Valtatien Varrelta blogissa julkaistut kirjoitukseni

Valtatien varrelta Kalevan blogissani julkaisemani kirjoitukset

Jaettiinko tuet oikein?

Business Finland eli BF jakoi rahaa yrityksille, jotka voisivat kehittyä koronan jälkeen. Hakemuksia tulvi ovista ja ikkunoista ja myönteisiä lappuja jaettiin. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että on tarvinnut olla kuin yrityksen omaperäinen hakemus sisään, niin rahat tipahtivat tilille.

Kohuhan siitä tuli, itku ja poru. Alkoi tarkistus tukien myöntämisen perusteista. Tarkastuksen kohteena olivat käsittelyprosessin asianmukaisuus ja päätösten säädöstenmukaisuus, myöntö- ja hylkäysperusteet, hakemusmäärät ja käsittelyajat sekä myönnetyn rahoituksen aiottujen käyttökohteiden sääntöjen mukaisuus.

BF arvioi hakemusten rahoituskelpoisuuden osalta erityisesti, miten toiminnan kehittäminen on kuvattu. Rahoitushakemuksiin kuvatut kehittämistoimenpiteet ja koronaepidemian vaikutus on tulkittu matalalla kynnyksellä. Tämä on aiheuttanut tulkinnanvaraisuutta erityisesti kehittämisen ja varsinaisen liiketoiminnan välillä.

Rahoituksen hakemisessa ja käsittelyssä on painotettu käsittelyn helppoutta, yksinkertaisuutta ja nopeutta. Tarkastuksen mukaan tässä on käsittelyprosessin osalta olennaisilta osin onnistuttu. Myöntö- ja hylkäyspäätöksiä on pääsääntöisesti perusteltu annettujen ohjeiden ja kriteerien mukaisesti. tarkastuksen perusteella BF ei ole rahoittanut sellaista yhtiötä, joka rahoituspäätöksen ajankohtana olisi asetettu konkurssiin tai yrityssaneerausmenettelyyn maksukyvyttömyyden vuoksi, tai jolla olisi ulosotossa verovelkaa, tai joka olisi menettänyt yli puolet merkitystä osakepääomastaan kertyneiden tappioiden vuoksi. Tarkastusraportista kirjoitti Talouselämä-lehti.

Kiire oli kova ja raha poltti BF taskuja, rahaa jaettiin kiireen vilkkaan. Eipä katsottu ollenkaan yrittäjän menneisyyttä ja aikaisempaa konkurssi ja velkahistoriaa. Rahaa piti vissiin saada menemään, koska sitä alussa jaettiin myös yhden henkilön yrityksille kuten vaikkapa oululaiselle, pihan perällä toimivalle peräkärrykauppiaalle. Selvityksen mukaan aikomuksena laajentaa mopojen ja moottoripyörien korjaukseen sekä tukkukauppaan. BF tuki hanketta ihan mukavasti 71 400 eurolla. Kysyin BF:lta miten tuo tuki on mahdollinen, ja vastauksena kuulemma Oulussa tarvitaan mopokorjaamoa.

Kun taas kainuulainen kylpylä, joka laajentaisi toimintaansa ei saanut euroakaan! Kyllä minusta täytyisi tukea ennemminkin kainuulaista kylpylää kuin yhden miehen peräkärrykauppiasta Oulussa. Kainuussa on muutenkin vähän töitä ihmisillä ja olisi luullut, että siellä rahaa tarvitaan matkailun turistivirtojen elvyttämiseksi ja kehittämiseen. Kylpylä Kainuussa ei ole pelkästään kylpylä, vaan matkailun solmukohta ja sen aluetaloudelliset vaikutukset ovat merkittävät.

Kuka takaa, että yrityksien sepittämät korkealentoiset suunnitelmat joihin rahaa nyt saa helpolla, tulevat lopulta toteutumaan? Kyllä totta on se, että tilaisuus herättää oman hyödyn tavoittelijat, jotka ottavat helpon rahan ja hyödyn vastaan. Haitat jäävät yhteiskunnan kontolle.

No,miltä se näyttää?

  

Ollaan sitä monta vuotta kehuttu ja medioissa mainostettu kuinka kannattaa alkaa yrittäjäksi Suomessa. On järjestetty kursseja työvoimatoimiston toimesta ja jopa peruskouluissa on järjestetty opetusta yrittäjyyteen. On käytetty mielikuvien luontiin suurten yritysten imagoja ja annettu ymmärtää, että sinunkin yrityksesi on joku päivä tällainen ja olet onnellinen menestyvä yrittäjä. Mainoksissa esiintyy pääsääntöisesti isoja yrityksiä, joissa on paljon henkilökuntaa ja menestystä.

Ei juuri lueta juttuja yhden ihmisen yrityksistä, jotka ovat laitettu pääsääntöisesti pystyyn pienen starttirahan turvin. Pieni yritys pyörii alkuun niin kauan kuin starttirahaa on. Tukiraha kunloppuu, alkaa arki ja pienyrittäjän maksut virtaavat säännöllisinätulojen epäsäännöllisyydestä huolimatta. Maksussa olisi sähköä,vuokraa, eläkemaksua, veroja, osamaksuja ja tähän päälle vielä yrittäjänpalkka. Jos kassavirta ei ole kunnossa, alkavat vaikeudet. Ensin yrittäjä luopuu palkastaan ja koittaa pitää yritystä pystyssä. Samalla vähän viivästyymyös eläke ja verojen maksut. Alkaa myös ulosottomiehen kirjeet tullatutuiksi, mutta yrittäjä sinnittelee vuodesta toiseen uskoen kyllä tämäntästä paremmaksi muuttuvan, kunhan saan tuon seuraavan homman taaskerran tehtyä.

 

Sitten tuli vuosi 2020 ja korona. Valtion päätti surutta siivota huonot yrittäjät pois. Business Finland jakoi tukea vain suurille työllistäjille ja sellaisille, jotka olivat bisneskonsulttien kanssa tekemisissä ja kokeilivat hakea sieltä tukea. Herää kysymys eihän Suomessa ole hyväveli verkostoja vai joko se jo maan tapa? Jos näyttää siltä, että kaverit ovat jakaneet toisilleen rahaa, niin se oikeasti näyttää siltä. Eipä lohduta pienyrittäjää.

