Blogini

Valtatien varrelta Kalevan blogissani julkaisemani kirjoitukset

Mustan laatikon lumous vai kirous

Liikenneministeri Anne Berner suunnittelee autojen seurantajärjestelmää, jonka avulla Suomessa voitaisiin siirtyä kilometripohjaiseen tienkäyttömaksuun. Autoilijoilta kerättävät maksut käytettäisiin teiden korjauksiin ja rakentamisiin, samalla myös alennettaisiin autoveroa ja polttoaineveroa. Digitaalinen valmius kilometripohjaiseen maksujärjestelmään on jo olemassa.
Sinänsä ajatus kuulostaa jopa loogiselta, se joka käyttää niin maksaa, mutta toiset kyttää kun toiset käyttää. Kilometrien, sijainnin ja jopa ajotavan seuranta onnistuu autoihin asennettavan mustan laatikon avulla. Trafin liikennelaboratoriossa tehtyjen testien mukaan musta laatikko olisi oikein sopiva laite kansalaisten kyttäämiseen, koska se on edullinen ja erittäin tehokas.
Poliisikin voisi hyödyntää valvonnassaan tuota laitetta, ratsioissa ei tarvittaisi enää tutkaa, koska laite ilmoittaisi suoraan millä tiellä auto liikkunut ja minkälaista nopeutta se on kulkenut.  Ei muuta kuin sakkoa auton omistajalle, kätevää vai mitä!
Asiasta ei ole kuitenkaan tehty maaseutuvaikutusten arviointia tai alueellisten vaikutusten arviointia.
Tuollainen keksintö nopeuttaisi syrjäseutujen autioitumista. Tässä maksumiehiksi joutuisivat Pohjois-Suomessa asuvat ihmiset ja ne joilla on pitkät työmatkat. Koskeeko laite myös kuljetusyrittäjiä? He ovat jo muutenkin hätää kärsimässä.  Hyvien joukkoliikenneyhteyksien lähellä asuville voisi laite sopia sillä ehdolla, ettei se koske linja-autoja. Asian julkitulon myötä on lausuntoa lievennetty siltä osin, ettei paikannusjärjestelmää tulisi, vaan aikaan perustuva maksu eli kun auto käynnistyy, niin alkaa rahaa juosta valtion pohjattomaan kassaan.
Totta tosiaan silloin pystyttäisiin laskemaan polttoaineiden hintaa koska se laittaisi ajelemaan enemmän halvalla polttoaineella ja näin saataisiin kerättyä tunteja autoihin ja eteläsuomalaisilta myös rahat pois jotka joutuvat ruuhkissa matelemaan.  Keskeinen hyöty kansalaisille mallissa on tarjolla olevat liikenteen palvelut tai palvelupaketit, joista voi valita mieleisensä. Hyöty on myös se, että asiakas maksaa sitä mitä käyttää, näin sanoo Berner. Eipä taida olla Berner tutustunut syrjäkylien linja-autojen aikatauluihin saati mitä maksaa asua syrjässä kaikista julkisista palveluista. Pitipä nähdä tämäkin päivä kun Liikenneministeri on kiinnostunut minunkin 1990-luvun Nissanista!
Berner laittaisi Suomen maantiet, rautatiet ja merenkulkuväylät yhdeksi isoksi yhtiöksi jota hallinnoisi Suomen Valtio. Mutta kuinka kauan aikaa kuluisi ennen kuin tästä yhtiöstä myytäisiin ulkopuolisille sijoittajille pikkuhiljaa osia? Niin kauan kuin Valtiolla on osuuksia myytävänä, syyksi kelpaisi esim. väylien ruoppaus kustannukset tai rataverkon parannus. Hätäisimmät ehtivät jo sanomaan, että nyt laitetaan Suomi myyntikuntoon!
Siinä sivussa menisi autioksi myös maaseutu, mitä ei saa päästää tapahtumaan. Nythän esim. Ruotsissa jo houkutellaan maallemuuttajia takaisin. Maaseutua ei voi tuoda, eikä keskusliikkeiden ja tehtaiden raaka-aineet sijaitse kaupungeissa, vaikka pääkonttorit sijaitsevat.

Turve on biomassaa

Hallituksen tuore kivihiilen käyttölinjaus esittää, että Suomi luopuisi kivihiilen energiakäytöstä vuoteen 2030 mennessä. Olisimme suunnan näyttäjiä tässä asiassa muulle maailmalle. Suomi taas kerran tekee suuremmin, kuin mitä säännökset edellyttävät. Nostaakohan tämä Suomen arvoa muiden maiden silmissä, vaikka tehdään säännökset isommin ja kovemmin kuin muut maat.

Kova on tavoite ja se tietää isoja voimalaitoksien remontteja Etelä-Suomeen. Oulusta katsottuna lähin hiilivoimala sijaitsee Vaasassa. Millä korvattaisiin tämä kivihiili? Turve on yksi varteenotettava vaihtoehto. Turve on lähienergiaa ja toisi kaivattuja työpaikkoja maaseudulle. Turve on kiistelty energiamuoto, jonka EU luokittelee fossiiliseksi polttoaineeksi sen hitaasti tapahtuvan uusiutumisen takia. EU:n parlamentin ympäristövaliokunta torjui Suomen yrityksen sisällyttää turve uusiutuvien energioiden listalle vuonna 2008. Taisi olla omat lobbarit asialla.

Suomen etuna on puu. Maapinta-alasta 80 prosenttia on metsää. Sitä hoidetaan niin, että puuta kasva enemmän kuin mitä hyödynnetään. Biomassojen käytön yhteydessä pohditaan usein sen hiilineutraalisuutta. Luonnon kiertokulkuun kuuluu, että yhteyttämisessä sidottu hiilidioksidi palautuu ennemmin tai myöhemmin hajoamisen seurauksena takaisin ilmakehään hiilidioksidina tai hallitusti polttolaitoksissa, jolloin energiaa hyödynnetään ihmistoiminnassa. Hajoamisessa ja palamisessa vapautunut hiilidioksidi palaa takaisin ilmakehään josta se voidaan taas yhteyttää uudeksi biomassaksi.

Fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna biomassoissa on se ratkaiseva ero, että biomassoja poltettaessa ilmakehään vapautuu takaisin hiilidioksidia joka on sieltä jonkin aika sitten yhteyttämisen avulla sidottu pois.

Suomen metsissä kasvaa joka vuosi merkittävästi enemmän puuta, kuin mitä sitä käytetään erilaisiin hyötykäyttötarkoituksiin. Näin ollen esimerkiksi koko Suomen hiilitaseita tarkasteltaessa metsät ovat merkittävä hiilinielu. Kauppalehden kirjoituksessa siteerataan lakimies Timothy Searchingeria jonka mukaan biomassapohjaisten energialähteiden päästöttömyys perustuu perustavaa laatua olevaan laskuvirheeseen mutta ei kerrota minkälaiseen laskuvirheeseen.

Käytetty ilmaus ”tutkijoiden mukaan” antaa epäselvän, ehkä myös tarkoitushakuisen kuvan todellisuudesta. Suomella tällainen vahvuus on puun monipuolinen käyttö erilaisten tuotteiden ja palveluiden raaka-aineina. Ja käyttämätön puu eli lahoava metsä myös vapauttaa hiilidioksidia, ei sido.

Biotalous on hakkuutähteiden energiakäyttöä tai ylipäätään paljon energiakysymyksiä suurempi asia. Suomessa bioenergiasta tulee 2/3 metsäteollisuuden sivutuotteista, mustalipeästä, sahanpurusta ja kuoresta. Emme hakkaa ainespuuta käytännössä lainkaan suoraan energiakäyttöön. Kokonaisuuden kannalta on vain hyvä asia että kaikki isot puunjalostus yrityksemme investoivat myös uuden tyyppisten biopolttoaineiden jalostamiseen kykeneviin laitoksiin.

Pipovaara

 

Saapuiko Trumpin myötä Suomeen Vihreiden uusi politiikka muoto eli lakkipolitiikka? Ennen oli kyllä karvalakkilähetystöjä. Näillä tarkoitettiin maaseudun miehiä jotka tulivat Helsinkiin selvittämään oman kylän epäkohtia. Taisipa Talvivaarastakin käväistä tällainen lähetystö eduskunnassa. Amerikassahan kaikki on suurta, niin myös Trumpin lippalakit joissa lukee kissan kokoisin kirjaimin MAKE AMERICA GREAT AGAIN.Suomessakin näitä lakkeja on näkynyt. Enemmän on suomalaisten nuorten päässä tuttu ja turvallinen Karjala-lippis. Olipahan joku kokeillut tällaista Amerikan lakkia ja mennyt syömään paikalliseen hampurilaispaikkaan jossa työntekijä oli tästä suuttunut ja kirjoittanut Twitteriin. että olisipa tehnyt mieli sylkäistä tämän lakkihenkilön hampurilaiseen.  Se viestihän lähti heti kiertämään sosiaalisessa mediassa päätyen lopulta esimiehen tietoon ja työsuhteen päättymiseen.Ei hampurilainen ehtinyt jäähtyä kunnolla kun uusi lakkiskandaali ravisteli poliittista kenttää, tällä kertaa kyseessä oli kylmän sään asuste eli pipo. Se sattui olemaan Suomen pääministerin päässä ja siinä luki Terrafame. Ei Pääministeri kerinnyt riisua tuota pipoaan päästään, niin heti oli Ville Niinistö valmiina nimittelemään pääministeriä Terrafamen mainosmieheksi. Ilmeisesti silloin kun Ville Niinistö vieraili silloisessa Talvivaaran kaivoksessa, sieltä ei annettu Villelle pipoa kotiin viemisiksi vaan lainaan vain iso oranssi kypärä. Liekö tästä pipohommasta niin suivautuneena hän alkoi arvostelemaan Pääministeriä mainosmieheksi.

Oliko kovan oppositiopoliitikon viestillä tarkoitus lopettaa Pääministerin työsuhde? Tässä hän epäonnistui. Jopa korkeasti koulutettu professori on saatu sotkettua tähän pipoepisodiin. Taitaa olla Ville Niinistöllä oppositiossa niin kiirettä, että ehtii oppositiotyöltään silmäilemään lehdestä pelkät kuvat.

Aina on oppositio arvostellut hallitusta. Viimeaikaiset ulostulot alkavat mennä jo yli. Näillä konsteillako SDP ja Vihreät aikovat voittaa seuraavat vaalit? Kyllähän nämä ulostulot purevat gallupeihin mutta gallupit eivät äänestä. Amerikastahan saatiin esimakua siitä miten gallupit ja kaiken maailman kyselyt voivat olla väärässä!

13.9.2016

Voiko kortistoa siivota?

Lex Lindström etenee ja sen tarkoituksena on päästää yli 60 -vuotiaat pitkäaikaistyöttömät eläkkeelle. Hyvä asia, mutta herättää kieltämättä kysymyksen, miksi sairaspäivärahalla olleet ihmiset on siirretty työttömäksi (mutta työkyvyttömäksi) työnhakijaksi? Jossainhan tämä on ollut, laissa, hallituksen esityksessä vaiko Kelan/työvoimahallinnon ohjeistuksessa? Ihmisten pitäisi päästä kunnialla eläkkeelle. Aina näin ei ole ja juurikin pitkään työttömänä olleiden kohdalla joku oikeus tuntuisi toteutuvan nyt Lex Lindströmin edetessä. Toki eläkettä odottavia henkilöitä on kirjava joukko. Kaikilla meillä se jollakin tavalla on edessä. Ns. työkyvytön työnhakija on määritelmänä hankala. Pitkäaikaistyötön voi myös kärsiä terveysongelmista, koska ei pääse työterveyshuollon piiriin ja toisaalta työtön ei “osaa” hakea sairaslomaa. Kun sairauslomia ei ole työhistoriassa (työttömyyshistoriassa), henkilö on ilmeisen terveempi vain paperilla? Asiaa on tutkinut työterveyslääkäri Raija Kerätär väitöskirjassaan (Kun katsoo kauempaa, näkee enemmän: monialainen työkyvyn ja kuntoutustarpeen arviointi pitkäaikaistyöttömillä).

Entä saako yrittäjä olla sairas? Mikäli yrittäjä sairastuu pitempiaikaisesti, voi ensin sairastaa sairauspäivärahalla mutta kun ne yrittäjältä loppuvat, niin hän pääsee todellakin mukaan Kelan oravanpyörään. Ensin on ilmoittauduttava työnhakijaksi työvoimatoimistoon, mutta häntä ei tuossa tilanteessa hyväksytä työnhakijaksi koska hän on paperilla edelleen yrittäjä ja vielä sairaana joten ei kykene edes työntekoon. Tämän jälkeen Kela käsittelee yrittäjän asiaa, ja yrittäjä on sillä hetkellä tuloton, hän ei saa sosiaalihuollosta tai mistään muualtakaan apua, koska hänellä on omaisuutta.

Miksi siis työtön, mutta työkyvytön työnhakija ylipäätään on määritelty? Kyllä siihen vastaus löytynee ja perusteetkin, onpa varmaan jonkinlaista poliittista ohjaustakin taustalla.

 

30.8.2016

Kuka auttaa auttajaa?

Mitäs jos maamme noin 350 000 omaishoitajaa päättäisivät ruveta lakkoon? Noin miljoona suomalaista auttaa lähimmäistä! Mielletäänkö se vaikkapa hauskaksi hetkeksi jolloin saa oikein luvan kanssa kurvailla mummon kanssa rullatuolilla? Tosiasiassa monet hoidettavat läheiset ovat lapsia ja työikäisiä ihmisiä.

