia valtuutettuja onnitellaan ja hehkutetaan monessakin mediassa. Vaalikamppailun aikana moni tuli häiriköidyksi ja suoraan kiusatuksi, toki hehän tiedostivat sen riskin, kun lähtivät hakemaan paikkaa. Ei sitä saa, ellei ole näkyvillä, turuilla ja toreilla esillä olemassa ja mainostamassa itseään kuvilla ja videoilla. Silloin asettuu julkisen arvostelun kohteeksi. Siinä arvostellaan kaikki ehdokkaan hyvät ja huonot puolet. Varsinkin ulkonäköön kohdistuu varsin kovaa keskustelua ja mielipiteet saavat kritiikkiä osakseen.

Vaali-illan jälkeen alkaa toinen pudonneiden ja ei valittujen arvostelukierros koskien ehdokkaan äänimäärää. Kysymyksiä heitellään ehdokkaalle – miksi noin vähän ääniä. Kahvipöytäkeskusteluissa nauretaan avoimesti vähän ääniä keränneelle ehdokkaalle ja pilkataan hänen vaalimenestystään. Hyväkin ehdokas, joka ei kestä tätä jättää politiikan. Toinen ryhmä, jotka joutuvat vielä kovemman arvostelun kohteeksi ovat puolueen vaihtajat. Heidän nimittelynsä alkaa välittömästi puolueen vaihdon jälkeen ja heistä kutsutaan loikkariksi.

Loikkarin osa on karu. Entiset puoluetoverit alkavat arvostelemaan ja kaivamaan kaikki negatiiviset asiat näistä loikkareista ja tuomalla ne julkisuuteen. Näillä toimilla yritetään mustamaalata loikkareita, jotta he saisivat mahdollisimman vähän ääniä tulevissa vaalikoitoksissa. Useassa tapauksessa tässä onnistuvat ja joutuvat pois virastaan, poliittinen ura on ohi. Monen kansalaisenkin silmissä he ovat arvottomia ihmisiä koska ovat vain vaihtaneet puoluetta. Usein haukkumista perustellaan äänestäjän pettämisellä koska loikkarit eivät noudata puolueen ohjelmaa ja näin ollen ovat pettäneet äänestäjän. Useammat tapaukset täyttävät kiusauksen kriteerit. Voidaanko me aikuiset odottaa lapsilta parempaa käyttäytymistä toisiaan kohtaan, jos me itse olemme tällaisia poliittisia esikuvia heille?

 

Hiihtoa ja hillotolppia

Talviurheilun MM-kisoista kun selvittiin huonolla menestyksellä, vuorossa oli Politiikan penkkiurheilua. Tiistaina alkoi sutkautusten mestari Timo Soinin ploki päivityksellä, ettei pyri enää eduskuntaan mutta jätti sanomatta pyrkiikö Euroopan unioniin. Iltapäivän tiedotustilaisuus oli taattua Soinia aloituksella Kysykää? Eipä ollut Timo enää parhaassa vedossa. Mutta mielenkiintoisen Vedonlyönti-tipsin antoi koskien Jussi Niinistöä, josta veikkasi tulevaa äänimagneettia.

Torstai on toivoa täynnä! Aamulla tuli Ylen kannatusmittaukset, jossa Keskusta oli pahassa syöksykierteessä. Iltapäivän täysistuntoon oli suuret odotukset galluppien takia. Ei erityistä mainittavaa ollut istunnossa, odottivat vain vaalikentille pääsyä kuten eräs ministeri sanoi torstaina.

Perjantaina paukahti oikea uutispommi, kun Juha Sipilä meni Hallituksen kaatamaan! Sitäpä ei osattu odottaa näin lähellä vaaleja. Odotetiin jonkun muun sanovan, ettei Sotea tule. Mutta silloin Sipilä olisi joutunut huonoon valoon koska on aiemmin luvannut tulos tai ulos. Mikä herkullinen tilanne olisi ollut Antti Rinteelle, hän varmasti jo mielessään haistoi virka-auton nahkaisen penkin. Mutta ei. Sipilä päätti, ettei peliä ole vielä pelattu ennen kuin on viimeinenkin ääni laskettu. Sitten vasta jaetaan salkut ja autot.