Seuraavaksi sanottiin kunnilta saatavissa olevan tukea. Tuki, jonka suuruus on vain 2000 euroa ja kunta päättää kenelle se myönnetään, eli ei kaikille. Jos on merkintä ulosottorekisterissä tukea ei tipu eikä verovelkaakaan hyvällä katsota. Yrittäjä saa sentään historiallisella päätöksellä mennä työvoimatoimiston asiakkaasi, tosin vain määräajaksi. Kun määrä aika loppuu, meillä on tuloton yrittäjä. Mikäli ei ole yritys mennyt jo konkurssiin tai lopettanut.

Suomessa tulee olemaan ennätysmäärä työttömiä yrittäjiä työnhakijoina. Tarvitsee vilkaista vain Suomen lähihistorian lamaan, miten kävi laman ajan pienyrittäjille. Silloinkin suoritettiin pienyrittäjien puhdistus, perheitä hajosi ja liian moni pienyrittäjä päätti päivänsä oman käden kautta jättäen syvät traumat moneen sukuun ja ihmisiin. Toivoisin valtion ottavan tosissaan nämä pienyrittäjät eikä aja heitä konkurssiin. Pieni on yhtä tarpeellinen kuin suuri, muulloinkin kuin vain juhlapuheissa.

Radat kuntoon

Oulun kaupungin täytyisi hoitaa paremmin ulkourheilualueita. Näistä erityshuomio kiinnittyy frisbeegolfratoihin, jotka ovat päässeet huonoon kuntoon, vaikka seurojen aktiivit ovat parhaansa mukaan kunnostaneet näitä. Radat sijaitsevat yleensä puistojen ja muiden urheilualueiden läheisyydessä.

Oulun suosituimpiin ratoihin lukeutuu Toppilan rata, jossa on pelattu EM-kilpailut. Ja kun kyse on puistoradasta, tulee ongelmia niittämisen suhteen. Varma kesän merkki on, kun frisbee foorumilla kysellään joko Toppila on niitetty?  Huolenaiheena on tällä hetkellä maanläjitys, jonka kestoa ei ole tiedossa sekä koirapuiston siirto, jonka vaikutus ei ole vielä tiedossa.

Vuonna 1998 perustettu Hiirosen rata on yksi maamme perinteikkäimmistä radoista ja vanhimpia täyden 18 väylän ratoja. Hiironen on kunnostuksen tarpeessa, mm heittoalustojen uusinta ja kosteuden hallinta. Edellisestä isommasta kunnostuksesta on vierähtänyt jo 7 vuotta. Silloin kaupunki osallistui kiitettävästi talkoisiin tukemalla seuroja materiaaleilla, toivottavasti jatkossakin.

Virpiniemessä on suosittu metsärata, joka vaatisi vähän isompaa remonttia. Virpiniemessä pelataan peräti kahdet SM-kisat, jos korona suo. Tänä vuonna elokuussa pelataan amatöörien SM-kisat ja ensi vuonna avoimet SM-kisat. Nyt olisi vielä aikaa kunnostella näitä frisbeegolfratoja ennen kuin SM-pelaajat tulevat Ouluun. He tulevat käyttämään muitakin ratoja kuin Virpiniemen, ja pelaajat tuovat rahaa paikallisille yrityksille ja saattaapa joku innostua, kun Oulussa on huolehdittu asioista, harkitsee jopa muuttavansa Ouluun ja ainakin tulee pelireissulle uudelleen.

Kokeilin, onko asialla kannatusta ja tein kuntalaisaloitteen, löytyy osoitteesta  https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/14170.  Kuntalaisaloite poiki vuorokaudessa pari sataa kannattajaa, joten pelaajia Oulussa on ja huoleni on aiheellinen. Pientä panostusta ratoihin tarvitaan siis kaupungin puolelta!

Radalle rahaa

Liikenne- ja viestintäministeriö käynnisti loppuvuodesta 2019 Suomi-Rata hankeyhtiön perustamiseen liittyvät neuvottelut. Hanke tulisi koskettamaan enemmän eteläsuomalaisia kuin pohjoisen väkeä. Päästäisiinhän toki viisitoista minuuttia aikaisemmin Helsinkiin, sujuvasti ja häiriöittä, Näin ainakin luvattiin hanketta markkinoitaessa. Mielestäni enemmän pitäisi saada kuin tuo 15 minuuttia ja ainakin lupaus, että tulevaisuudessa näin on. Ollaan kyllä epävarmoilla vesillä nyt.

Mukaan kutsuttiin: Akaan kaupunki, Finavia Oyj, Helsingin kaupunki, Hämeenlinnan kaupunki, Janakkalan kunta, Jyväskylän kaupunki, Kangasalan kaupunki, Lahden kaupunki, Lempäälän kunta, Nokian kaupunki, Oriveden kaupunki, Oulun kaupunki, Pirkkalan kunta, Porin kaupunki, Riihimäen kaupunki, Seinäjoen kaupunki, Tampereen kaupunki, Vaasan kaupunki, Vantaan kaupunki, Vesilahden kunta sekä Ylöjärven kaupunki. Valtiota pyydettiin myös tukemaan tätä.

Suunnittelun on arvoitu maksavan 154 720 000 euroa, Oulun kaupungin osakeomistus koko hankeyhtiön osakekannasta olisi 0,58 prosenttia ja samalla omistusosuutta vastaava rahoitusosuus 903 400 euroa. Kustannus jakautuu noin kymmenen vuoden ajanjaksolle, joka on suunnittelun arvioitu kesto. Rahoitusyhtiöön kerätään oma pääoman ehtoisena rahoituksena suunnittelun aikana. Kuluvan vuoden osalta Oulun arvioitu rahoitusosuus olisi 12 783,11 euroa, joka on samalla yhtiön perustamiseen liittyvä osakkeiden merkintähinta.