Omaishoitoa tarvitseva tilanne voi tulla meistä kellä tahansa, missä elämän vaiheessa vain, vaikkapa onnettomuuden tai sairauden johdosta. Suhde kehittyy yleensä pitkällä aikavälillä ja vaatii paljon niin hoidettavalta kuin hoitajalta. Ei pidä unohtaa myöskään etäisomaishoitajia jotka tulevat joka viikonloppu hoitamaan läheisiään, kunhan vain pääsevät päivätyöstään irtautumaan. Tai hoitavat paljon asioita puhelimella. Tuollainen hoitosuhde on erittäin raskasta niin taloudellisesti kuin henkisesti, eikä sille ole saatu vielä virallista määritelmää.

Lähtisitkö sinä vaativiin osa-aikatöihin 300 eurolla kuussa tai 24/7 hoitosuhteeseen noin 600 euron korvauksella ja vapaatahan on peräti 3 vuorokautta kuukaudessa? Jos tällaiset työehdot olisivat muilla aloilla, se olisi orjatyötä! Kunnille ja kaupungeille tämä on varsin edullinen sopimus eikä tarvitse rakentaa uusia palvelutaloja eikä ohjata vähäisiä sosiaalipalveluita näille hoidettaville, mutta kuka huolehtii näistä hoitajista? Yleensä nämä hoitajat ovat joko työelämässä mukana tai jo pitkän päivätyön tehneitä ihmisiä jotka ovat jo ansaitulla eläkkeellä. He käyttävät kaiken vapaa-aikansa tällaiseen ylimääräiseen työhön josta on palkkana vain lähimmäisen rakkaus.  Kyllä valtionkin pitäisi puuttua näihin epäkohtiin eikä pelkästään kunnan.

Kauhein tilanne tulee silloin, kun omaishoitaja sairastuu itse pikkuhiljaa valtavan työtaakan alla ja joudutaan päättämään omaishoitosuhde. Siinä tapauksessa tulee kunnalle kaksi hoidettavaa kerralla. Tällä konstilla ei ainakaan saada säästöjä aikaiseksi! Tähän voisi olla ratkaisuna hoitajien riittävät vapaat ja tukitoimet. Nämä hoitajasankarit eivät tee itsestään numeroa. Olkoon tämä kirjoitukseni kiitokseksi ja kumarrukseksi näille arjen sankareille jotka jaksavat hoitaa läheistään 24/7!

20.8. klo 12.00

17.8.2016 10.49 | Janne Koskela

Monella metsästäjällä alkaa metsästyskausi lauantaina 20.8. klo 12.00 vesilinnun pyynnillä. Metsästyskortin lunastaa Suomessa vuosittain noin 300 000 ihmistä, joten Suomessa on metsästäjiä enemmän kuin muissa Euroopan maissa suhteutettuna väkilukuun.

Metsästys on harrastusmuotona kovasti arvosteltu. Hyvänä esimerkkinä metsästäjät saavat lukea yleisönosastokirjoituksia huonosta käyttäytymisestä, milloin on ammuttu liian lähellä asutusta, milloin on sotkettu ympäristöä eikä ole käyttäydytty metsästysetikettien mukaisesti. Myöskään ei pidä unohtaa mitä hyötyä metsästäjät tuovat, metsästäjät tekevät paljon vapaaehtoistyötä yhteiskunnan hyväksi suorittamalla riistalaskentoja sekä tarjoamalla viranomaisille suurriistavirka-apua esimerkiksi liikenteessä loukkaantuneiden tai vaaraa aiheuttavien hirvieläinten ja suurpetojen jäljestämiseksi ja karkottamiseksi.  Yleensä metsästysseurat ovat aktiivisesti osallistuneet kadonneiden henkilöiden etsintöihin.

Metsästys alkaa olla suosittua myös naisten keskuudessa, tilastojen mukaan naisten määrä kasvaa vuosi vuodelta. Naisten tuleminen mukaan metsästysharrastukseen näkyy siinä, että eniten metsästäviä naisia on ikähaarukassa 45-49 -vuotiaita, metsästäviä miehiä on eniten ikäluokassa 55-59 v. Metsästys on silti kaikenikäisten harrastus, nuorimmat metsästäjät ovat alle 10 -vuotiaita ja vanhimmat yli 90 -vuotiaita.

Koirat kuuluvat tärkeänä osana suomalaiseen metsästykseen. Metsästyskoirat voidaan karkeasti luokitella ajaviin, karkottaviin, noutaviin, pysäyttäviin, seisoviin, haukkuviin, lintukoiriin sekä luolakoiriin. Vesilinnustuksessa koira on melkein välttämätön, koska koira noutaa riistan vaikeakulkuisestakin maastosta. Koira noutaa myös haavoittuneet eläimet tarkan hajuaistinsa ansiosta. Hyvin koulutettu metsästyskoira tuo iloa niin omistajalleen kuin muillekin metsästäjille.

Meillä täällä Oulun alueella on yleisin metsästysmuoto vesilinnunpyynti. Meillä on laaja merialue jossa sijaitsee yhdet Suomen parhaista lintuvesistä; Hailuoto ja Liminganlahti. Vesilinnun pyynnin aloitus on monelle metsästäjälle kohokohta josta metsästyskausi alkaa. Tämä tuo myös matkailutuloja Hailuotoon. Hailuodossa on arvion mukaan 400-500 metsästäjää, joista suurin osa on ulkopaikkakuntalaisia. Metsästäjät jättävät vuosittain Hailuotoon satoja tuhansia euroja mm. vieraslupiin, yöpymisiin ja muihin palveluihin.

Oulun ympäristökunnilla olisi tässä asiassa kehitettävää. Kesän matkailusesongin päätyttyä syksyllä, tässä olisi seuraava sesonkituote. Metsästysmatkailua johon sisältyisi mökki, tarvittaessa metsästysopaspalvelu, luvat, ja kaikki tarpeellinen saatavissa pakettina. Tarjolla kannattaisi olla myös venevuokraus.

Suurin osa metsästäjistä on asiallisesti käyttäytyvää väkeä. Niin tässä hienossa harrastuksessa kuin muissakin harrastuksissa, ei tarvita kuin yksi henkilö joka onnistuu pilaamaan koko ryhmän maineen huonolla käytöksellään. Kunnioitetaan myös niitä jotka eivät metsästä!

Parasta meille

8.8.2016 18.44 | Janne Koskela

PARAS –laki oli keskustalaisen kuntaministeri Hannes Mannisen aikana annettu puitelaki. Hallituksessa oli silloin toki muitakin puolueita, joten tulos lienee kompromissi. On ainakin vaikea uskoa silloista viiden vuoden irtisanomissuojaa muuta kuin SDP:n edellytykseksi esityksen eteenpäin viemiseksi.

Keskustalaiseen ideologiaan uuden Oulun uusi ilme sopii huonosti, niin paljon ovat palvelut keskittyneet ja reuna-alueet menettäneet. En toki usko, että nämä alueet olisivat itsenäisinäkään kuntina mitenkään vilkkaita keskuksia. Sitähän kunta- ja palvelurakenteen uudistukset käytännössä olivat – teet säästöpäätökset itsenäisenä kuntana tai joku muu tekee ne puolestasi isomman kunnan osana. ”Ei kahden köyhän liitoksesta yhtä uutta rikasta tule”.

Silloisen ”Uuden Oulun” selvitysmies Arto Kosken vetämän PARAS –selvityksen ulkopuolelle jättäytyi Muhos. Viisautta teille, ettette lankea huonoon talouden pitoon, itsenäisenä kuntana. Kun Lakeuden isäntäkuntamallia aikanaan alettiin selvittää, johan Kempele nousi riemuun ja esittipä muuan kempeleläinen valtuutettu oman sairaalan rakentamista Kempeleeseen, kun nyt kerran siitäkin itsenäisenä voitiin haaveilla. Tämän tyyppinen itsenäisyys tuskin oli puitelain tavoitteena.

Arto Koski maalaili hallituksen sanan saattajana vauhdikkaita näköaloja uudelle Oululle, aina Arkangelin kasvukäytäviä myöten. No toki maan rajat ylittävä alueellinen yhteistyö on ollut mahdollista ja on Oulun strategiassa edelleen mukana, vaikka reuna-alueita se tuskin lohduttaa. Paikkatietoa olisi voitu hyödyntää strategisemminkin liitostouhuissa. Paikkatiedosta on ansiokkaasti kirjoittanut Oulun yliopiston maantieteen laitoksen professori Jarmo Rusanen.

Ajassa ei voi matkustaa taaksepäin, mutta korjausliikkeitä voi tehdä. Ymmärrän täysin Jakkukylän osakuntaliitoshankkeen Iin suuntaan. Toivon, että tulevassa maakuntauudistuksessa on sellainen strateginen ote, ettei uusia reuna-alueita tule tätä vauhtia. Onkohan kuitenkin vain asennekysymys se, ettei koko maata tulisi pitää asuttuna. Johan Alatalon Mikkokin riimitteli ”Jumala maaseudun loi, ihminen kaupungin” – kelpo keskustalaista retoriikkaa se keskustalaiselta kansanedustajalta.

PARAS –hanke rakenneuudistuksena loi siis uusia reuna-alueita ja muutti maan käyttöä – Ylikiimingin ja Yli-Iin yhteydet uuteen kuntakeskukseen on pidettävä kunnossa. Rakenneuudistukset on nähtävä myös maantieteellisesti.

Maakuntalaki ei ole vielä valmis ja tulevaisuuden kunnat hakevat kasvojaan. Toivon hallitukselle viisautta, että kunnat voivat oikeasti toteuttaa heille jääviä tehtäviä kansanvaltaisesti ja lähellä kuntalaisia. Näyttää ainakin siltä, että tulevaisuudessa maakuntahallinnon valtaa jaetaan kuten nytkin – poliittisten piirijärjestöjen kamareissa. Niillä on myös vastuunsa nyt kansanvaltaisuudesta. Emme tarvitse uutta hallinnon tasoa muuta kuin palveluiden turvaamista varten.

Samoin kuntien tehtäväksi jäävä ”elinvoiman kehittäminen” on epäselvähkö käsite. Kuntiin jää selkeästi isoimpana tehtävänä koulutuksen järjestäminen, sitten tekninen ja vapaa-aikatoimi. Ne ovat juurikin paikkoja, jotka rakentavat merkittävästi kansanterveyttä maassamme. Onko uusi SOTE parempi hanke?

Syödäänkö tänään kloorattua kanaa?

7.6.2016 19.38 | Janne Koskela

Tulipahan mieleen TTIP-sopimusta luettuani oma sotemme – katsooko Kokoomus silmät kiiluen sen TTIP:n perään? Näissä neuvotteluista on kerrottu mm. että kaikkia julkisia palveluita ja koulutuspalveluja tuottavia tahoja tulisi kohdella valtion omisteisina yrityksinä. TTIP-sopimuksen ”sääntely-yhteistyö” tarkoittaa käytäntöä, jolla yhdenmukaistetaan olemassa olevaa sääntelyä molemmin puolin Atlanttia. Tällä varmistetaan, että yhdellä puolella tuotetut tavarat voidaan viedä toiselle puolelle ilman ylimääräisiä vaatimuksia. Käytännössä tämä tulisi vaikuttamaan aina ruokastandardeista kemikaaliturvallisuuteen. Sääntely-yhteistyö toimisikin erittäin strategisena keinona käsitellä joitain kiistanalaisia kysymyksiä vasta siinä vaiheessa, kun TTIP-sopimus on jo allekirjoitettu ja julkinen keskustelu laantunut. Lisäksi se antaisi suuryrityksille laajat mahdollisuudet vaikuttaa tulevaan sääntelyyn.
Uusimpien tämän vuoden neuvottelumuistioiden mukaan Yhdysvallat vaati EU:ta osana sopimusta kumoamaan hormoni- ja geenimuunnellun lihan kiellon. Esimerkki kloorilla pesty kananliha pitäisi erikseen kyetä toteamaan haitalliseksi jotta kloorin käytön voisi kieltää. Yhdysvallat toivoo myös, että lihakarjalle sallittaisiin kasvuhormonit. Miksihän Euroopan komissio 10.9.2014 kielsi nimienkeruun neuvottelujen katkaisemiseksi tarkoitettuun eurooppalaiseen kansalaisaloitteeseen? Tätä tekoa on pidetty loukkauksena demokratiaa kohtaan.
Saadaanko TTIP-sopimuksen myötä Suomeen amerikkalaiset halpakauppaketjut? Työlainsäädäntö on erilaista Atlantin vastakkaisilla rannoilla – amerikkalaisilla työntekijöillä on todennäköisesti löysemmät lait – miten tämä käytännössä näkynee? Yhdysvaltalaisyhtiöt tunnetusti herkästi rajoittavat työntekijöiden vapaata järjestäytymisoikeutta.
Kansainvälisen oikeuden tutkija Martti Koskenniemen mukaan alkuperäisen TTIP-sopimuksen voimassa ollessa sähkönsiirtoyhtiö Carunan yhdysvaltalaiset sijoittajat osakkeenomistajana voisivat haastaa Suomen oikeuteen hinnan korotusten estämisestä ja tulon menetyksistä. Pelkkä välimiesoikeudenkäynti maksaisi keskimäärin 8 miljoonaa dollaria, lisäksi mahdolliset vahingonkorvaukset voisivat olla monikymmenkertaisia. Paljonko se Oulun kaupungin budjetti onkaan?
Miltä tuntuisi syödä hormoneilla kasvatettua naudanpaistia tai geenimuunneltua perunaa? Yhdysvalloissa viljellään yleisesti muuntogeenisiä kasveja, EU:ssa on sallittu vain yksi maissi jota viljellään ainoastaan Espanjassa. Entäs antibiootti-possu? Yhdysvalloissa syötetään tuotantoeläimille antibiootteja tautien ennalta ehkäisyksi (Suomessa syötetään ihmisille antibiootteja tautien parantamiseksi).
Suomalainen pesee yleensä marinadin pois lihasta ennen kuin laittaa sen grilliin. Yhdysvalloissa pinnalta huonontunut liha voidaan pestä kloorilla tai maitohapolla, jotta tuote täyttäisi myytävälle lihalle asetetut puhtausvaatimukset. Myös EU taipui hyväksymään maitohappokäsittelyn naudan lihalle yhdysvaltojen ennakkoehtona vapaakauppaneuvottelujen avaamiselle. Tulevaisuus tarjonnee myös kloonattua lihaa? Periaatteessa yhdysvaltalainen maataloustuotanto on EU:ssa laitonta.
EU:ssa kaikki kemikaalit on osoitettava riittävän turvallisiksi ihmisille ja ympäristölle ennen tuotteen markkinoille pääsyä. Yhdysvalloissa markkinoille pääsee käytännössä ilman EU:n tapaan tehtäviä turvallisuusselvityksiä. Viranomaiset käynnistävät tutkimukset jälkikäteen jos terveysriskiä havaitaan. Enpä haluasi olla vapaaehtoinen kemikaalin kokeilija.
Erilainen lähestymistapa kemikaaliturvallisuuteen näkyy myös kiellettyjen ainesosien määrässä. EU on kieltänyt esimerkiksi 1200 kosmetiikkateollisuuden käyttämää kemikaalia, kun Yhdysvalloissa vastaavalla listalla on noin 12 kemikaalia. EU-komissio ja Suomen ulkoministeriön edustajat ovat vakuuttaneet ettei suojelun taso laske EU:ssa vapaakauppasopimuksen myötä. EU on kuitenkin tehnyt jo merkittäviä myönnytyksiä Yhdysvalloille edistääkseen TTIP-neuvotteluja.
Ministeri Stubb on julkisesti hehkuttanut TTIP-sopimusta. Hänen mukaansa hyödyt ovat haittoja monikertaisesti suuremmat. Stubbin mukaan tällä sopimuksella saataisiin Suomi nousuun ja luotua uusia työpaikkoja. Mutta se mahdollistaisi myös amerikkalaisten suuryritysten rantautumisen Suomeen ja hintojen rajun alenemisen. Tämä olisi suomalaisen puhtaan ruuan ja maaseudun tuho.

