Sallittu kiusaus ja arvostelu

Moni tuli valituksi 4 vuotta kestävään edustustehtävään, monen unelma jäi toteutumatta. Uusia valtuutettuja onnitellaan ja hehkutetaan monessakin mediassa. Vaalikamppailun aikana moni tuli häiriköidyksi ja suoraan kiusatuksi, toki hehän tiedostivat sen riskin, kun lähtivät hakemaan paikkaa. Ei sitä saa, ellei ole näkyvillä, turuilla ja toreilla esillä olemassa ja mainostamassa itseään kuvilla ja videoilla. Silloin asettuu julkisen arvostelun kohteeksi. Siinä arvostellaan kaikki ehdokkaan hyvät ja huonot puolet. Varsinkin ulkonäköön kohdistuu varsin kovaa keskustelua ja mielipiteet saavat kritiikkiä osakseen.

Vaali-illan jälkeen alkaa toinen pudonneiden ja ei valittujen arvostelukierros koskien ehdokkaan äänimäärää. Kysymyksiä heitellään ehdokkaalle – miksi noin vähän ääniä. Kahvipöytäkeskusteluissa nauretaan avoimesti vähän ääniä keränneelle ehdokkaalle ja pilkataan hänen vaalimenestystään. Hyväkin ehdokas, joka ei kestä tätä jättää politiikan. Toinen ryhmä, jotka joutuvat vielä kovemman arvostelun kohteeksi ovat puolueen vaihtajat. Heidän nimittelynsä alkaa välittömästi puolueen vaihdon jälkeen ja heistä kutsutaan loikkariksi.

Loikkarin osa on karu. Entiset puoluetoverit alkavat arvostelemaan ja kaivamaan kaikki negatiiviset asiat näistä loikkareista ja tuomalla ne julkisuuteen. Näillä toimilla yritetään mustamaalata loikkareita, jotta he saisivat mahdollisimman vähän ääniä tulevissa vaalikoitoksissa. Useassa tapauksessa tässä onnistuvat ja joutuvat pois virastaan, poliittinen ura on ohi. Monen kansalaisenkin silmissä he ovat arvottomia ihmisiä koska ovat vain vaihtaneet puoluetta. Usein haukkumista perustellaan äänestäjän pettämisellä koska loikkarit eivät noudata puolueen ohjelmaa ja näin ollen ovat pettäneet äänestäjän. Useammat tapaukset täyttävät kiusauksen kriteerit. Voidaanko me aikuiset odottaa lapsilta parempaa käyttäytymistä toisiaan kohtaan, jos me itse olemme tällaisia poliittisia esikuvia heille?