Kuntien rahoitusosuudet on jaettu asukasluvun ja vaikuttavuuden perusteella. Eniten hyötyville Helsingin, Vantaan ja Tampereen kaupungeille rahoitusosuus on suhteellisesti korkein. Esimerkiksi Tampereen ja Vantaan kaupunkien rahoitusosuudet ovat molemmille 11,1 miljoonaa euroa. Radan suoran vaikutuspiirin ulkopuolella oleville kaupunkien rahoitusosuus on matalin. Halvalla saataisiin, sanoisi Sulo Vilen aikoinaan. Vajaan miljoonan euroa epävarmaan hankkeeseen on Oulu laittamassa kymmenen vuoden aikana rahaa, sopii kyllä ihmetellä eikö Oululla ole muka muuta käyttöä tuolle rahalle? Onko unohdettu 56 miljoonan euron leikkauslista?

Miltähän tuntuu yt-neuvotteluissa olevista Oulun kaupungin henkilöistä tällainen rahan haaskaus? Kyläkouluja lopetetaan kyllä säästötoimen nimissä mutta rahaa riittää laittaa epävarmaan ratahakkeeseen. Kukaan ei tiedä miten jylläävä koronavirus tulee kohtelemaan Oulun taloutta, epäilen että ei kovin hyvin. Asia oli esillä Kaupunginhallituksessa 16.3. jolloin asia jätetiin pöydälle ja asiasta päätetään 23.3.

Miksi maatalous on pulma suomalaiselle virkamiehelle?

  

 

Monella tapaa suomalaiset sukujuuret ovat maaseudulla. Toki se viidennen polven stadilainenkin saa ruokansa maaseudulta. Maanviljelijät ovat kuuliaista ja nöyrää kansaa. Muuta en osaa enää ajatella, kun seuraa maatalousyrittäjien ahdinkoa EU -ylimielivallan ja suomalaisen virkaintoisen byrokratian puristuksessa. Kun vaikuttaa siltä, että paitsi byrokratian, niin joidenkin poliittisten suuntien perusteella maanviljelijää epäillään automaattisesti epärehelliseksi. Näin on, jos siltä näyttää, sillä maanviljelijää tarkkaillaan niin monesta suunnasta. Maataloustuet ja niihin liittyvä hallinnointi on kaikille julkista tietoa. Ja onneksi meillä on vielä viljelijöitä, joilta voi myös kysyä suoraan.

Turhauttaa tämä ajattelu maaseudusta ongelmana. Ei kai voi olla niin, että suomalainen maaseutu, puhtaan ruoan ja luonnontuotteiden lähde vaatii virkamiehen toisensa perään valvomaan vaikkapa irlantilaisen ilmakuvauksen tuloksia Suomessa (YLE M.O.T. 24.2.2020). Minä en hyväksy tätä, ja suosittelen muitakin äänestämään EU -byrokratiaa vastaan. On aivan hullua, että on kannattavampaa ryhtyä maataloustukien tarkastajaksi kuin maatalousyrittäjäksi.

Ja te viranomaiset, jotka piiloudutte EU -säädösten taakse, tehkää tässä tilanteessa vaikka nyt niin. Mutta ottakaa joku kertomaan, miksi niin teette. Tämä olisi ensiarvoisen tärkeää kaikin puolin, jotta me EU -kansalaiset ymmärtäisimme EU -alamaisuuden. Muutoin ollaan vaan siinä tilanteessa, että EU sahaa itseltään uskottavuuttaan suomalaisten silmissä.

Suomen Keskusta on tilanteen vanki, vaikka urheasti maaseutua puolustaa. Niin kaikkien pitääkin mielestäni puolustaa suomalaista maaseutua. Mutta mitäpä nämä keskustalaiset kavereilleen oikein voivat? Haavisto, Anttila, Korkeaoja – viivytystaistelua he kävivät, mutta turpaan otettiin jo EU -maatalousjäsenyyden alkumetreillä. Sitten meillä on ympäristöministeriö ja Vihreät, jotka varmasti yrittävät kaikessa parkua EU:n tahtiin, kunhan se vain Vihreiden politiikkaan on sopivaa. Hassi ja Hautala voisivat listata näkyviin tekonsa maaseudun puolesta.

Ja se hevosen lannan poltto. Vuosia, vuosia se on sallittu muissa Pohjoismaissa samojen direktiivien vallitessa. Perusteet erilaiset, mutta käytäntö toinen, eli virkamieskäytäntö. No, siellä se palaa. Mutta tämäkin virkamiehistä kiinni! Niin näinkö tämä on, että voimakastahtoisen virkamiehen jyrää vain voimakas ministeri tai muutoin voimakas poliittinen rintama. Ei hyvää päivää, Suomen kansa, tämä tsaarin ajan byrokratian perintö on raskasta.

Että Oulullakin olisi tarjottavaa maa- ja metsätaloudessa. Näillä seuduin on kuitenkin vuosisatoja viljelty maata, kalastettu kestävästi, metsästetty järkevästi ja metsätalous on ollut kestävää. Ja nyt vaikuttaa siltä, että Oulu sammuttelee valoja näitä maaseutumaisilta alueilta. Muhevaa multaa on Oulussa monilla seuduin kasvattaa perunaa ja muuta tärkeää. Ei kai ole niin, että virkamiesvastus on suurin vastus viljelylle?

Leirinuotiolla?

Onnea ja menestystä Mirja Vehkaperälle aloittaessaan uudessa pestissä, jossa hän ainakin lehtitietojen perusteella haluaa palauttaa hyväntekemisen hengen. Siinä on nimittäin tekemistä, sillä Ouluun on syntynyt vuosien saatossa päätöksenteon vaikeus. Se johtuu valtuuston jakaantuneisuudesta ja suoranaisesta pelin politiikasta. Leirissä on suurten puolueiden edustajat hyvin edustettuna ja täydennettynä pienten puolueiden edustajilla. Kahtiajako on päivän selvä. Ensin on kaupungin keskustan etuja ajavien politikkojen leiri ja toinen leiri ajaa laitakaupungin asiaa. Valtuuston edustajan asuinpaikallakin on merkitys poliittisessa leirijaossa, miten lie kaverisuhteita? Tai verkostoiksihan niitä nykyään kutsutaan.