Syrjäinen palvelu

25.5.2016 22.37 | Janne Koskela

Syrjäkylän yrittäjät, nyt alkaa sesonkiaika olla käsillä! On hyvä muistaa asioita hoitaessaan pienyrittäjien olemassaoloa, myymälää joka sijaitsee syrjäseudulla niin sanotun soratien varrella, sijaitsipa sen läheisyydessä mökkisi tai vakituinen asuntosi. Näillä yrittäjillä on leipä tiukassa talven hiljaisina kuukausina eivätkä he laske työlleen ja palvelulleen tuntipalkkaa.

Näiden myymälöiden hyllyistä löytää kaiken tarpeellisen, vaikkakin ensiksi ajateltuna hinnoiltaan hieman korkeammaksi hinnoiteltuina kuin vastaavat tuotteet superpeltomarketeista, niin silti kannattaa tukea paikallista pienyrittäjää. Samalla tällä valinnalla tuomme kylälle elinvoimaa ja säästämme luontoa ajamatta jääneiden kilometrien muodossa. Jos ei olisi paikallista kauppiasta, kylät autioituisivat. Jos myymälä lopettaa kylältä, niin seuraavaksi lähtee koulu. Myymälä tai kahvio on kylän keskus, joka luo koko kylälle elinvoimaa. Onneksi tänä päivänä on lähituottajamalli yleistynyt.

Aina ei tule ajateltua, että syrjäseuduilla on elämää mökkikauden päättäjäisten jälkeenkin. Syrjäkylillä kuitenkin toimii monenlaista yritystoimintaa maatilamatkailusta verkkokauppapalveluihin. Valokuitukaapeli on saavuttanut myös osan Suomen syrjäkyliä, ja näin avannut uusia elinkeinomahdollisuuksia sekä antanut monille tilaisuuden paluumuuttaa juurilleen.

Lähialueella tuotetun ruokatrendin nousu auttaa myös reuna-alueita, tästä hyvänä esimerkkinä on Viskaali Oy sekä hyvin yleinen osuuskuntatoiminta joka tuottaa erilaisia palveluita alueen asukkaille ja mökkiläisille. Ehkä näkyvimmät osuuskunnat on tie- ja vesialueisiin liittyvät, mutta metsästysseuratkin kuuluvat kiinteänä osana mökkiläisten ja paikallisten yhteisiin harrastuksiin. Urheilulla on ollut aina vankka sija syrjäkylillä, monessa kunnassa kokoonnutaan urheilukentän laidalle katsomaan paikallisia urheilusuuruuksia.  Ja näiden edellä mainittujen asioiden kautta mökkiläiset tutustuvatkin parhaiten paikallisiin asukkaisiin.

Mikäpä on mökkikunnalle parempaan mainosta kuin tyytyväinen mökkiläinen joka kertoo työpaikalla miten ihana rentoutumispaikka, hieno luonto sekä mahtava yhteishenki vallitsee heidän kakkosasumuksensa kunnassa.

Liikuntaa ja lääkintää

11.5.2016 7.39 | Janne Koskela

Ei tarvitse olla kummoinenkaan valopää ymmärtääkseen, mistä terveyden edistäminen koostuu. Liikkumattomuuden kuten syömättömyydenkin tulokset ovat helposti havaittavissa. Toki aina on olemassa sairauksia, joita emme voi estää elintavoillamme, emmekä helpottaa oireita. Mutta on olemassa sairauksia, joihin liike on lääke.

Kaipa osittain juuri siksi hiljattain annettiin ohjeistus, joiden mukaan lasten tulisi liikkua enemmän, jopa kolmisen tuntia päivässä. Vaikeasti paikallaan koululuokissa pysyvät lapset hyötyvät tästä! Enää ei komennettaisi istumaan paikallaan – vai? Mieleeni tulee Vaahteramäen Eemeli. Tarinan mukaan hänestä tuli kyllä aikanaan aivan kunnanvaltuuston puheenjohtaja, ainakin kirjailija Astrid Lindgrenin tarinan mukaan.

Kuntapäättäjän eli luottamushenkilön on haasteellisempi vaikuttaa lasten liikkumiseen. Toki liikuntapaikat, urheiluseurojen avustukset ja mielipiteitten myönteisyys ovat osa kuntien ratkaisuja. Mutta kukaan valtuutettu tuskin voi lähteä lapsia tunneiksi hyppyyttämään.

Mutta mitä valtuustot voivat tehdä – vaikuttaa ruokaterveyteen. Nimittäin lähi- ja luomuruoka ovat terveyden tuottamista. Moni kunta on tehnyt ratkaisun hankkia julkisissa hankinnoissa lähiruokaa. Se on aika helppoa, kun laittaa tarjouspyyntöön että liha kunnan hankinnoissa on tuotettava vaikkapa 50 kilometrin säteellä. Samoin hankintakriteereihin voidaan liittää myös luomu.

Meillä hyväksytään julkisissa hankinnoissa elintarvikkeita, joiden tuottaminen Suomen olosuhteissa ei olisi laillista, esimerkiksi Uruguayn broileri. Ja suomalainen sianliha tulee possuista, joiden saparoa ei väkivaltaisesti typistetä. Kummin teet – oletko barrikadeilla vaatimassa sian saparon typistämisen kieltämistä ja samaan aikaan ostat burgerin, jonka pihviin on käytetty typistetyn saparon possua.

Otsikkoon! Liike on lääke. Liikunnan vaikutukset terveyteemme ovat kiistattomat. Huippu-urheilija ei tervettä päivää nää, mutta meille taviksille pätee Kekkosen neuvo; ylös, ulos ja lenkille. Ja kyllähän se Kekkonen hiihtikin, syke nousi, hiki lensi, kunto kasvoi. Sitä toivon kansallemmekin. Mitäpä jos me perheelliset ottaisimme vastuun jälkikasvun liikunnan edistämisestä edes osittain ja aloittaisimme jälkikasvun liikuttamisen ja siinä samalla itsemmekin, lajejahan löytyy judosta jalkapalloon. Itse suosin frisbeegolfia, siinä saa samalla viettää lasten kanssa laatuaikaa ja vähän kilpaillakin leikkimielisesti mutta saaden lapset innostumaan. Kustannukset eivät nouse korkeiksi ja samalla saa nauttia luonnon monipuolisuudesta, plussana vielä lajin sopivuus lähes jokaiselle koska kyse ei ole voima- vaan tekniikkalajista.

Ruokaterveyden kasvattamisessa on ainesta. Kuntavaalit lähestyvät, toivon että ruokaterveys ja lähiruoka olisivat kuntavaaleissa vahvana teemana. Minulla ne ainakin ovat, jos olen kuntavaaleissa ehdolla.

Liputon Vappu

28.4.2016 20.08 | Janne Koskela

Vappu tuli useiden tietolähteiden mukaan Amerikasta – mukanaan keskieurooppalaisia vivahteita. Se oli Amerikoissa työväestön päivä, mutta liian kommunistisena muutettiin uskollisuuspäiväksi.

Suomessa tunnettiin vapun tienoilla vietetty vanha kevään juhla hela eli toukojuhla. Silloin pelloille ja muille avoimille paikoille sytytettiin kokkoja, helavalkeita. Muinaissuomalaiset polttivat helavalkeita pahojen henkien pois ajamiseksi ja soittivat kelloja. Juhlissa juotiin simaa ja tanssittiin. Vapun aikaan karja usein päästettiin ensi kerran laitumelle ja ajettiin tulien läpi sairauksien ehkäisemiseksi.

Kauaksi ollaan tultu tuosta ajasta. Mansikki ei enää joudu juoksemaan nuotion läpi, vaan on päässyt modernin eläinlääkinnän piiriin.

Nykyaikainen vappu on leimallisesti kaupunkilainen juhla, jossa korostuu opiskelijoiden karnevaalitempaukset.  Vapun juhlinta on vilkkaimmillaan Vapunaattona nuorison kokoontuessa kuka mihinkin. Yliopisto-opiskelijat ovat järjestäneet vapusta itselleen oikeat turnajaiset, teekkarit ja muut eivät mukiin vappuna sylkäise? Ikiteekkari ja ainainen vappu lienee tätä perua.

Politiikka on kuulunut vahvasti suomalaiseen vappuperinteeseen.  Historiasta huomataan työväen suorittaneen ns. Vappukävelyjä jo 1900-luvulla. Pääsääntöisesti käveltiin alun perin kesäkuussa koska vapun aikaan oli vielä viileä sää.  Sodan jälkeen ja erityisesti 1970-luvulla suuria Vappumarsseja järjestivät SDP ja Kommunistit.

Vuonna 1977 saatiin Vapusta jo pienimuotoinen kohu aikaiseksi kun Yleisradio näytti kymmenen minuuttia lähetystä työväenliikkeen Vappujuhlista ja puheista ympäri Suomen. Muistan lukeneeni jostain Yleisradion toimittajan sanoneen kyseisestä lähetyksestä että ”on se komeaa kun kuvaruudussa liehuivat punaiset liput värilähetyksenä”.  Tähän ajanjaksoon kun liittyy väritelevisioiden yleistyminen.  

Yleisradio otti opikseen ja seuraavana vuonna oli lähetyksessä vain kolmen minuutin katsaus työväenliikkeen Vappupuheisiin – tämä hallintoneuvostossa äänin 5-4!

Nykyään vappupuheissa on vähemmän sitä aatteen paloa. Lapsillekin on Vappu tärkeä juhla, he saavat kaiken maailman vappupillejä joilla voidaan koetella isiä ja äidin hermoja. Välillä hörpätään simaa ja haukataan sokerimunkkia jottei vain vauhti pääsisi hiljentymään. Omiin vappuperinteisiini kuuluu syödä nakkeja, juoda simaa ja maistella munkkeja, unohtamatta käydä Hahto Maurin traktorinäyttelyssä ja katsomassa Moottoripyöräparaatia Valtatie 22:n varrella. Ja pitäähän niitä Vappupuheita kuitenkin kuunnella!

Katto kaikille

17.4.2016 22.10 | Janne Koskela

15.4.2016 Kaleva kirjoittaa että Oulun Kaupunki haluaa aloittaa asuntojen välivuokrauksen yksityisiltä markkinoilta. Tarvetta olisi noin 600 asunnolle. Syy asuntojen tarpeeseen on oleskeluluvan saaneet turvapaikan hakijat. Suurin osa heistä on yksin tulleita miehiä. Lisäksi välivuokraus koskisi myös sellaisia kantaväestöön kuuluvia ihmisiä joilla on ilmentynyt ongelmia asumisessa ja heitä uhkaa häätö vuokra-asunnosta. Näille asunnon tarvitsijoille Oulun kaupunki takaisi vuokran, ilmeisesti kaupunki myös takaisin asunnon kunnostuksen jos ilmenisi remontin tarvetta vuokrasuhteen päätyttyä.

