Ennen tie tunnettiin nimellä kantatie 77. Kuulivatko herrat Amerikassa olevasta Valtatie 66:sesta? Ja päättivät muuttaa nimeksi Valtatie 22, kulkeehan tie suurten kaupunkien välissä kuten Oulu-Kajaani. Myös pienempiä paikkoja mahtuu matkavarrelle; Muhos, Utajärvi, Vaala, Paltamo. Hienoa on pakkasaamuna huristella peltitötteröllä valtatietä pitkin kohti suurta ja mahtavaa kaupunkia ja katsella huuruisen lasin läpi katoksettomilla pysäkeillä pakkasessa värjötteleviä töihin ja opiskelemaan meneviä ihmispolosia, sekä väistellä Pikkaralan kohdalla etuajassa tulevaan linja-autoon tien yli juoksevia ihmisiä, joilta puuttuu alikulkutunneli. Valtatien luonteeseen ei sovi liikennevalot, mutta tässä tapauksessa ymmärtää Kylmälänkyläntien ja Leppiniementien risteyksen johon liikennevalot tehtiin, koska Kajaanin ja Oulun päissä alkoi liikenne puuroutua aamuisin ja iltaisin. Väylävirastokin kehui sivullaan näitä liikennevaloja.
Valtatiellä 22 on runsaasti nähtävyyksiä, kuten Eino Leinon patsas Paltamossa. Ei olisi Eino uskonut miten paljon autoja huristelee hänen patsaansa ohi. Kuten Amerikassa on suuret ja välkkyvät neonvalot, meillä valon pilkettä tuo yön pimeyteen Pikkaralassa sijaitsevan huoltoaseman valokyltti. Syksyisin ja keväisin voi tiellä kiireisen matkamiehen verenpainetta nostaa traktorit, ja pellot tarjoavat parasta parfyymin hajua kiireisen ihmisen herkille sieraimille peltojen lannoituksen muodossa. Varsinkin miespuoleiset matkalaiset huomaavat suurkaupunki -Oulusta lähdettyään stressin alkavan laskea jo, Madekosken risteyksen jälkeen, jolloin on matkalaisen helppo pysähtyä levähdyspaikalle luonnollisille asioilleen ja katsoa samalla ohi kiitäviä junia. Kuten valtatien imagoon sopii, Muhokselta saa pikaruokaa nälkäisen vatsan täytteeksi ja auto kannatta muistaa samalla tankata täyteen, koska Valtatie 22 on huimat 180 kilometriä pitkä.
Valtatietä kuluttaa myös raskas kalusto, jotka tuovat puutavaraa tuolta Kainuun korpimaisemista, siellä kun vielä saa metsiä harventaa. Turvetta kuljettava rekka-auto alkaa olla harvinainen näky, kun tuo turve on kuulema paha ympäristön pilaaja, tiedä häntä sitten miten se Helsingin kivihiili.
Valtatie 22:n varrella olevien kuntien ja kylien kannattaa hyödyntää tuon tien antamaa potentiaalia, onhan se nimetty Tervan tieksi eli tunnetuksi matkailureitiksi. Ettei käy kuin Amerikassa Valtatie 66:lle, joka lakkautettiin virallisesti vuonna 1985 jolloin tehtiin päätös, ettei tiellä ole merkitystä.