Päätelmään Oulun omasta leiripolitiikasta olen tullut seuratessani aktiivisesti kaupungin päätöksentekoa. Esimerkiksi tieosuuskunnattomien teiden aurauksien lopettaminen ja samalla avustusten hakuvaikeus oli selkeästi molempien leirien tekele. Kalliit citypyörät ja päätös hakea kulttuuripääkaupungiksi menee kirkkaasti keskikaupungin puolelle, mukaan lukien pyöräilybaanat. Uuden Oulun strategian mukaista tämä haja-alueiden näivettäminen ei ole, mutta tuskin kukaan enää muistaa kuntaliitosta ohjannutta strategia-asiakirjaa. Vai oliko se niin heppoinen asiakirja, että sillä ei mitään ohjausvaikutusta olekaan?

Miten päädyttiin rakentamaan uusi koulu Salopäähän? Salonpään tapauksessa oli suurten puolueiden lopparit asialla koska heillä on siteitä Salonpäähän. Olihan siellä myös pienpuolueen edustusta, mutta tiukalle se meni, äänestyksessä koulu siis tuli Salonpäähän. Koulut ovat edelleen lakkauttamisuhan alla, kuten olemme lukeneet Perlaconin raportista.

Käytän tässä esimerkkinä Pikkaralan koulua, koska tiedän ja tunnen sen taustat. Koulun lakkautus ei tuo säästöjä Oulun kaupungille, vaikka Perlaconin esitys niin väittää. Säästöt hupenevat koulukuljetuksiin. Pikkaralalla on aktiivisista vapaaehtoisista koostuva ryhmä, joka kiertää eri puolueitten valtuustoryhmissä kertomassa Perlaconin epäkohdista. Pikkaralasta ei omaa valtuutettua ole tällä kaudella. Toki toivon, ettei poliittinen peli vaikuta tulevaisuuteen, jotta Pikkaralan kyläkoulu palvelee koululaisia ja kyläläisiä jatkossakin niin kuin se on jo palvellut yli 100 vuotta.

Todennäköisesti nähdään vastakkainasettelu Pikkarala – jokin toinen säästökohde, niitähän Perlaconin esityksestä löytyy. Esimerkkinä vaikkapa yksityisteiden avustukset, esityksen mukaan niistä höylättäisiin vielä 10 prosenttia pois. Kulttuurikaupungin höyläkulttuuri ei hyvää tee maaseudulle. Uutisista tiedetään, kuinka hyvä pöhinä on Oulusta irronneella Jakkukylällä. Nyt joku Perlacon miettimään, miten kuntaliitosten haittoja häivytetään!

PS. Jos nuotiolla puhaltaa samaan hiileen, mutta nuotion vastakkaisilta puolilta, pölähtää savut kaikkien silmille!

Mahdollisuus vaikuttaa?

Oulun kaupunki houkuttelee asukkaita yhteistoimintaan, jossa voi vaikuttaa oman alueensa asioihin ja päätöksen tekoon. Näitä ryhmiä on eri puolella kaupunkia. Itse toimin aikoinaan Maikkulan suuralueen yhteistyöryhmän puheenjohtajana eli Mytyn. Kokoukset olivat pieniä, jossa kokoustivat aina samat osallistujat. Vaihtelua kokouksiin toivat alueen toimintarahahakemukset, jotka käsiteltiin ns. rahanjakokokousessa, josta ne lähetetään lähidemokratialautakunnalle edelleen päätettäväksi ja hyväksyttäväksi. Nämä rahanjakokokoukset eivät olleet sopuisia, ja väkeä oli paljon. Jokainen puolusti omaa tapahtumaansa, johon voisi saada kaupungilta ilmaista rahaa. Sinänsä se on lähidemokratian kannalta hyvä asia.

Testasin itsekin voiko tämän yhteistoiminnan kautta saada jotain asioita kaupungilta läpi, esim koulun yhteydessä olevien tyhjien tilojen hyötykäyttö, alikulkutunneli yms. Eipä onnistunut. Kokemukseni perusteella yhteistoiminta on aivan turha kuluerä Oululle. Yhden asian sain sentään menemään eteenpäin koskien Oulujoen vesiliikenteen nopeusrajoituksen alentamista. Esitys meni ensin Oulun kaupungille yhteistyöryhmän esityksenä, josta se oli siirtynyt ELY-keskukselle. ELY-keskuksesta oli oltu yhteydessä Oulun kaupunkiin ja kysytty menisikö asia kuntalaisaloitteena, ja vastaus tähän oli, että ei mene. Mitähän varten ovat nämä yhteistoiminnat? Tämäkään asia kun ei kelvannut. Oulun kaupunki omistaa suurimman osan vesialueesta ja on hakenut aikoinaan nykyisen voimassaolevan nopeusrajoituksen alueelle, joka on nykyään 25km/h aiheuttaen mm melu- ja aaltoiluhaittaa rannan asukkaille. Nopeutta olisi siis hyvä alentaa.

Tämä asia käsiteltiin vuonna 2015 ja silloin kokouksessa sovittiin asia eteenpäin vietäväksi, ja nyt syksyllä 2019 ELY-keskus lähestyi minua asian tiimoilta koska olin ollut kokouksen puheenjohtajana, kysellen olenko halukas jatkamaan asian käsittelyä. Mikäli olen, niin ELY perisi hinnaston mukaisen maksun nopeusrajoituksen alentamisesta. Myönteinen päätös 570€ tai kielteinen päätös 285€, ja lisäksi tulevat Traficomin omat maksut koskien veneväylää. ELY haluaisi maksajan tämän asian käsittelyä varten. Minä en ole valmis laskua maksamaan, joten puolestani asian voi unohtaa.

Oulu säästöleikkurissa

Pekka Himasen tulevaisuusselvitys maksoi valtiolle 700 000 euroa. Oululle Perlacon Oy:n selvitys maksoi 60 000 euroa. Perlaconin selvitys sisälsi paljon enemmän leikkauksia kuin Himasen. Tavoitteena oli etsiä Oululle 50 miljoonan euron säästöt.

Säästöleikkurista oli jätetty turvapaikan hakijoiden kulut ja kulttuuripääkaupunkihanke pois. Kysyttäessä miksi, syy ei selvinnyt. Leikkaukset tullaan toteuttamaan todennäköisesti nopeutetulla aikataululla, koska kukaan päättäjä ei halua venyttää kipeitä päätöksiä lähelle kuntavaaleja.