Eli perusteilla on asunnonhankinta yksikkö joka hommaa asuntoja ja välivuokraa ne eteenpäin. Idean tuohon on tullut Ympäristöministeriöstä. Asunnonhankintayksikön toimintakulut Oulussa ovat arviolta 100 000e. Kulut sisältävät välivuokrauksen vastaavan työntekijän palkkakulut, asiantuntijapalveluiden ostot sekä asuntojen alku- ja lopputarkastuksen. Epäilen että tuo summa ei tule varmasti riittämään.

Ympäristöministeriön mukaan Oulussa, Jyväskylässä ja Vaasassa ARA-asuntoja on suhteellisen paljon tyhjillään verrattuna muihin kasvukeskuksiin. Määrällisesti eniten tyhjiä asuntoja on Rovaniemellä, Kemissä, Kouvolassa ja Salossa. Oulun kaupungin mukaan tällä hetkellä ARA-rahoitteisia asuntoja on 94 kappaletta vapaana. Onko Oulun kaupunki ottanut huomioon Ympäristöministeriön ehdotuksen esim. toimistorakennusten muuttamista edullisiksi asuntokohteiksi sekä kimppa- ja yhteisasumisen muotoja kuten esimerkiksi soluasunnot. Lisäksi Ympäristöministeriö ehdottaa että tuetaan asuntojen omatoimisia korjausprojekteja jossa asunnon tarvitsija voi itse osallistua korjaustyöhön omaa taitotasoaan vastaavasti ja osana koulutusta tai työllistämistoimia.

Eikö oleskeluluvan saaneita pitäisi laittaa ympäri Suomen että oppisivat suomalaista kulttuuria ja juurtuisivat suomalaiseen yhteiskuntaan? Näin näkisin että ihmiset pääsisivät osaksi yhteiskuntaa. Mitä nopeammin heidät saadaan oikeasti osaksi yhteiskuntaamme, on yhteiskunnalla mahdollisuus saada takaisin osan sitä mitä ovat heihin sijoittaneet.

Miksi Arman Alizad teki ohjelman asunnottomista jos tämä ei ole ongelma kantasuomalaisten kohdalla? Miten tulee käymään pienituloisen suomalaisen jolla on asiat järjestyksessä muuten mutta tulot ovat pienet? Nousevatko vuokra-asuntojen hinnat tällaisten ratkaisujen myötä kohtuuttomalle tasolle ja rupeavatko vuokranantajat enää vuokraamaan asuntoja muille kuin Oulun kaupungille koska sieltä saatava vuokra on varma? Kauniisti puhutaan kyllä että samat edut tulisivat myös kantasuomalaisille tässä asiassa, mutta toteutuuko se käytännössä? Saako kantasuomalainen saman etuuden kuten takuuvuokran ja kahden kuukauden vuokran?

Kannatan sitä vaihtoehtoa että oleskelun saaneita ihmisiä ja perheitä sijoitettaisiin ympäri Suomen tyhjillään oleviin ARA-asuntoihin, ettei tämä vaikuttaisi yksityisien vuokramarkkinoihin. Olisiko tässä ratkaisu ongelmaan? Ja ennen kaikkea on taattava tasapuolinen kohtelu kantaväestöön kuuluvien henkilöiden ja syrjäytymisvaarassa olevien kanssa.

Väritön rasismi

23.3.2016

Aluksi osanottoni Brysselin terrori-iskun uhreille. Kirjoitukseni ei liity näihin tekoihin.

Rasismi, yleistynyt sana, johon törmää nykyään joka paikassa – mutta mitä se oikein on? Joskus rasismi määritellään kapeasti ”rotuopiksi” vaikka se on paljon muutakin. Rasismia on ihmisen tai ihmisryhmän asettaminen muita alempiarvoiseen asemaan, esimerkiksi hänen ihonvärinsä, kulttuurinsa, etnisen taustansa, äidinkielensä tai uskontonsa vuoksi.  Lisäksi rasismia on pitää tiettyä ihmisryhmää rikollisina, laiskoina ja vähemmän viisaina.

Suomessa tätä ilmiötä on tutkittu myös tieteellisesti. Tutkimuksessa havaittiin rasismia asenteissa ja arjen toiminnassa. Ajateltiin, ettei Suomessa ole rasismia, kun ei ollut turvapaikan hakijoitakaan tai suuria kansallisia vähemmistöjä. Joskus Suomessa naamioitiin rasismi muukalaispeloksi tai suvaitsemattomuudeksi. Kuitenkin meillä on historiassa ilmiöitä joita voidaan verrata rasismiin, kuten saamelaisten ja romaanien kohtelu.

Suomalaisuudenliiton Itämaasta itsenäisyyteen -kirjasta voidaan katsoa kielirasismiksi kun RKP:n Nils Meinander (HS 11.3.1994) tunnustaa että ”me ruotsinkieliset siihen aikaan pidimme suomalaisia alempana rotuna ja itseämme huonompina. Kielirajan yli ei juurikaan ollut kanssakäymistä ja avioituminen suomenkielisen kanssa oli munaus. Omaa paremmuuttamme perustelimme rotuopein”. On jopa tieteellisesti tutkittu suomenruotsalaisten keskuudessa ilmenevää rasistista ajattelumallia (Finlandssvens rashyberien uppror, Svenska Yle, 19.3.2015).

Mitähän ne opetusministerit ajattelivatkaan aikanaan, kun saamelaislapsia kiellettiin puhumasta saamea koulussa? Jos eivät tienneet tapahtuneesta, eivät olleet tehtäviensä tasalla. Jos tiesivät, olivatko siinä tapauksessa jossain määrin rasisteja? Missään ei saa ottaa lapsia rasismin välikappaleeksi. Ei se ole lapsen syy, mihin perheeseen syntyy. Heikompia on helpompi sortaa ja kiusata (jotenkin pitää itsensä ylentää, jos ei muuten niin toisia alentamalla?). Osansa tänä päivänä saavat vanhukset, vammaiset ja yhteiskunnan rattaista syrjäytyneet ihmiset.

Rasistiset teot kumpuavat usein peloista ja ennakkoluuloista Ennakkoluuloja on meillä kaikilla ihmisillä mutta on eri asia toimiiko niiden mukaan. Mielenkiintoinen esimerkki löytyy Jari Tervon kirjoituksesta blogissaan 28.9.2015 Valkoinen roskaväki, jossa hän nimittelee kypsään keski-ikään ehtinyttä naista joka osallistui Tornion Rajat kiinni –tapahtumaan. Hän toteaa tämän naisen mieleltään perverssiksi.  Tiesikö Jari Tervo tämän naisen perversioista? Tuskinpa. Tässä yksi esimerkki siitä, miten saadaan nopea rasistinen ajattelu liikkeelle.

Myös osa ulkomaalaisista on opetellut niin sanotun rasistikortin käytön. Jos jokin asia ei mene heidän mielestään oikein, niin silloin olet heti rasisti heidän mielestään. Eri uskontokunnissa esiintyy myös rasismia, siellä se painottuu enemmän henkiselle puolelle ilmentymällä mm yhteisön ulkopuolelle eristämisellä ja suuren kuulijakunnan kokoontuessa haukkumalla tiettyä henkilöä kaikkien kuullen.

Taitaa olla niin, että rasismia on ollut ja tulee olemaan jossakin muodossa. Kokoomuksen viestintä karahti täysin kiville, kun Brysselissä surmataan viattomia ihmisiä, hymyilevät ministerit vakuuttavat kitkevänsä rasismin maailmasta. Poliitikoilla on vastuunsa, Markus Mustajärvi vertasi taannoin Sipilää propagandaministeri Joseph Goebbelsiin. Vaikka kuinka kismittää hallituksen lakiesitys niin totuutta ei saa käyttää huolimattomasti ja verrata pääministerin töitä Goebbelsin töihin.

Pyritään vähentämään omalta osaltamme rasismia. Olokaa ja eläkää ihimisiksi ja hyvää rasismin vastaista viikkoa kaikille!

Rikosilmoituksen vastaanotto ABCllä?

9.3.2016

Poliisi ei saa kadota katukuvastamme täysin toimintamenoja määrärahojen leikkausten vuoksi. Poliisin laskevista kehysmäärärahoista kuuluu kiitos edellisille hallituksille. Muuttuvien turvallisuuskuvien kentässä laskevat kehykset on haasteellinen yhtälö. Poliisin toimintakyky on suoraan riippuvainen toimintamäärärahoista, jolla palkataan poliisipartiot kentälle.

Vähenevät määrärahat johtavat tehtävien priorisointiin tai yksinkertaisesti sanottuna näkyvyyteen mm. harva-alueilla, näkyykö poliisi syrjäkylillä yhä harvemmin? Poliisien osalta tulevaisuuden näkymä on synkkä, poliisien määrää saatetaan joutua vähentämään yli 800 poliisimiestä vuoteen 2019 mennessä. Lopullisen päätöksen tekee eduskunta huhtikuussa, kun asetetaan poliisin määrärahoille budjettikehykset.

Tulevaisuudessa kiireellisten hälytyspalvelujen saatavuus pyritään säilyttämään, mutta poliisin ns. ei niin kiireelliset – tehtävien toimintavalmiusajat tulevat pidentymään. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuteen liittyvän valvonnan taso laskee, jolloin yleisten paikkojen järjestyshäiriöiden, vahingontekojen ym. selvittämättömät määrät tulevat kasvamaan.

Kansalaisten turvallisuuden tunteen heikkeneminen voi olla tosiasia. Tähän rakoon on kehitetty turvapalveluita, mm. kameravalvonnat. Myös vapaaehtoisia katupartioita on perustettu lisäämään kansalaisten turvallisuutta, tämä siis kansalaishtöisesti. Mutta nämä eivät korvaa viranomaistyötä, jota poliisikin tekee.

Jos virka-apupyyntöihin vastaaminen vaikeutuu ja hidastuu, mennäänkö jatkossa esimerkiksi etsintätehtävässä suurimmaksi osaksi vapaaehtoisvoimin? Virkatehtävä on julkisen vallan käyttöä, mutta käsipareja siihenkin tarvitaan. Etsintää ei voi johtaa vapaaehtoinen, kun virka-apupyyntö on annettu. Perustuslaki sanoo jotakin julkisen vallan käytöstä!

Henkilöstön määrän voimakkaalla laskulla olisi vaikutusta myös poliisin työturvallisuuteen ja työssä jaksamiseen, erityisesti harvaan asutuilla alueilla. Kun poliisiasemia ei ole taukoja varten, autossa istuminen lisääntyy. ABC -asemilla pidetään tauot – otetaanko tulevaisuudessa vastaan myös rikosilmoituksia (ja leima korttiin). Ehkäisevä työ, mm. kouluissa tapahtuva valistustyö joudutaan minimoimaan, vaikka juuri Oulussa on tehty hyvää koulupoliisityötä.

Poliisin resursseja syö myös suuri pakolaisaalto. Esim. maastapoistumiskuluihin on määrätty 6 miljoonaa euroa ja 2015 tähän myönnettiin 2,2 miljoonan euron tasokorotus. Summa ei todennäköisesti tule riittämään. Mistä lisää kun tämä raha on käytetty? Lisävelkaa vai suomalaisten kukkarosta lisää nyhtämällä?

Vastaanottokeskuksien järjestyshäiriöt työllistävät poliisiakin. Poliisin joutuessa tehtävälle vastaanottokeskukseen, sinne lähdetään monipartiolla. Eri kulttuureista tulleilla ei ole vielä samanlaista kunnioitusta virkamiestä kohtaan kuin kantasuomalaisilla. On huomioitava suuri ihmismäärä saman katon alla, tilanne voi kärjistyä nopeastikin joukkojenhallintatilanteeksi. Turvapaikanhakijat eivät ole tasapäinen ryhmä, päinvastoin. Ryhmien välisiä jännitteitä todistettavasti on.

Poliisin määrärahoja tarvitaan  myös uudentyyppisten uhkakuvien kuten kyber- ja tietoverkkorikollisuuden tutkintaan ja torjumiseen. Poliisin on panostettava jatkossa tähänkin rikollisuuden lajiin. On koulutettava henkilöstöä pysymään askeleen edellä verkkorikollista. Verkkorikollisuuden torjunta edellyttäisi poliisilta merkittäviä lisäpanostuksia jo nyt, mutta tällä määrärahatasolla ei ole mahdollisuuksia.

Uusiin uhkakuviin – terrorismin torjuntaan ja ennaltaehkäisyyn tulisi lisätä resursseja jo nykytilanteessa, puhumattakaan harmaan talouden torjunnasta.

 

Soten kynnyksellä osa 2.

25.2.2016

Hallitus on linjannut 7.11.15 ratkaisun, jossa perustetaan itsehallintoalueet, joita on 18 kappaletta. Näistä 15 aluetta järjestää laajat sotepalvelut ja kolmen alueen on tehtävä yhteistyötä muiden alueiden kanssa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tuo 15 aluetta vaikuttaa hivenen päälle liimatulta ratkaisulta, sillä niinhän nytkin on Kainuu ja Keski-Pohjanmaa mukaan lukien moni muu sairaanhoitopiirinä tunnettu alue ostaa palveluja, joita se ei itse pysty tuottamaan.

Kokoomuksen kulisseissa vaikuttaa tutisevan viime aikaisten ulostulojen myötä. Maakuntahallinto ei näytä maistuvan hyvältä, liekö sillä liikaa poliittista painolastia joillekin. Toisaalta arvostellaan hallinnon rakentamista ja ettei oltaisi menossa sote –edellä. Kyllä muuten ollaan, julkisuudessa olleiden tietojen perusteella. Eiköhän ole niin, että juuri se sote tarvitsee hallintolain, jotta se pystyy toimimaan. Sitten tulee kaikki muu, mitä tarvitaan tai poliittisesti päätetään.