Nyt seuraavaksi pääsemme seuraamaan Keskustan syyttelypeliä, asia kuin asia aina on opposition vika, eritoten SDP:een. Esimakua antoi kaatunut Sote ja tuleva EU-puheenjohtajuus sekä muut tärkeät neuvottelut mitä tulossa on. Nyt on helppo Sipilän vedota, näin ei olisi käynyt, jos Sote olisi valmistunut. Nyt on Vaalipeli puhallettu käyntiin, ja jään innolla odottamaan tulevia vaalitenttejä ja etenkin sitä kuka perii Timo Soinin sutkautusmanttelin?

Vanhuksen vedätys

Vanhusten määrä on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina. Tämän ovat huomanneet myös huijarit ja kaupustelijat. Vanhuksien ovilla käy keksityn asian varjolla henkilöitä, jotka tulevat sisään ja vievät käteisen rahan ja helposti rahaksi muutettavan omaisuuden. Tunnetuimpia ovat valepoliisit, jotka kyselevät pankkikorttia ja pankin tunnuslukuja. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet kaupustelijat.

Yleensä toiminnan kaava menee näin: ensin soitetaan vanhukselle, esitellään yritys mistä soitetaan ja kerrotaan vanhuksen asuinalueella olevan työmaakohde ja samalla voidaan kartoittaa vanhuksen asunnon tilanne ilmaiseksi. Tai yrityksen edustaja liikkuu asuinalueella. Tarkoitus on vain päästä vanhuksen kanssa juttelemaan ja allekirjoitus sopimuspaperiin. Röyhkeimmät tulevat vanhuksen ovelta sisälle asti kaupustelemaan. Yleensä näitä ovikauppiaita on vähintään kaksi, heidän on helpompi painostaa vanhusta tekemään hänelle tarpeetonkin kauppa ja toimia samalla todistajana yrityksen puolesta.

Törkeimmissä tapauksissa kauppiaat kertovat asukkaille heillä olevan oikeus tarkistaa jokin asia, ja määrätä käyttökieltoon, kunnes tarvittavat korjaukset on suoritettu. Yleensä näitten kaupustelijoiden tuotteen ovat markkinoiden kalleimmasta päästä. Omaisille nämä kaupat tulevat ikävänä yllätyksenä, kun ovat luulleet vanhuksien pärjäävän vielä ilman jokapäiväistä huolenpitoa. Itselle on kaupattu vastikään ainakin seuraavia remontteja katto, ikkuna, putki, pesuhuone, tulisija, piippu, piipunpellitys, piipunhattu, lämpöeritys, lämpöeristyksen mittaus, ilmastointiputkien puhdistus, seinän tuuletusraon puhdistus jne.

Monikaan ei kehtaa kieltäytyä solmimasta kauppoja omassa kodissa, kun ensin on paikan päällä näytetty ja tehty kaupattavaa työtä. Joten painostamalla syntyy kaupat. Eikä anneta aikaa pohtia tai muualta kysyä työnhintatasoja vertailuksi. Mitenpä vanhus muuten pääsisi tilanteesta eroon.

Kappas vaan, kaivokset ja Ville!

Viime aikoina uutisiin on noussut hyvä huono esimerkki historian tuntemuksesta (tarkoitushakuisesta unohtamisesta) politiikassa. Aina kaikessa viisain (omasta mielestä) Vihreät arvostelivat (pesivät käsiään) kaivoslain säätämisestä vuonna 2010. Historia on syytä muistaa niin politiikassa kuin muutenkin. Tänä päivänä politiikan historiasta, saati sen kulusta keskustellaan liian vähän.