Lisäksi väläyteltiin jo nyt pieniin yksityisteiden avustuksiin vielä 10%:n lisäleikkauksia. Esityksessä kävi ilmi, että suurempaa tukea voisivat saada ne tiekunnat, joiden lähellä on esimerkiksi koulu tai joku tuottava maitotila. Kyyti on kylmää muualla kuin keskustassa. Itseäni ihmetytti vihamielinen suhtautuminen syrjäisiä kaupungin osia kohtaan.

Pikkaralan koulu oli noussut oikein kysymysmerkkinä selvittäjän silmiin. Lakkautettavina kouluina ovat tällä kertaa Keiskan, Sanginsuun ja Pikkaralan koulut, syynä liian vähän oppilaita eikä ennusteen mukaan näihin kouluihin tule enää lisää oppilaita. Kun Oulujoen yleiskaava saadaan valmiiksi, asuntorakentaminen vilkastuu, Sanginsuuhun ja Pikkaralaan muuttaa lisää väkeä, onkohan tätä otettu huomioon?

Oulu yrittää olla epätoivoisesti ympäristöystävällinen kaupunki, miten näiden lasten taksikuljetukset sopivat Oulun imagoon. Ja säästö tästä, paljonkohan säästetään, kun lasketaan taksikulut uuteen kouluun? Tarvitaanko laajennuksia siihen kouluun mihin näitä oppilaita sijoitetaan? Jostakin se on säästettävä nyt, suurimmat säästöt osuivat Pikkaralaan, Sanginsuuhun ja Haukiputaalle. Suunnitellut leikkaukset kohdistuvat ennen kaikkea heikommassa asemassa oleviin.

Ylimieliset

Maaseudun Tulevaisuuden kolumnissa kerrotaan karua kieltä vihreästä
ylimielisyydestä. Jos juttu on totta, ja mikseipä olisi, niin kyllä on
kovin, kovin maaseudulle vierasta vihreiden politiikka.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/puheenaiheet/kolumni/artikkeli-1.560709

Se vahvisti teoriani siitä, mikä oli loppupeleissä Suomen Keskustan
alamäen syy. Ei se kuulkaa ollut EU ja yhteinen maatalouspolitiikka,
vaan Vihreät. He ovat akateemisia ja taitavia tekemään lobbaustyötä.
Varmaan vuosikaudet Hautala ja Hassi vaikuttivat Brysselin käytävillä
byrokraatteja siitä, että nimenomaan Suomessa pitää lisätä suojelua ja
vielä tiukimman kautta. Niin meille saatiin Euroopan laajin Natura2000 –
luonnonsuojelu. Kuinkahan moni Keskustan kannattaja silloin koki, että
maat ja metsät sosialisoitiin kerrasta? Ja yksi Hannu Hoskonen ei
riittänyt eduskunnassa kenttäväkeä puolustamaan. Järkivihreyttä ei
ollut.

Epäilemättä Hassin ideologiaan sopii, ettei maata tai metsää saa kukaan
omistaa. Hän onnistui ilmoittamaan väärät hakkuutkin Inarissa aikanaan.
Mutta mitäs näistä. Ehkä se vihreä totuuden muuntelu on vain sitä
parempaa muuntelua. Hassi & kaikki eliittivihreät voisivat ymmärtää,
että metsää ja maita myös hoidetaan, kun ne ovat jonkun omistuksessa.
Vihreiden valta on ylimielivalta.

Ja menipä EU julistamaan ilmastohätätilan! Mutta niin hätä ei ole,
etteikö kerran kuussa kurvata Strasbourgiin kokousta pitämään oikein
usean rekkakuorman kera. Mitähän polttoainetta syövät ja minkä
vuosimallin rekkoja lienevät?

On se vaan merkillistä, että sitä, joka tuottaa välttämättömiä
tarvikkeita, ruokaa, syyllistetään. Somevirrassa eteeni pomppasi
meikkiteollisuuden mainos, jossa väitettiin uuden ripsiväriputkilon
tuotettavan joka minuutti. Meikit eivät ole välttämättömyyshyödykkeitä.
Minä en ole koskaan ripsiväriä tarvinnut, mutta pottuja ja kastiketta
kyllä.

Vielä palaa laitakaupungin valot

Oulu keskittyy vain keskustan alueelle. Keskustan tuntumassa nousee kovalla tahdilla uusia ja hienoja kerrostaloja. Mietin, mitenhän näihin kaikkiin asuntoihin saadaan asukkaita? Vilkaisu Oulun väestön ikärakenteeseen paljastaa sen mistä näihin asuntoihin tulee ihmisiä, talot täyttää vanhusväestö joka muuttaa laitakaupungista Isolle kirkolle. Oulu ei omilla toimillaan yritä mitenkään estää tätä muuttovirtaa. Myös ympäristökunnista ollaan tulossa Ouluun ihan kiitettävästi viettämään eläkepäiviä ja nauttimaan kaupungin palveluista. Ei se mitään, onhan meillä jokaisella oikeus tuohon, mutta tämä on melkoisen suuri kulurasite Oululle.

Oulu voisi omilla toimilla hiljentää tätä muuttoa ja pyrkiä pitämään laitakaupungin alueet asuttuina. Nykyisillä toimilla kuten esimerkiksi yksityisteiden aurauksen lopetuksella lyötiin taas yksi naula arkkuun, vaikka Oulu antaakin siihen avustusta tietyin ehdoin. Tästäpä moni ajattelee kuten pessimistinen puolankalainen, että `Mitäpä se hyvejää` ja ryhtyy muuttohommiin. Oulun täytyisi nopeasti elvyttää laitakaupungin osia muuttamalla ajatustapaa alueiden erilaisuuksista rikkaudeksi eikä rasitteeksi . Oulun täytyisi hakea aktiivisesti yritystoimintaa laitakaupungin alueille, näillä toimilla saataisiin asutus pysymään ja tuomaan muuttovoittoa laitakaupungin alueille.

Hyvä markkinarako avautunee tulevien asuntomessujen yhteydessä, joilla voitaisiin esitellä yritysmahdollisuuksia laitakaupungin alueilla ja samalla kertoa miten Oulu tukisi tulevia yrittäjiä. Silloin saataisiin Ouluun tuloja ja asukkaita, kyläkouluihin oppilaita ja ennen kaikkea palveluita laitakaupungin osiin. Silloin voisivat bussitkin kulkea, koska olisi työmatkalaisia. Nyt eivät bussit kulje koska ei ole matkustajia, tyhjällä bussilla kannata ajella. Näkyvyyttä saadaan myös kun otetaan aktiivisesti kulttuuripääkaupunki hankkeeseen mukaan laitakaupungin osat,  hankkeeseen kun uppoaa kuitenkin suuri määrä kaupungin varoja. Jos Oulu ei tee asialle mitään ollaan todella pulassa. Vielä on toivoa.