Hallintohimmeleitä ollaan purkamassa, ei lisäämässä. Luottamustoimielinten ja virkakoneiston virtaviivaistaminen tuo kustannussäästöjä ja purkavan hallintohimmeleitä. Tulevaisuudessa maakuntavaltuusto ja –hallitus päättävät paljosta ja selvitysmies Lauri Tarasti esittääkin että maakuntavaltuusto voisi asettaa lautakuntia valmisteleviksi elimiksi, jos niin katsoo.

Uudet valtuustot valittaisiin vaaleilla, joten päätöksenteko saa kasvot. Poliittinen muisti tuntuu taas kerran olevan lyhyt, niin myös varapuhemies Risikolla, joka on lähtenyt politikoimaan asialla. Varapuhemiehen olisi ehkä parempi pysytellä eduskunnan päätöksentekoa puolustamassa, vaikka onkin toiminut ministerinä. Samoin viime kauden perustuslakivaliokunnan lausunnot on syytä muistaa. Viisi aluetta katsottiin demokraattisen päätöksenteon kannalta liian suuriksi. Miksi kokoomus sitten vain edelleen vääntää tätä viiden alueen mallia? Maakunnalliselle mallille on myös laajaa poliittista kannatusta, mm. Vihreistä ja Vasemmistosta.

Tai sitten kokoomukselle nykytila sopii vallan mainiosti, onhan tätä uudistusta vatkattu jo kymmenen vuotta. Kenenkähän etu sitten nykytilanne on? Ainakin sen sektorin, jonka tavoite on tehdä voittoa, kuten yksityisen lääkäriaseman. Julkinen sektori on kuitenkin viime käden perälauta, sen ykköstavoite ei ole voiton maksimointi. Julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto kantaa lisäksi vastuuta kansanterveydestä laajalti.

Samaan aikaan työeläkeyhtiöt ovat vuosia ohjailleet eläkevaroja veroparatiiseihin. Toivottavasti tämä on aitoa työläisen puolustamista, vaikka kyseessä on ollut selkeästi myös veronkiertoa.

 

Soten kynnyksellä

19.2.2016

Lainaus STM:n julkaisusta: ”Vastuu kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä säilyy kunnilla, kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät itsehallintoalueille. On tärkeää, että kunnilla on selkeä näkemys tehtävästään hyvinvoinnin edistäjänä asukkaiden arkiympäristössä”. Mitään uutta ei sinänsä ole keksitty, asia on vain nyt tullut laajasti keskusteluun ja konkreettisemmaksi. Luulenpa että keskustelua lienee vauhdittanut tietynlainen ihmettely tulevaisuuden kunnan tehtävistä. Kyllähän kunnan tai kaupungin on taattava asukkailleen terveyspalvelut.

Terveys ja hyvinvointi tuotetaan sote–palvelujen seinien sisällä vain osin, kuten tietenkin esimerkiksi neuvolatyö ja suun terveydenhuolto. Mielestäni Oulussa suunta on väärä, koska täällä lakkautetaan kauempana kaupungin keskustasta sijaitsevia hammashoitoloita ja neuvoloita. Hammashoitoloista esimerkiksi alas ajetaan Ylikiimingin hammashoitola, jossa varmasti lähiseudun asukkaita asioi.

Neuvolatyö on suomalainen innovaatio, ylpeyden aihe ja kansanterveyden kivijalka. Kätilön/terveydenhoitajan käsien kautta kulkee koko kansakuntamme. Kätilötyö on ajassa suuresti muuttunut. Kun kätilö aiemmin nakkasi laukun selkään ja hiihti selkosille, nyt äiti pakkaa laukun ja kulkee selkosilta sairaalaan synnyttämään, jopa satoja kilometrejä. Lähipalvelun rooli voi muuttua suuresti ajassa. Tästä hyvä esimerkki on Oulaskankaan sairaala, jonka synnytysosastoa uhkaa alas ajo elokuussa 2016. Valviran mukaan puutteita sairaalassa on vastasyntyneiden tehostetun valvonnan järjestämisessä.

Kaikille meille ei suoda onnea syntyä terveenä tai elää sairastumatta pitkäaikaissairauteen kuten vaikka diabetekseen tai astmaan. Monta vaikeaa ja toimintakykyä raunioittavaa sairautta pystytään tänään hoitamaan tuloksellisesti. Mummoni ainoa reumalääke taisi olla aspiriini. Terveys ja hyvinvointi tuotetaan tänä päivänä perheissä, päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoillakin. Totta kai terveytemme on tiukasti sidoksissa varsinaisiin sote–palveluihinkin, mutta kalleimmat palvelut ovat tulipalojen sammuttamista, eivät terveyden peruspilareiden rakentamista.

Kunnat tulevaisuudessa päättävät edelleen monista terveyteemme vaikuttavista tekijöistä. Johan nytkin julkisen sektorin moni toimija, rahoitus ja päätöksentekovalta ovat kadonneet kuntayhtymien rakenteisiin. Ymmärtääkseni itsehallintoalueita perustettaessa on tavoitteena organisoida hallinto uudelleen, ei luoda sitä lisää. Paras uudistus on sellainen, joka näkyy kansalaisen arjessa palvelujen saatavuudessa mahdollisimman vähän ja saavuttaa tavoitellut kolmen miljardin säästöt tulevien vuosien aikana.

Muutoin terveyden ja hyvinvoinnin lisäämistä tulee edistää. Toimijoita ovat kuntien lähiliikuntapaikat, kuntalaisia liikuttavat urheiluseurat, harrastepaikat, kansalaisopistot, kuntastrategia tai koulujen opetusohjelmat. On löydettävä vain se viisastenkivi, joka herättää meidät sohviltamme liikkumaan ja tekemään ruokakaupassa terveelliset valinnat. Nykyaikaiset kännykkäsovellukset tuovat meille apua näihin ongelmiin, ne motivoivat liikkumaan ja tekemään terveyden kannalta parempia valintoja. Kännykkä toimii kaupassa oivana apuna terveellisempiä valintoja tehdessä sekä antaa liikuntasuorituksien jälkeen käyttäjälleen rehellisen palautteen välittömästi.

Perusasiat eivät muutu. Ainoa tapa pysyä kunnossa on kuntoilla ja levätä riittävästi. Onhan kukkia kasteltava ja viljaa varten maaperä on muokattava. Valtakunnallisesti tarvitsemme edelleen urheilusankareita, ilokseni luin lehdestä pikkuleijonien maailman mestaruuden jälkeen jääkiekkoseurojen jäsenmäärät ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Kiitos pikkuleijonat, kaisamäkäräiset ja teropitkämäet. Teidän esimerkkinne saa ihmiset liikkumaan enemmän ja voimaan paremmin.

 

Tähtiympyrän alla

4.2.2016

Suomi on kulkenut tähtiympyrän alla eli Euroopan unionissa 21 vuotta.  Mitä se on tuonut suomalaisille? Onko aika ollut hyvää? Miksi Suomi on lähihistorian suurimmassa lamassa? Onko vika kenties Euroopan unionissa? Miten on mahdollista että Suomen ulkoraja vuotaa kuin seula? Kiitos vapaan liikkuvuuden! Suuri EU ohjailee Suomea surutta ja Suomihan tottelee vastaan laittamatta. Joskus oli puhetta siitä että EU yrittää tehdä Suomesta puistovaltion. Täällähän olisi eurooppalaisille lomailijoille puhdas ilma ja vesi, villi luonto jonne he voisivat tulla lomillaan kuvamaan ja rentoutumaan. Euroopan suurimpaan puistoon joka on nimeltään Suomi, tätäkö me halutaan?

EU:n on uudistuttava

Ulkoministeri ja Puoluejohtaja Timo Soinin toteamus ”Suomella on parempi maine EU:ssa kuin EU:lla on maine Suomessa” pitää paikkaansa. EU:n sanotaan olevan myös arvoyhteisö ja sekin pitää paikkaansa. Mutta miten käy arvolle nimeltä luottamus, jos sovituista säännöistä ei pidetä kiinni? Tämä on suomalaiselle vaikeaa ymmärtää. Meillä talouselämä on perustunut luottamukselle, vaikka eteläisissä EU –maissa voi korruptio olla hyvää keskiafrikkalaista tasoa.

Tänään liikasääntelyn purku on tapetilla niin EU:ssa kuin Suomessakin. Suomi on ollut likipitäen kaikessa – myös sääntelyn noudattamisessa EU:n mallimaa. Monesta sääntelystä on koitunut tappioita isänmaallemme. Esimerkkeinä rikkidirektiivi, rahoitusmarkkinavero, ilmastopolitiikka, kaivosvero ja energiatehokkuusdirektiivi. Kuka näistä loppupeleissä kärsii? Se on suomalainen duunari, kun työpaikat karkaavat liikasääntelyn vuoksi Suomesta pois. Perusteollisuutta ei saa päästä maasta pois, sillä se muodostaa suuren osan viennistämme. Ja kysynpähän vain, kumpi tuottaa ympäristöystävällisemmin terästä, suomalainen vai kiinalainen terästehdas?

Kotikutoinen byrokratia on nappuloilla pelaamista EU:n rinnalla. EU pystyy kyllä sääntelemään vaikka mistä pienistä asioista, mutta samaan aikaan se ei saa esimerkiksi omaa rajavalvontaansa kuriin. EU:n myötä Suomen ulkoraja on EU:n ulkoraja. Sitä valvovat osin muut kuin Suomen Rajavartiolaitos.

En ihmettele ollenkaan Iso-Britannian hermostumista unioniin. Siitä on seurauksena kansan vaatimus jäsenyyden ehtojen uudelleen neuvottelemiseksi. Niin pitäisi kaikkien muidenkin maiden päästä tekemään. Paavo Väyrynen voi kiukutella täällä miten paljon hyvänsä, mutta pelipaikka on nyt muualla. Ja Väyrysen oma peli on huolehtia Keskustan kaksista (kaksisista) rattaista. Nyt on Paavolla uusi puolue. Tarkoittaako tämä Keskustan jäsen kirjasta luopumisesta vai mistä? Aika näyttää tämänkin episodin lopputuloksen.

EU:n toiminnan kritiikittä hyväksyvät tahot toitottavat Suomen maineesta. Milloin jäädään yksin ja milloin ollaan missäkin höyhensarjassa. Entäs sitten ja kuka sen määrittelee? Asedirektiivistä käyty keskustelu oli taas juurikin sitä, ”Suomen ei pitäisi jäädä itäisten maiden kanssa samaan seuraan”. Mitenkähän asiassa kävi? Mikään jäsenmaa ei lähtökohtaisesti hyväksynyt esitettyä tuliasedirektiiviä sellaisenaan, vaan siihen esitettiin lukuisia muutoksia. Ei pidä olla liian sinisilmäinen ja uskoa Kataisen federalistikabinetin kaikkia kotkotuksia.

 

Vieras pukuhuoneessamme

22.1.2016

Viime päivinä on kohistu verovaroin ylläpidetyistä uimahalleista. Mediasta luimme kulttuuriongelmista jo vuonna 2014, kun joukko romanialaisia pyykkäsi uimahallissa. Pakolaisaalto rantautui Eurooppaan EU:n vuotavien rajojen vuoksi – myös Suomeen. Hetkessä saapui yli 30 000 vieraskielistä maahantulijaa. Suuri joukko nuoria miehiä, joista julkisuustietojen perusteella osalla on oikea hätä, osalla ei. Uimahallin hädän laatua en tiedä, kun väärälle puolelle eksyttiin.

Uusi tilanne herättää ärsytystä, mutta myös pelkoa. Aiemmasta poikkeavaksi kuvailee tilannetta myös poliisi. Turvattomuuden tunteen muutos voi johtaa räjähdysalttiiseen tilanteeseen, jota ei edesauta puutteellinen opastus Suomen lakiin ja kulttuuriin. Lähes päivittäin saamme medioista tietoa, kuinka suomalaista naista pidetään kohteena, jota saa lääppiä ja tuijotella julkeasti.

Kohta lähenevä kevät ja kesä vähentävät vaatetusta ja avaavat yleiset uimarannat. Ei tarvitse mennä uimahallin naisten puolelle nähdäkseen kohtalaisen paljasta pintaa. Puhkeaako kevään kanssa ongelma? Miten torjua se, riittääkö pelkkä puheopastus kääntämään vuosisatoja vanhan, naisia eri tavalla kohtelevan kulttuurin. On joukossa onneksi miehiä, jotka sopeutuva erinomaisesti suomalaiseen kulttuuriin ja toimivat maassamme maamme tavoilla.

Ahdistelusta bussissa tai yleisillä paikoilla pitää aina ilmoittaa poliisille. Vaikka poliisin määrärahoja on pienennetty, he ovat kykeneviä kohdentamaan resursseja ongelma-alueelle. Ehkä ihmisen luonteessa on tirkistely-geeni, julkisuudessa on ollut juttua erilaisista kameraviritelmistä salakatselua varten. Tuomioitakin näistä on jaettu. Ulkomaalaiset nuorukaiset tuntuvat oleva tungettelevampia ja röyhkeämpiä tulemaan lähelle liian nopeasti. Ihmettelen suuresti myös Kempeleen tapausta, jossa ulkomaalainen ahdisteli, samalla tuomitsen myös kaiken ahdistelun.