Hyvän aikalaisanalyysin kaivoslain säätämisestä kirjoitti kansanedustaja Kankaanniemi blogissaan. Asia on painavaa siksikin, että hän istui lakiesityksen eduskuntakäsittelyssä vuonna 2010 talousvaliokunnassa. Kannattaa lukea, koska se ei perustu vihreiden tunnereagointiin asialle, vaan parlamentaarikon oikeaan kokemukseen eduskunnan asianosaisen valiokunnan työssä. Miksi vihreät eivät tuo tätä esille vaan hataria heittoja? Linkki kirjoitukseen löytyy tästä: http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266543-muisteloita-kaivoslain-kasittelysta

Otsikoissa on hämmentänyt Ville Niinistön muistinmenetys tai sitten halu kirjoittaa historia uudelleen, selittää musta valkoiseksi. Ihmeen vähälle on kuitenkin jäänyt keskeisessä virkamiesvalmistelussa olleen lainsäätäjän siirtyminen Kaivannaisteollisuuden johtoon heti lain voimaantulon jälkeen – ilman karenssia. Miten Ville Niinistö ja Vihreät selittävät tämä nyt? Kun eivät vastustaneet tai arvostelleet silloinkaan.

Vihreiden otteet Greenpeacen käsikassarana ei ole salaisuus. Vihreiden kansanedustaja Emma Karin tuttavuus Greenpeacen Suomen pääsihteerin Laakson kanssa tiedetään. Vihreät olivat näköjään eniten huolissaan koneellisesta kullankaivuusta Lapissa, kun kaivoslakia säädettiin. Minä olen huolissani siitä, että Vihreät pyörittävät puolta Lappia oikeusasteineen Helsingistä käsin. Kuinka kauan Vihreät oikein saavat valehdella valtion piikkiin?

Pahoinvoiva Oulu

Mistä johtuu tämä kaupungin pahoinvointi? Onko sattumaa, että Oululle tapahtuu näin paljon negatiivisia asioita? Hommahan alkoi apteekkiryöstöillä, joita kutsuttiin mediassa ryöstöaalloksi. Ja nyt raiskaukset ja pisteenä iin päälle murha. Näkyykö nyt Nokian irtisanomisten hinta? Vai liian innokkaasta pakolaispolitiikasta?

Otetaan tulijoita enemmän kuin pystytään huolehtimaan. Kulttuuri on tulijoilla vain aivan eri kuin meillä oululaisilla. Ei sitä sopeutumista Oulun kulttuuriin tehdä kertaluontoisilla EU-rahoilla eikä liioin tuntemattomien alakouluvierailuilla, saatikka notkumalla kauppakeskuksissa ja kahviloissa. Työllähän sopeutumiset ja kotiutumiset olisivat helppo hoitaa. Mutta ei Oulussa ole työtä nuorille eikä ulkomaalaisille. Helppo tylsyyden poisto on nuorella tarttua pulloon tai huumausaineisiin. Näihin jää koukkuun ja jollain se pää on sekoitettava, muuten vieroitusoireet iskevät. Silloin sitä helposta haetaan sieltä mistä saadaan eli näköjään apteekista ryöstämällä. Saalis käytetään itse tai sillä maksetaan entisiä velkoja.

Kaupungin tulisi satsata enemmän työttömien nuorten hyvinvointiin, kuin mitä tällä hetkellä. Perheet tarvitsevat lisää tukea Oululta, jopa alakoululle tarvitaan poliisia selvittelemään koulukiusaamisia ja rikosilmoituksia on tehty pahoin pitelyistä. Ei vikaa löydetä uhrista eikä tekijästä, kyllä syyttävä sormi osoittaa nyt vanhempia. Ei se ole lapsen vika, jos perheessä on ongelmia. Kyllä kaupungin täytyisi löytää keino näitten perheiden auttamiseksi. Näillä auttamisilla ehkäistään jo lasten syrjäytymistä ja jokainen pelastettu lapsi on sijoitus tulevaisuuteen. Voitaisiin ehkäistä monet ongelmat etukäteen auttamalla syrjäytymisvaarassa olevia perheitä, resursseista ja rahasta se ei saa olla kiinni, on sitä huonompiakin sijoituksia Oulussa tehty!