Pelekääkkö nää Polliisia?

Monessa perheessä lapset kertovat innokkaina, kun heidän koulussaan kävi ihan aito koulupoliisi. Kasvatuksellisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävää työtä tekevä ja aivan liian vähälle huomiolle jäävä. Koulupoliisin tehtävänä on helpottaa koulun ja poliisin välistä yhteistyötä, he tapaavat niin oppilaita ja opettajia sekä osallistuvat koulussa tapahtuvien ongelmien ennalta ehkäisyyn. Ongelmien sattuessa sovittelu on koulupoliisin työtä, myös ennaltaehkäisevää, jolla pyritään edesauttamaan lasten ja nuorten kasvua yhteiskuntakelpoisiksi sekä lisätään vanhempien tietoisuutta päihteistä ja muista vaaroista vierailemalla vanhempien illoissa.

Oulussa on ollut jo vuosia työskennellyt koulupoliisi johon oppilaat ja vanhemmat voivat olla yhteydessä koulua koskevissa asioissa ja muissakin nuoreen liittyvissä asioissa. Koulukin voi olla yhteydessä koulupoliisiin oman harkintansa mukaan. Koulupoliisi auttaa turvallisuuteen liittyvissä ongelmissa ja kehittämishankkeissa koulua.

Koulu on kuin yhteiskunta pienoiskoossa, kouluissa tapahtuu toisinaan sellaisia tapahtumia, joiden selvittämiseen tarvitaan poliisia kiireellisesti, tai vähemmän kiireellisiä tapahtumia, joihin tarvitaan koulupoliisin asian tuntemusta. Koulun henkilökunta yhdessä koulupoliisin kanssa tekevät kasvatusyhteistyötä, järjestäen teemapäiviä ja oppitunteja. Koulupoliisin työ on erittäin tärkeää nykyisessä yhteiskunnassa, jossa nuorten pahoinvointi on lisääntynyt monilla mittareilla mitattuna sekä kiusaaminen on yleistynyt, se ei enää rajoitu pelkästään kouluun ja koulumatkaan, vaan sosiaalisen median avulla siitä on tehty aivan liian helppoa mihinkä vuorokauden aikaan vaan. Kukapa näistä vaaroista varoittaisi ja puhuisi sekä kertoisi rangaistuksista nuorille, ellei olisi koulupoliisia!

Tahokkonää eroon öljystä?

Tuleeko Suomeen uusi öljykriisi, kun mediasta kuullaan uutisia
Saudi-Arabian öljyiskuista. Iskut tulevat varmasti nostamaan hintaa
bensapumpuilla ja aiheuttavat huolta sekä murhetta monessa perheessä.
Syrjäseudulla asuvan on pakko käydä kauempana töissä ja palkasta osa
menee suoraan valtion armottomaan lypsylehmään eli polttoaineveroon.
Hinnat nousevat myös muissa tarvikkeissa, eihän kuljetusyrittäjän
kuormuri ilmaiseksi kulje ja maansiirtoyrittäjät joutuvat myös
tarkistelemaan hintojaan.

Antti Rinteen hallitus suunnittelee suuria infrarakennushankkeita.
Näihin on myös hinnankorotusta todennäköisesti tulossa eikä myöskään
hallitusneuvotteluissa sovittu polttoaineen veronkorotus tuo helpotusta
tähän ahdinkoon. Suomessa täytyisi tosissaan miettiä miten saataisiin
polttoaineen suhteen omavarainen Suomi. Muuten maksetaan hyvin kallista
laskua.

Onko suomen hallituksella ja kansalla huono muisti vai valikoiva?
Suomessa oli 70-luvulla öljykriisi. Se kyllä näkyi suomalaisten arjessa.
Asuntojen lämpötilat määrättiin 20 asteisiksi ja näyteikkunoita sai
valaista vain liikkeen aukioloaikana. Moottoriteitä ei valaistu ja
määrättiin yleinen nopeusrajoitus 80 kilometriin tunnissa, joka jäi
voimaan myös kriisin jälkeen.

Nyt jos noudatettaisiin näitä sääntöjä ei Oulun kaupunki lämmittäisi
Rotuaarin ja kaupungintalon kivetyksiä talvipakkasilla. Eikö öljykriisin
mainingeista jäänyt mitään oppia elämään?! Ilmeisesti ei, vaan jo monien
tilastomuuttujienkin valossa kulutusjuhlat jatkuivat, kun kriisiä ei
sitten yhtäkkiä ollutkaan. Nämäkin vuodet ovat kuluneet niin, että
poliittista kantaa öljyriippuvuuteen ei ole häävin kuullut vasemmalta
tai oikealta, vihreistä puhumattakaan. Täytynee penkoa mielenkiinnon
vuoksi menneitten kausien hallitusohjelmat, mitä asiaan tuumaavat.

Pohjoisen frisbeekeskus

Suomalaiset on tunnetusti heittokansaa, tästä kertovat lukuisat keihäänheiton mestaruudet ja melkein joka mökiltä löytyvä tikanheittopaikka. Uusin tulokas on frisbeegolf, jonka harrastajamäärät ovat huimassa kasvussa. Olympiakomitean(https://minedu.fi/documents/1410845/4265472/Liikuntaa+edist%C3%A4vien+j%C3%A4rjest%C3%B6jen+yleisavustukset+2019.pdf) ja KIHUn (https://kihuenergia.kihu.fi/tuotostiedostot/julkinen/2019_jar_aikuisvest_sel71_85829.pdf) teettämästä tutkimuksesta selviää, että aikuisten liikuntalajeista (2018) vähintään kerran vuodessa jalkapallolla on noin 362 000 harrastajaa, golfilla 186 000 ja frisbeegolfilla 263 000, luku kertoo lajin suosiosta.