Määräaikainen porttikielto annettiin Haukiputaan tapauksessa vasta sitten kun toisen kerran jäi kiinni uimahallissa naisten puolelta tuijottelemasta. Media kertoo nuoren miehen katuvan tekoaan. Hyvä sekin, mutta ei tainnut nuori mies ymmärtää jättävänsä teollaan henkisiä arpia kohteeksi joutuneille. Ihmettelen uutisointia, jossa henkilö esiintyi ensin nuorena miehenä, mutta pyydettyään anteeksi tekoaan muuttui pojaksi. Mikä mahtaa olla ero nuorella miehellä ja pojalla tässä tapauksessa?

Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan suomalaiset pelkäävät maahanmuuttajia jotka kulkevat useamman miehen ryhmissä. Monilta naisilta olen kuullut etteivät he uskalla liikkua illalla/yöllä yksin ulkona koska he pelkäävät näitä miesten ryhmiä, vanha sanonta kun kuuluu: ”joukossa tyhmyys tiivistyy”. Miten saadaan iskostettua heillekin kuten kantaväestölle että maassa ollaan maan tavalla, ylilyöntejä ei sallita ja niistä rangaistaan.

Poliisin maahantulopuhuttelu ei yksin riitä, vaikka suomalainen poliisi on hyvä. Vastaanottokeskusten vastuulla on toimien tarkkailu ja tarvittaessa hankkia apua, sekä raportoida poikkeavasta käytöksestä. Myös vastaanottokeskusten jengiytyminen tulee resurssien puitteissa estää kaikin voimin. Väitän, että esimerkiksi sunnien ja shiiojen väliset jännitteet ovat kohtalaisen tuntemattomia rivisuomalaiselle.

Vihaatko?

13.12.2015

Tohtoritutkija Tommi Kotonen kertoi Kalevassa (13.12.15) poliittisesta vihapuheesta. Juttu keskittyi lähinnä maahanmuuttajiin kohdistuviin vihapuheisiin. Jutussa ei oikein auennut, mitä vihapuhe on. Kysynkin, onko vihapuhetta arvostella ja nimitellä seksuaalisen suuntautumisen vuoksi ja onko romaanien nimittely vihapuhetta? Poliitikot kuulevat paljon myös. Monesti kuultu on paitsi halveksuvaa myös pahansuopaa. Kansanedustajiin, ministereihin ja maan hallintoon kohdistuu paljon törkypuhetta.

Olen paikallispoliitikko, mutta olen yllättäen saanut pahansuopaa palautetta blogini kirjoittamisesta. Palautetta kun voi laittaa tänne nimettömänä. Veikkaan, että osa on poliittisen vastustajan “hengen tuotetta” – nimettömänä. Pahansuopuus syö meidän kaikkien pääomaa. Mitä eroa on vihapuheella ja vihanpidolla? Vihapuhe lienee käsitteenä aikansa lapsi. Somen myötä se tullut uudeksi muoti-ilmiöksi, nykyään joka paikassa keskustellaan vihapuheesta. Välillä tuntuu, että jokaisesta pikkuasiastakin täytyy olla vihainen, asiasta täytyy tehdä päivitys omalle Facebookin sivuille ja jollei se siinä saa riittävästi huomioita, niin viimeinen vaihtoehto on lähettää tekstiviesti yleisön osastolle lehteen.

Miksei asioita voida hoitaa kasvokkain keskustelemalla asiasta? Mitä lisäarvoa nimettömänä huutelu tuo yhteiskunnallemme? Vihanpito on taas eri asia. Siinä ei kohdata eikä keskustella missään muodossa, korkeintaan tuomarin välityksellä. Meiltä suomalaisilta puuttuu tällä hetkellä yhteishenki. Syynä todennäköisesti on yleismaailmallinen lama ja epävarmuus. Siihen lisättynä hallitsematon maahanmuutto, on helppo kohdistaa vihapuhe kieltä ymmärtämättömään ulkomaalaiseen. Ei ole odotettavissa, että kieltä ymmärtämätön sanoisi yhtä pahasti takaisin.

Kertooko suomalaisten asenteen muutoksista raaistuneet väkivaltarikokset ja raiskaustapaukset? Vai lietsotaanko uusien äärijärjestöjen syntymistä ja kasvamista jotka muka toimivat suomalaisten parhaaksi keinoja kaihtamatta oman käden oikeutta käyttämällä? Miten tässä tilanteessa voidaan edes ehdottaa poliisiviranomaisen virkojen ja toimintojen lakkauttamisista!

Maaseudulla on herätty turvattomuuden tunteeseen. Siellä ei ole poliisia, siellä on vain naapuriapu. Silloin saattaa oman käden oikeus tuntua turvallisimmalta vaihtoehdolta. Pelon ilmapiiristä kertoo myös valvontapalveluiden ja  –myynnin lisääntyminen. Ei sitä pelon ilmapiiriä poisteta turvakameralla. Myös nykyisin julkisuudesta tuttu liikenneviha, kukapa ei olisi syyllistynyt sellaiseen. Omasta mielestä törkeä ohitus tai kiilaus saa suomalaisen vähintään näyttämään kuuluisaa kansainväistä käsimerkkiä. Muistissa on Helsingin raadollinen tapaus kun polkupyöräilijä joutui tällaisen kohteeksi surullisin seurauksin. Heikompi osapuoli menehtyi. Muistakaamme, että hallitusohjelmaan on kirjattu – “ei saa kiusata”! Rauhallista ja Hyvää Joulua blogini lukijoille ja vihatonta ensi vuotta! Tavataan turuilla ja toreilla kasvotusten.

Perinteitä Maikkulassa

4.12.2015

4.12.2015 otettiin varaslähtö Itsenäisyyspäivän juhlintaan. Itsenäisyyspäivän juhlilla on pitkä traditio Maikkulassa, muisteltiin että juhla olisi järjestetty nyt kymmenettä kertaa. Vieraiksi juhlaan saapuvat Maikkulan esikoululaiset, joita oli tänä vuonna saapunut paikalle satakunta lasta. Kuten oikeissakin Itsenäisyyspäivän vastaanotoissa, oli kättelyseremonia jossa arvokkaasti käyttäytyvät esikoululaiset kättelivät presidenttiparia juhlaan saapuessaan. Presidenttiparina toimi tällä kertaa yhteistyöryhmän puheenjohtaja Janne Koskela ja päiväkodin johtaja Leena Kaltio.

 Juhlia lapset olivat suunnitelleet pitkään askartelemalla Suomen liput kaikille ja olipa hiuspinnien vertailujakin suoritettu päiväkodissa. Juhlissa nähtiin hienoa ohjelmaa, lapset olivat harjoitelleet laulu- ja musiikkiesityksiä. Esitysten jälkeen päästiin seuraavaan kohokohtaan, nimittäin juhlakakun syöntiin. Hyvät tavat juhlaväki muistikin ja keskustelu oli sivistynyttä.

Juhlat järjesti perinteiseen tapaan vapaaehtoisvoimin Maikkulan Suuralueen yhteistyöryhmä, MLL  Maikkulan paikallisyhdistys, Karjasillan Seurakunta, Maikkulan Suuralueen Asukastupa ja Pikkaralan kylätoimikunta.

Postia Brysselistä

22.11.2015 Entinen ulkoministeri, nykyinen kansanedustaja Erkki Tuomioja kannattaa (HS 20.11.15) tiukkoja aselakeja. Hän ei “näe syitä siihen että kenelläkään olisi puoliautomaattiaseita kotona”. Tuomiojan mukaan sellaisilla aseilla ei ole tekemistä ampumaurheilun tai metsästyksen kanssa. Ei ole tainnut Erkki Tuomioja kuulla yleisesti vesilinnustuksessa käytetyistä puoliautomaattihaulikoista. Vai tarkoittiko hän uutta EU:n asedirektiiviä, joka sai vauhtia surullisesta Pariisin terrori-iskusta. Siellä käytettiin todennäköisesti AK47-kivääreitä, jotka ovat peräisin Balkanilta jonne venäläiset kuljettivat niitä Jugoslavian sisällissodan aikaan. Rikollisjärjestöt ovat kasanneet aseita periaatteella piippu tuolta, perä sieltä sekä lukko ja runko täältä, ja näin on AK valmis. EU on kieltämässä sotilasasetta muistuttavat aseet. Suomalaisessa metsästyskulttuurissa käytetään rynnäkkökiväärin pohjalle tehtyä hirvikivääriä mallinimeltään Valmet Petra. Sarjatuliaseiden täyskielto vaikuttaisi myös suureen joukkoon asekeräilijöitä, jos he menettäisivät sotahistoriallisen keräilykohteensa. Vakavinta on, mikäli tämä EU-tason esitys menee edes osittain läpi, tarkoittaa se Suomen maanpuolustuksen loppumista, reserviläisarmeijan ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen alasajoa. Eivät siellä aikuiset miehet viitsi puupyssyllä ampua ja huutaa ”laukaus, laukaus!”. Kuka muuten maksaisi jos tällaiseen pakkolunastukseen mentäisiin? Myös olisi pelättävissä asekätkentää, monikaan ei olisi valmis luopumaan mitätöntä korvausta vastaan. Lakiesityksen hyväksyminen olisi myös voitto terroristeille ja rikollisjärjestöille jotka hamuavat Euroopan herruutta.Huomattavaa on lisäksi, että reserviläisammunnoissa suositut AR-15-pohjaiset kiväärit muistuttavat ulkoisesti sarjatuliasetta. Näinhän saadaan parempi tuntuma aseeseen jos tositilanteessa joutuu käyttämään vastaavaa sarjatulitoiminnolla toimivaa asetta. AR-15-kiväärit ovat siis varta vasten suunniteltu niin, ettei niitä voi muuttaa sarjatuliaseiksi. Ampumataidon ylläpitäminen on reservin ydintä. reserviläistoiminta tapahtuu omin varoin, itse ostetuilla kivääreillä ja panoksilla. Voiko tämän taloudellisemmin reserviläistaitoja ja valmiutta pitää yllä? Suomen uskottava puolustus nojaa reserviin ja maanpuolustustahtoon.Belgiassa säädettiin 2006 laki, jolla kiellettiin lähes kaikki aseet ja pyrittiin keräämään pois korvauksetta. Seurauksena noin miljoonasta rekisteröidystä aseesta “katosi” 700.000. Voisiko sama tapahtua Suomessa? Belgiassa, Brysselissä on terroriuhkaluokitus nostettu korkeimmalle tasolle. Toivottavasti tämä lakiesitys ei mene läpi EU-tasolla, muutoin Suomen reserviläisyyteen perustuva maanpuolustus on tullut tiensä päähän. Miksi pitää lailla kurittaa laillista aseenkantajaa ja Suomen viranomaisjärjestelmää. Terroristisen toiminnan vastustaminen tulee lähteä terroristien toimintaa vaikeuttavista toimista. Onkohan poliitikoilla tällaisten iskujen jälkeen hinku tulla julkisuuteen vakuuttelemaan että islamistiterroristeilla ei ole mitään tekemistä islamin ja muslimeiden kanssa. Ikään kuin tässä oltaisiin niputtamassa lailliset aseenomistajat samaan kastiin laittomia aseita käyttävien terroristien kanssa?

Aluepolitiikan suunnat

18.11.2015 9.57 | Janne Koskela

Siteeraus työ- ja elinkeinoministeriön julkaisusta (Alueintegraattori): “Systemaattisen aluepolitiikan voidaan katsoa maassamme alkaneen viisi vuosikymmentä sitten. Silloin alettiin järjestelmällisesti ja valtion varoja käyttäen edistää niin sanottua teollistavaa kehitysaluepolitiikkaa”. Paljon on vettä virrannut Oulujoessa sotien jälkeen eikä historiassa tapahdu enää mitään, opiksi toki voimme ottaa. Aluekehityslakien aika on ohi, osin jo EU:n jäsenyydenkin vuoksi. Aluekehityslakien avulla luotiin vientiteollisuuden työpaikkoja. Tuloksiakin saatiin, valtion tuella. Kukaan ei pysty kiistämään Rautaruukin tai Oulun ylipiston merkitystä alueemme kannalta. Toivokaamme, että Oulussa pystytään tarjoamaan tulevaisuudessakin tasokasta koulutusta ainakin nykyisessä mittakaavassa myös ammatillisissa opiskelupaikoissa kuin yliopistossakin eikä näitä vähennetä taloudellisten paineiden alla. Aluepolitiikka ymmärretään usein tahallaan väärin. Monesti kuulee asenteellisia väitteitä ja suppeaa käsitystä. Siten, että “ensin rakennetaan syrjäseuduille ja sitten ruvetaan vaatimaan kaikkia palveluja”. Ei se nyt ihan näin mene. Kun itse muutin Pikkaralaan, niin en kuvitellutkaan asvaltoitua pyörätietä pihaamme asti tai kyläkoulua kotinurkkamme juureen. Ehei. Näen kuitenkin kylät edelleen kaupunkiseutujen voimavarana. Kylät ovat vanhempia kuin kaupungit. Aika on muuttunut, toki. Olemme nykyään EU:n jäsenvaltio ja jaamme rakennerahastojen varoja kierrättämällä jäsenmaksumme Brysselin kautta. Tuolla matkalla jäsenmaksusta sulaa osa byrokratiaan. Sen me maksamme jäsenyydestä, mutta onneksi Itä- ja Pohjois-Suomi saavat edes osan takaisin. Ja EU:sta huolimatta Norja osallistuu arktisen alueen yhteistyöhön Suomen ja Ruotsin rinnalla. Siksi aluepolitiikalla on merkitystä, haemme yhteisiä vahvuuksia ja vahvoja osaamisaloja. Minkä sille mahtaa, että matkailijoita houkuttelevat revontulet näkyvät juuri meidän pohjoisessa ja Lappi on edelleen Suomen suosituin matkailumaakunta. Turha tässä on myöskään lähteä alueita kilpaa huudattamaan tai vastakkain asettelemaan. Kirjoitin tämän siksi, että niin monena vuosikymmenenä aluepolitiikkaa on pidetty kirosanana. Ja jos muuten kirotaan aluepolitiikka, niin lähellä ollaan Oulun yliopiston ja alueellisen elinkeinoelämän kiroamista samalla. On se vaan kumma, että Norja edelleen satsaa pohjoiseen ja alueellisiin vahvuuksiin valtiollisin toimin. Onhan heillä toki öljynsä, mutta Suomella ja Oulun seudulla on monta aihetta kääntää “Katse Pohjoiseen” yhteistyössä muiden Pohjoismaiden kanssa.