Menestystäkin on saatu, mm. Eveliina Salonen vastikään sai MM-hopeaa ja Suomen joukkue MM-kultaa. Kovin moni media ei nostanut esille hienoja urheilusaavutuksia, mutta ehkä joskus vielä uutisoidaan asianmukaisesti ja pidetään torilla juhlat. Frisbeegolf tarvitsee myös valtiolta enemmän rahoitusta, jotta saadaan seuroihin ammattimaista valmennusta, ja tätä kautta uusia mestareita ja junioreita. Frisbeegolf sai vuonna (2019) valtioapua 60 tuhatta euroa, vertailuksi jalkapallo 2,105 miljoonaa euroa ja golf 510 tuhatta euroa.

Tampere on nimennyt itsensä Suomen frisbeepääkaupungiksi koska sinne saatiin kaupungin avustuksella ensimmäinen 27 väyläinen harjoitus- ja kilpailukeskus, joka mahdollistaa jopa MM-kisojen järjestämisenTampereella. Keskus toimii myös yhtenä matkailuvetonaulana. Oulu voisi ottaa tästä mallia ja julistautua pohjoisen frisbeegolfkeskukseksi ennen kuin Rovaniemi vie tämän tittelin, sielläkin on aktiivista seuratoimintaa ja harrastajia. Matkailuhan pyörittää Rovaniemeä, ja hyvät harrastusmahdollisuudet saavat ihmiset liikkeelle.

Toivoisin Oulun kaupungin päättäjien pitävän yhteisen neuvonpidon alueen frisbeeseurojen ja osuuskunnan kanssa, siellä aktiiviset lajin harrastajat voisivat kertoa lajista ja tulevaisuuden suunnitelmista päättäjille. Voisivat yhdessä suunnitella miten Oulu voisi hyödyntää tätä harrastusmuotoa ja kehittää sitä.

Tahokkonää?

  

 

Keskustelua ilmastosta ja ilmastopolitiikasta on paikoin vaikea seurata.
Se tuntuu olevankin kiistelyä siitä, kuka ilmastopolitiikkaa saa tehdä,
kuin itse ilmastosta. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että onhan tässä
jonkinlainen vallankumous menollaan. Ei vain ota millään selvää, mitä
mammonaa ollaan jakamassa ja kenelle. Ja millaisella aikataululla.
Fossiiliset polttoaineet ovat ongelma toki. Tupruttaminen ei ole hyvästä
kai ollut koskaan.

Onhan se selvää, että fossiilitalous on tuonut myös ongelmia. Monet
muutkin hyvät keksinnöt ovat tuoneet hyvää ja huonoa. Suomen ei
kuitenkaan pidä olla maailman sosiaali- ja viherhumppatoimisto, vaan
käyttää maalaisjärkeä. Hiljan uutisoitiin maailman kymmenestä eniten
muovia sisältävästä joesta. Niistä kahdeksan oli Aasiassa ja kaksi
Afrikan mantereella. Pinta-alaltaan isojen maiden olisi kiireen vilkkaa
metsitettävä siihen tarkoitukseen hyviä aloja. Suomi on pieni läntti
esimerkiksi Brasiliaan ja Kiinaan verrattuna. Jotenkin tuntuu, että jos
oikeasti olisi haluttu, pinta-aloja olisi jo metsitettykin ja tehty
peitteitä. Jos kerran rapautuva maa ja hakkaaminen viljelyksiksi
aiheuttaa päästöjä. Jos olisi haluttu, mutta kun öljy.

Roskaaminen on yksi fossiilitalouden huono lopputulos. Tai eihän
roskaaminen johdu fossiilisten varantojen käytöstä, vaan ihmisten
käyttäytymisestä. Fossiilitalous on ollut kuitenkin edistämässä
kertakäyttökulttuuria ja tavaran paljoutta. Esineet eivät ole enää
korjattavissa, kuten tiedetään.

Hetken hekumaa on se, että roska lentää autosta ulos – pitäen auton
roskattomana, mutta roska se on siellä tien pientareellakin. Minua ei
ole kotona opetettu nakkaamaan roskia lattialle, enkä ole sitä opettanut
lapsillenikaan. Mielestäni tien piennar on yhteisen maapallomme kodin
lattia. Elän maaseudulla, karmeat ovat esimerkit roskaamisesta, kun
lehmä kuolee syötyään juomatölkin omalla laitumellaan. Kukaan ei
varmasti ole sitä sinne nakannut kuin ohi kulkeva roskaaja. Voi järki
hoi!

Tehtäisiinkö roskaton Oulu? Kuka lähtee haasteeseen mukaan? Tahdosta se
on kiinni ja luonteen lujuudesta, ei osaamisesta. Jokainen osaa laittaa
roskan roskikseen, eikös? Melkoinen valopää on se väittäessään, että
roskaaminen on vaihtoehto hyvälle siivolle ja puhtaalle luonnolle.

Sallittu kiusaus ja arvostelu

  

Moni tuli valituksi 4 vuotta kestävään edustustehtävään, monen unelma jäi toteutumatta. Uusia valtuutettuja onnitellaan ja hehkutetaan monessakin mediassa. Vaalikamppailun aikana moni tuli häiriköidyksi ja suoraan kiusatuksi, toki hehän tiedostivat sen riskin, kun lähtivät hakemaan paikkaa. Ei sitä saa, ellei ole näkyvillä, turuilla ja toreilla esillä olemassa ja mainostamassa itseään kuvilla ja videoilla. Silloin asettuu julkisen arvostelun kohteeksi. Siinä arvostellaan kaikki ehdokkaan hyvät ja huonot puolet. Varsinkin ulkonäköön kohdistuu varsin kovaa keskustelua ja mielipiteet saavat kritiikkiä osakseen.

Vaali-illan jälkeen alkaa toinen pudonneiden ja ei valittujen arvostelukierros koskien ehdokkaan äänimäärää. Kysymyksiä heitellään ehdokkaalle – miksi noin vähän ääniä. Kahvipöytäkeskusteluissa nauretaan avoimesti vähän ääniä keränneelle ehdokkaalle ja pilkataan hänen vaalimenestystään. Hyväkin ehdokas, joka ei kestä tätä jättää politiikan. Toinen ryhmä, jotka joutuvat vielä kovemman arvostelun kohteeksi ovat puolueen vaihtajat. Heidän nimittelynsä alkaa välittömästi puolueen vaihdon jälkeen ja heistä kutsutaan loikkariksi.