Viinan varjossa osa 2

2.11.2015 Kolumnini Viinan varjossa sai aikaan mielenkiintoisia yhteydenottoja. Kuntapäättäjänä tartuin toimen ja kävin tutustumassa päihdekuntoutuksen erääseen yksikköön. Koska päihdeongelma on todellista totta maassamme, sen hoitoa pitää kehittää. Toimiva kuntoutusketju on kaikkien etu. Kuten kirjoitin, A -klinikkasäätiö tekee työtään hyvin. Kuitenkin senkin historia todistaa, ettei päihdeongelmaa ja ennenaikaisia päihdekuolemia ole saatu karsittua maastamme. Mieleeni tuli vuosien takainen Pohjois-Karjala projekti. Maakunta oli kuulu sydänsairauksista ja kuolleisuudesta niihin. Silloin alettiin hoitaa sairauksia ennalta eikä pelkkiä oireita. Läskisoosi vaihtui kevyempää ruokavalioon. Korkea kolesteroli, hoitamaton verenpainetauti ja epäterveelliset elämäntavat saivat kyytiä. Tuloksena on ollut eliniän kasvu, pienempi sydäntautikuolleisuus ja terveempi kansa. Uskoakseni maamme eri osissa hoitoketjut ovat erilaisia. Heitän kuitenkin oletuksen että asiakas voi hakeutua vaikka kymmenettä kertaa katkolle kenenkään välttämättä siitä, että olisiko vaikkapa jo kolmannen katkon jälkeen syytä miettiä muuta päihdekuntoutusta kuin A-klinikkaa? Tai vastaavasti terveyskeskuksen kuudennelta katkolta ohjataan potilas kuntoutukseen, jotka kokonaisuudessaan tulevat huomattavasti halvemmaksi kuin vakavan päihdeongelman aiheuttamat kulut ja inhimillinen kärsimys. Vaihtoehtoja on vuosien saatossa tullut. Myös tulevaisuudessa tulemme tarvitsemaan enemmän tällaisia hoitopaikkoja kun nykyajan peliriippuvuus tulee lisääntymään. Katkolla hoitaminen on tietenkin tarpeellista, mutta se lienee oireiden hoitoa. Jos viinan riippuvuus vaihdetaan lääkeriippuvuuteen, itse ongelma ei varmastikaan katoa minnekään. Monessa maassa alkoholismi luokitellaan sairaudeksi ja sairautena sitä hoidetaan toisella tavalla kuin päihdeongelmana.

Ei savua ilman tulta

28.10.2015 Nyt ne meinaa kieltää puunpolton. Terveyden ja hyvinvointilaitoksen asiantuntija ylilääkäri Raimo O. Salonen perustelee puunpolton kieltoa haitallisilla hiukkaspäästöillä. Parannusehdotuksena hänen mukaansa puukiukaat ja varaavat takat pitäisi olla vähäpäästöisiä. Mitähän tuumaisi Päätalon kirjoista tuttu uunimuurari Satusetä vähäpäästöisestä uunista? Mahtaakohan tuommoinen härveli edes lämmetä? Öljylläkö se sauna pitäisi lämmittää? Eipä ne taida Tuiran kerrostalotkaan lämmetä pyhällä hengellä. Suomessa on ollut saunoja kautta aikojen, saunassa on synnytty ja kuoltu. Mitähän ylilääkäri Raimo O. Salonen tykkäisi öljyllä lämmitetystä savusaunasta, olisiko se parempi ratkaisu? Täällä maalla oltaisiin talvella huutavassa hukassa jos talossa ei olisi yhtään tulisijaa! Suora sähkölämmitys varmasti lämmittää myös pörssipelurin lompakkoa pakkasilla! Mutta entäpä sähkökatkosten aikana täällä syrjäseudulla, mistä silloin lämpöä saadaan? Siinäpä olisi suomalaisille insinööreille tehtävää kun kehittää ekologisesti hyvä halkolämmityssysteemi. Puun poltosta syntyy hiilidioksipäästöjä. Kuitenkin kasvaessaan puu sitoo hiiltä joka poltettaessa vapautuu. Puun energiakäyttö ei lisää ilmakehän hiilidioksipitoisuutta kunhan huolehditaan että metsää kasvaa vähintään yhtä paljon kuin sitä hyödynnetään. Suomessa metsän kasvu ylittää reilusti käytetyn puun määrän. Puu on kuitenkin uusiutuva lähienergiavara ja meille vihreää kultaa!

Viinan varjossa

20.10.2015 21.05 | Janne Koskela

Alkoholilla on tunnettuja terveyshaittoja, se aiheuttaa ennenaikaisia kuolemia Suomessakin vuosittain. Paha kyllä, ennen totaalilopettamista liuotinaine nimeltä etyylialkoholi liuottaa aivoja ja muita sisäelimiä. Myös läheisille ongelmainen juominen on murhe. Pahoista päihdeongelmista ulospääsy vaatii toimia ja hoitoon hakeutumista. On syytä siis kysyä hoidon ja kuntoutuksen tulosten perään, koska tilastojen perusteella voidaan sanoa alkoholin aiheuttavan merkittäviä terveyshaittoja Suomessa. Päihdekuntoutusta on perinteisesti myynyt kunnille A-klinikkasäätiö. Kun kurkistaa sen historiaan, löytyy politiikkaakin sen hallinnosta (mm. Kansan Raittiusapu) ja perustajatahona on toiminut itse Oy Alkoholiliike Ab, joka rahoitti säätiön toimintaa vuoteen 1957, jonka jälkeen rahoitus siirtyi valtiolle. Vuodesta 1988 alkaen A-klinikka on ollut valtakunnallisen toimintansa osalta Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama. A-klinikalla on olemassa ostosopimukset kuntien kanssa hoitopaikkojen palveluista. Suomessa on keskusteltu mietojen viinien myymisestä kaupoissa – keskieurooppalaiseen tyyliin. Euroopassa juomiskulttuuri on tietenkin vallan toinen. Toisaalta heillä on myös paikallista tuotantoa, joka on kansantaloudellisesti järkevää myydä lähikaupassa. Ei pohjoisten harjujemme rinteillä rypäleet kasva. Jos miedot viinit tuodaan ruokakauppaan, pitäisi mielestäni pakkauskokojen olla rajoitettuja. Ei litramyyntiä, perinteinen pullokoko riittää. Samoin ihmetyttää mietojen alkoholijuomien pakkauskokojen kasvattaminen viime vuosien aikana. Moni on kertonut kokemuksestaan juomisen määrän lisääntyneen pakkauskokojen kasvaessa. Juomisen lisääntyminen tuskin haittoja vähentää. Sääntelyllä voitaisiin? Nykyistä alkoholimyyntisääntelyä lähtisin purkamaan alkupäästä. Onhan se hassua, kun kauppa aukeaa klo 7, niin keskiolutta saat vasta klo 9. Iltamyynnin aikarajan pitäisin ennallaan, jotta vältetään lisääntyvä humalaisten häiriökäyttäytyminen myyntipaikan läheisyydessä. Ravintoloille taas on esitetty päinvastaista – myynnin sääntelyn vapauttamista. Lakimme muuten sanovat yksiselitteisesti, ettei humalaiselle saa myydä alkoholia. Pitäisiköhän ravintoloihin hankkia promillemittari jolla arvioidaan kenelle myydään, jos silmämääräisesti arvioiden ei onnistuta. No, tuskin sentään tarvitaan. Ravintolatoimintaa valvoo aluehallintovirasto ja meillä Suomessa alkoholitarkastajalla on vielä auktoriteetti jäljellä. Hänen sanomisiaan uskotaan, kun tiedossa on hänen valtansa anniskelulupien suhteen. Ravintolat puuttuvat myös herkästi järjestyshäiriöihin, järjestyksenvalvojat huolehtivat ravintolan asiakkaiden turvallisuudesta. Kokemusperäisiä päihdekuntoutusketjuja tulisi mielestäni nostaa enemmän esille. Parisen vuotta sitten Heikki Oinas-Kukkonen väitteli kasvatustieteen tohtoriksi aiheenaan päihdekuntoutuksen tuloksellisuus. Oinas-Kukkonen ajaa täysin nollatoleranssia. Tiedän tapauksen jossa alkoholin suurkuluttaja lopetti alkoholin käytön ja pysyi raittiina 10 vuotta. Kun hän täytti 60 vuotta, hän päätti ottaa pikkuisen konjakkia terveydellisistä syistä nukkumaan mennessä. Eikä mennyt kauaakaan kun hän joi jo koko pullollisen ja alkoholi täytti ajatukset. Olen Oinas-Kukkosen kanssa samaa mieltä siitä, että alkoholismi on sairaus ja alkoholismiin sairastuneelle nollatoleranssi on paras ratkaisu. En vastusta A-säätiön toimintaa, mutta kannatan uusia keskustelun avauksia. Ei kai kukaan väitä, etteikö meillä edelleen olisi alkoholin aiheuttamia terveyshaittoja, siitä aiheutuvia ennenaikaisia  kuolemia ja sosiaalisia haittoja? Ja tämä kaikki on julkisen sektorin sylissä, ja niiden tahojen jotka rahoittavat A-klinikan toimintaa.

Kitinää kyliltä

16.10.2015 12.04 | Janne Koskela

Kitinää kyliltä Ennen oli kuntia kunnes tuli markkinamies joka möi yhdistymisen vuonna 2013 Ouluun. Houkuttimena hän käytti viiden vuoden irtisanomissuojaa ja niin oli kauppa valmis. Ei muistanut sanoa että palvelut pakenevat perässä! Pankki lähti, Posti meni, Otto jäi jos jäi. Vain Parturi pyörii vielä kotitalon nurkissa. Kyläkoulu meni jo. Kohta kirjasto, lukiota ollaan lakkauttamassa ja lääkäriäkään ei enää ole. Huolta tuottaa hammashuolto joka siirtyy hyvinvointikeskukseen. Kyllä tämmöinen meno sieppoo syrjäkylän asukasta. Iän päivän ollaan naurettu helsinkiläisille jotka sanovat ettei elämää ole kehä kolmosen ulkopuolella. Onko oululainen päättäjä päättänyt rajan olevan Oulussa Raitotie? Kyllä me täälläkin syrjemmässäkin tarvitaan palveluita. Onneksi on pienyrittäjiä jotka uskovat vielä syrjäkylien vetovoimaan. Kyllä kaupungin pitäisi jättää syrjäkylille muitakin palveluita kuin huonokuntoiset tiet. Ymmärrän kyllä tässä taloudellisessa tilanteessa nämä säästöt, mutta pitäisi jättää jotain palveluita.  Ei se riitä jos kirjastoauto käy kerran viikossa pyörähtämässä. Ennen aura-auto kävi talvisin aukaisemassa kulkutiet, nykyisin sekään ei ole itsestään selvää. Kalliit likavesi-investoinnit eivät edesauta muuttovirtaa syrjäkylille. Kylät autioituu, ei ihmisiä enää kiinnosta muuttaa maalle, kyläläisten elämä on tehty liian hankalaksi! Naapuriapu on vielä sentään voimissaan ja kylien talkoohenki kertoo kylien yhteisöllisyydestä, siellä naapuria ei jätetä! Onneksi on myös vapaehtoisia toimijoita jotka vetävät erilaisia harrastepiirejä kyläläisille tyhjiksi jääneissä koulukiinteistöissä tai kunnantaloissa joita tuntuu löytyvän joka kylältä remontoitavaksi kylätaloiksi. Kallista kun on kulkea linja-autollakin asioita toimittamassa, esimerkkinä vain muutaman kilometrin käynti Jäälistä tai Kellosta Raitotien tuolle puolelle maksaa 11,60€ reissulta. Tulee mieleen vanhan mainoksen sanat ”Elämä on”.

Korien kilinää

8.10.2015 16.17 | Janne Koskela

Tutustuin tuossa Pikkaralan frisbeegolfrataan. Tämä suosiotaan lisäävä laji on Ed Headrickin vuonna 1964 kehittämä, jota myös köyhän miehen golfiksi on kutsuttu. Kiekot ovat muovia, ja lajissa tarkoitus on nakata kiekko koriin mahdollisimman vähillä heitoilla. Kiekkoja saa nykyisin melkein jokaisesta marketista ja kiekkojen hinnat vaihtelevat muutamasta eurosta useampaan kymppiin. Pienellä alkupanostuksella lajiin pääsee mukaan. Korit ovat sijoitettu radoille joista kokonaismittaisella radalla on 18 koria tai lyhemmällä radalla on 9 koria. Pikkaralassa on tällä hetkellä valittavana 3 eri rataa joista löytyy niin amatöörille kuin ammattilaiselle omansa.  Pikkaralan rata on tehty vanhalle soranottoalueelle joten samalla on tehty myös maisemanhoitotyötä. Alueen hiekkapohjainen kangasmaasto soveltuu erinomaisesti tällaiseen harrastamiseen ja mäkisessä maastossa luonnon omat esteet luovat radalle haastetta. Pikkaralan rata on osuuskuntaperiaatteella toimiva, tänä vuonna kuitenkin saa käyttää rataa ilmaiseksi. Tulevaisuudessa radan käytöstä tullaan perimään pieni maksu osuuskunnan toimesta. Radan virallisia avajaisia vietetään keväällä 2016. Tässä on hyvä ja käyttökelpoinen idea muillekin maaseudun elävöittämiseksi ja harrastusmahdollisuuksien tarjoamiseksi. Harrastajia lajilla on koko ajan enemmän ja Suomessa uusia ratoja avataan. Tällä hetkellä on käytössä yli 400 rataa ja harrastajien omana järjestönä toimii Frisbeeliitto. Oulun kaupungin alueelta löytyy myös useampia muita ratoja, joissa voi harrastaa tätä ilmaiseksi. Liikuntaa tässä lajissa myös saa, kustannukset eivät nouse liian korkeiksi ja sopii kaikenikäisille lapsista varttuneempiin. Laji tulee tutuksi entisestään vuonna 2016, silloin järjestetään Oulussa EM-kilpailut. Kisoihin osallistuu kilpailijoita yli 25 maasta naisten, miesten ja junioreiden sarjoihin. En ole ainakaan itse huomannut, että Oulu olisi aloittanut näin merkittävän tapahtuman markkinointia suuren yleisön tietoisuuteen. Itse sain tiedon Yleisradion nettisivuilta. Toivottakaamme yhdessä kilpailijat ja kisaturistit tervetulleiksi Ouluun tarjoten tapahtumalle loistavat puitteet!

Tasa-arvoinen Suomi

1.10.2015 30.9.2015 tehtiin historiaa kun joukko turvapaikanhakijoita kokoontui porukalla Oulun pääpoliisiasemalle haukkumaan suomalaista ruokaa ja majoitustiloja. Miltä tämä tuntuu suomalaisesta pientuloisesta tai vanhuksesta joilla ei ole varaa ostaa itselleen ruokaa? Näille mielenosoittajille oli tarjoiltu aamupalaksi leikkeleitä, jugurttia, mehua ja vaaleaa leipää, päivällä kalaa, salaattia ja leipää sekä myös iltapalaa josta mielensä pahoittajat suuttuivat: ohrasuurimorisotto, kalkkunakastiketta ja kasviksia! Hiukkavaaran hätämajoituskeskuksen apulaisjohtaja Janne Salmivaaran mukaan ruokaa kuluu paljon palautteen perusteella, 1 annos saattaa sisältää 8 jauhelihapihviä ja 10 kananmunaa. Hiukkavaaraan toimitetaan siis ruokaa tuntuvasti isompia määriä kuin moneen muuhun yksikköön johon Oulun Serviisi ruoan toimittaa. Kyllähän tästä pienituloinen suomalainen suuttuu, puhumattakaan vanhuksista! Täytyy muistaa että näille mielensä pahoittajille tarjoillaan valmis ruoka 3 kertaa päivässä ja viikon jokaisena päivänä! Ei pienituloisella ole varaa syödä kolmea kokonaista ateriaa päivässä saatikka vanhukset jotka ovat ateriapalvelun armoilla. Monissa vähävaraisissa perheissä lapset syövät koulussa yhden lämpimän aterian ja joka ilta ei sitten ole vara syödä aterioita, saatikka viikonloppuna. Kyllä minäkin voisin hakea tuollaiset ruoka-annokset vaikka lähikoululta ja varmasti maistuisi monelle vähävaraiselle Serviisin ruokalistan tarjoilut, uskoisin että suomalaiset voisivat jopa pienen maksun maksaa noista aterioista. Ja mitä majoitustiloihin tulee, itse olin 8 kuukautta niissä tiloissa ja hyvin meni valtion leivissä. Heille on tarjolla ilmaiseksi asunto, sähköstä ja lämmityksestä ei tarvitse huolta kantaa sekä monipuolinen ruoka. Tätä kirjoittaessa tuli tieto että Hiukkavaaran asukit (370 henkilöä) menivät ruokalakkoon, syömään oli tullut vain yksittäisiä miehiä sekä lapsia. Tässä lakossa kyse vastaanottorahasta, koska Hiukkavaaran miehet saavat nyt 92,64e/kk ja ilmaisen ylläpidon, jos taas itse omat soppansa keittävät 267,02e/kk (lähde Maahanmuuttovirasto) mutta Hiukkavaaran tiloissa ei ole ruoanvalmistusmahdollisuutta. Toivottavasti lakkoavustus on pienempi kuin maahanmuuttoraha!

Roskaa valtatien varrella

20.9.2015 11.30 | Janne Koskela

Näin syksyllä ennen lumien tuloa on hyvä muistuttaa maantien varsien siisteydestä ja muistakin julkisista alueista. Ei pidä ajatella että kyllä se heitetty roska lumen alla maatuu. Keväällä se roska lumien alta takuuvarmasti paljastuu! Kylätoiminnan aktiivina tulee kiinnitettyä huomiota asuinympäristön viihtyvyyteen. Me suomalaiset kuin monet muutkin maat olemme siistejä, mutta emme siinäkään täydellisiä. Ympäristön roskaaminen pistää väkisinkin silmään. Kun heitämme roskan luontoon, ihmettelen sitä. Emmehän käytännössä heitä roskia lattialle kodeissammekaan. Viihtyvyys ennen kaikkea. Erilaiset kyläyhdistykset ja asukastuvat ovat myös ansiokkaasti osallistuneet tähän toimintaan hommaamassa alueelleen kiertäviä metallinkeräyslavoja sekä keränneet talteen ympäristölle vaarallisiksi luokiteltuja aineita kuten öljyt, maalit ja akut. Useat kylätoimikunnat ovat järjestäneet alueillaan siivoustalkoita joilla on parannettu alueen asukkaiden viihtyvyyttä. Tiedän myös että päiväkodin lapset ja koululaiset osallistuvat siivoustalkoisiin, näin opetamme lapsiamme huolehtimaan ympäristöstään. Minne katosi julkisuudesta ”roska päivässä” –liike? Toki se verkossa olevien tietojen mukaan näyttää elävän edelleen, mutta mielestäni voisimme laajemminkin elää kuten opetamme. Monessa muussa maassa on tilanne huonompi, toki. Heillekin voisi kaupata aktiivisemmin ”roska päivässä” -liikettä. Siniset roskapussit, muovipullot ja muut roskat teiden varsilla muodostavat varsinaisen antimaiseman. Moni maa tekisi itselleen palveluksen siivoamalla ympäristönsä. Meidän ei Suomessakaan kannata löysäillä. Haastankin meidät kaikki pitämään kylämme siistinä. En aio siivota toisten puolesta, mutta oman osani teen. Eiköhän se ole hyvä lähtökohta meille kaikille. Pidetään kylät ja kaupungit siisteinä ja viihtyisinä. Yhden roskan noukkaaminen maasta ei montaa sekuntia vie. Kymmenen ihmistä noukkii vielä useamman roskan, eiköstä!

Katoava Kansanperinne

7.9.2015 17.24 | Janne Koskela

Vapaaehtoistoiminta tuo katoava kansanperinne. Johdin viime viikolla yhteistyöryhmän kokouksen jossa tuo katoamisilmiö tuli taas kerran esille. Kerhoille ei tahdo löytyä vetäjiä. Jos löytyy niin helposti kysytään joutuuko siellä tekemään muutakin, esimerkiksi keittämään kahvia? Nuoria ei kiinnosta enää tämmöinen toiminta; eihän näistä saa mitään rahallista korvaustakaan, mutta arvostelut kyllä saa niin hyvästä kuin pahastakin. Ja onhan tämä aikaa vievää toimintaa, esimerkiksi yhden kuuden hengen palaverin aikaansaamiseksi voit joutua lukemaan ja vastaamaan noin kahteenkymmeneen sähköpostiin ja soitot vielä päälle. Ei nuorella/keski-ikäisellä ole aikaa tällaiseen toimintaan, siksi näissä toiminnoissa on pääosin eläkeläisiä. Myös politiikka näyttelee suurta roolia vapaaehtoistoiminnassa vaikka homman pitäisi olla poliittisesti sitoutumatonta, usein on mukana vanhojen puolueiden edustajia. Otetaanko aina uusia ihmisiä mukaan? Esimerkiksi vaikkapa henkilö joka kuuluu Perussuomalaisiin, niin joissain tapauksissa kyseenalaistetaan hänen toimintansa. Yleensä kuitenkin henkilöt jotka pyörittävät vapaaehtoistoimintaa ovat aktiivisia niin politiikassa kuin muissakin vaikuttamisenkeinoissa, joten heitä kyllä tarvitaan. Pääministerimme auttamisen halu pakolaisia kohtaan on ennenkuulumaton vapaaehtoisteko, joka saa mediahuomion ympäri maailman. Olikohan tässä presidenttikilpailun avaus? On myös vapaaehtoistoimintaa johon ei oteta nuoria käytännössä mukaan lainkaan, tästä esimerkkinä metsästysseurat, siellä ukkoutuminen on jo ongelma? Jos nuori itse tai lähipiiri ei omista maata tai metsää on metsästysseuraan vaikea päästä ja hänelle sanotaankin ”kun käyt talkoissa niin pääset”. Nuori tulee siis talkoisiin ja erehtyy sanomaan oman mielipiteensä ja parannusehdotuksen seuran vanhoille jäärille jostakin asiasta, usein miten vastaus kuuluu: ”näin on tehty jo silloin kun sua ei ollut vielä olemassakaan”. Tätä nuorta metsästäjän alkua ei sen koomin nähty talkoissa. Tosiasiahan on, että henkilöllä jolla on paljon maata/metsää, on suurin sanavalta metsästysseurassa. Valitettavasti talkootyö ei ole mediaseksikästä eikä kaiketi erityisen muodissakaan. Miten sille saisi uutta nostetta kun fiksuja tekijöitä kyllä riittäisi? Meillä on myös talkootyön esteitä tiukkojen viranomaistulkintojen vuoksi. Ei voi olla oikein, että talkooruoka lasketaan työttömälle ansiotuloon verrattavaksi. Kuitenkin talkootyö tunnustetaan ihmistä – siis myös työtöntä aktivoivaksi. Meiltä siis mitä ilmeisimmin puuttuu moneen muuhun maahan verrattuna vapaaehtoistoimintaa säätävä laki. Ollaanko vaikean edessä, kun sääntelyä pitäisi purkaa mutta samalla peräänkuulutetaan sääntelyä?

Pohdinnan paikka

28.8.2015 10.33 | Janne Koskela

Kävin SPR:n tiedotustilaisuudessa Vallinkorvassa. Huoli oli suuri alueen asukkailla. Pelkoa herätti eniten asukkaitten pihoille tuleminen sekä naisten ja lasten turvallisuus kulttuurierosta johtuen. Vastaanottokeskuksen neuvo oli: ”pelatkaa miesten kanssa jalkapalloa ja naisten kanssa kutokaa niin kulttuuriero kapenee”. Vastaanottokeskukseen on sijoitettu pääosin nuoria aikuisia, kansalaisuudet ovat somaleja ja irakilaisia. Jakauma tällä hetkellä on 40 naista ja 40 miestä, pääosin nuoria aikuisia. Vanhoja ihmisiä ei ole koska he eivät kestäisi matkan rasituksia, tästä johtuen on vain nuoria aikuisia. Nuoret ovat mitä ilmeisimminlähetetty tänne siinä toivossa että suvun muutkin jäsenet saataisiin Suomeen. Maahan tulleiden henkilöiden entisyydestä ei ole mitään tietoa koska hakijalla ei ole mitään millä henkilöllisyys tarkistettaisiin. Tätä myös rikolliset käyttävät tätä hyväksi. Rikollinen tarkoitusperä ei tule ilmi maahantulopuhuttelussa. On päivän selvää, että maahantulijoiden puhuttelu sitoo myös poliisin voimavaroja. Tämä on nykyisessä taloustilanteessa väistämättä muusta tutkinnasta pois. On aihetta kysyä, paljonko kotimaisten rikoksien tutkinta kärsii muuttuneesta tilanteesta? Tiedotustilaisuudessa ei kerrottu että Oulujoen seurakunta on tarjonnut Sanginjoen seurakuntatalon vastaanottokeskuksen käyttöön. Moniko heistä kunnioittaa kristillisiä arvoja? Ilmi tuli kuitenkin,että Oulun kaupunki etsii aktiivisesti kiinteistöjä joihin se voisi sijoittaa uuden vastaanottokeskuksen. Minun mielestäni lähes tyhjillään oleva Oulunsalon kunnantalo olisi siihen sopiva paikka. Taitaa Yli-Iinkin entinen kunnantalo humista tyhjyyttään. Moneen kertaan huomautettiin että vastaanottokeskus ei käy köyhän Oulun kukkarolla vaan valtio maksaa. Mistä valtio saa tähän rahat, Kreikaltako? Toisissa juhlapuheissa kuntia velvoitetaan yhteisiin säästötalkoisiin valtion velan nimissä!