Loikkarin osa on karu. Entiset puoluetoverit alkavat arvostelemaan ja kaivamaan kaikki negatiiviset asiat näistä loikkareista ja tuomalla ne julkisuuteen. Näillä toimilla yritetään mustamaalata loikkareita, jotta he saisivat mahdollisimman vähän ääniä tulevissa vaalikoitoksissa. Useassa tapauksessa tässä onnistuvat ja joutuvat pois virastaan, poliittinen ura on ohi. Monen kansalaisenkin silmissä he ovat arvottomia ihmisiä koska ovat vain vaihtaneet puoluetta. Usein haukkumista perustellaan äänestäjän pettämisellä koska loikkarit eivät noudata puolueen ohjelmaa ja näin ollen ovat pettäneet äänestäjän. Useammat tapaukset täyttävät kiusauksen kriteerit. Voidaanko me aikuiset odottaa lapsilta parempaa käyttäytymistä toisiaan kohtaan, jos me itse olemme tällaisia poliittisia esikuvia heille?

Hiihtoa ja hillotolppia

Talviurheilun MM-kisoista kun selvittiin huonolla menestyksellä, vuorossa oli Politiikan penkkiurheilua. Tiistaina alkoi sutkautusten mestari Timo Soinin ploki päivityksellä, ettei pyri enää eduskuntaan mutta jätti sanomatta pyrkiikö Euroopan unioniin. Iltapäivän tiedotustilaisuus oli taattua Soinia aloituksella Kysykää? Eipä ollut Timo enää parhaassa vedossa. Mutta mielenkiintoisen Vedonlyönti-tipsin antoi koskien Jussi Niinistöä, josta veikkasi tulevaa äänimagneettia.

Torstai on toivoa täynnä! Aamulla tuli Ylen kannatusmittaukset, jossa Keskusta oli pahassa syöksykierteessä. Iltapäivän täysistuntoon oli suuret odotukset galluppien takia. Ei erityistä mainittavaa ollut istunnossa, odottivat vain vaalikentille pääsyä kuten eräs ministeri sanoi torstaina.

Perjantaina paukahti oikea uutispommi, kun Juha Sipilä meni Hallituksen kaatamaan! Sitäpä ei osattu odottaa näin lähellä vaaleja. Odotetiin jonkun muun sanovan, ettei Sotea tule. Mutta silloin Sipilä olisi joutunut huonoon valoon koska on aiemmin luvannut tulos tai ulos. Mikä herkullinen tilanne olisi ollut Antti Rinteelle, hän varmasti jo mielessään haistoi virka-auton nahkaisen penkin. Mutta ei. Sipilä päätti, ettei peliä ole vielä pelattu ennen kuin on viimeinenkin ääni laskettu. Sitten vasta jaetaan salkut ja autot.

Nyt seuraavaksi pääsemme seuraamaan Keskustan syyttelypeliä, asia kuin asia aina on opposition vika, eritoten SDP:een. Esimakua antoi kaatunut Sote ja tuleva EU-puheenjohtajuus sekä muut tärkeät neuvottelut mitä tulossa on. Nyt on helppo Sipilän vedota, näin ei olisi käynyt, jos Sote olisi valmistunut. Nyt on Vaalipeli puhallettu käyntiin, ja jään innolla odottamaan tulevia vaalitenttejä ja etenkin sitä kuka perii Timo Soinin sutkautusmanttelin?

Vanhuksen vedätys

Vanhusten määrä on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina. Tämän ovat huomanneet myös huijarit ja kaupustelijat. Vanhuksien ovilla käy keksityn asian varjolla henkilöitä, jotka tulevat sisään ja vievät käteisen rahan ja helposti rahaksi muutettavan omaisuuden. Tunnetuimpia ovat valepoliisit, jotka kyselevät pankkikorttia ja pankin tunnuslukuja. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet kaupustelijat.

Yleensä toiminnan kaava menee näin: ensin soitetaan vanhukselle, esitellään yritys mistä soitetaan ja kerrotaan vanhuksen asuinalueella olevan työmaakohde ja samalla voidaan kartoittaa vanhuksen asunnon tilanne ilmaiseksi. Tai yrityksen edustaja liikkuu asuinalueella. Tarkoitus on vain päästä vanhuksen kanssa juttelemaan ja allekirjoitus sopimuspaperiin. Röyhkeimmät tulevat vanhuksen ovelta sisälle asti kaupustelemaan. Yleensä näitä ovikauppiaita on vähintään kaksi, heidän on helpompi painostaa vanhusta tekemään hänelle tarpeetonkin kauppa ja toimia samalla todistajana yrityksen puolesta.

Törkeimmissä tapauksissa kauppiaat kertovat asukkaille heillä olevan oikeus tarkistaa jokin asia, ja määrätä käyttökieltoon, kunnes tarvittavat korjaukset on suoritettu. Yleensä näitten kaupustelijoiden tuotteen ovat markkinoiden kalleimmasta päästä. Omaisille nämä kaupat tulevat ikävänä yllätyksenä, kun ovat luulleet vanhuksien pärjäävän vielä ilman jokapäiväistä huolenpitoa. Itselle on kaupattu vastikään ainakin seuraavia remontteja katto, ikkuna, putki, pesuhuone, tulisija, piippu, piipunpellitys, piipunhattu, lämpöeritys, lämpöeristyksen mittaus, ilmastointiputkien puhdistus, seinän tuuletusraon puhdistus jne.

Monikaan ei kehtaa kieltäytyä solmimasta kauppoja omassa kodissa, kun ensin on paikan päällä näytetty ja tehty kaupattavaa työtä. Joten painostamalla syntyy kaupat. Eikä anneta aikaa pohtia tai muualta kysyä työnhintatasoja vertailuksi. Mitenpä vanhus muuten pääsisi tilanteesta eroon.

Kappas vaan, kaivokset ja Ville!

Viime aikoina uutisiin on noussut hyvä huono esimerkki historian tuntemuksesta (tarkoitushakuisesta unohtamisesta) politiikassa. Aina kaikessa viisain (omasta mielestä) Vihreät arvostelivat (pesivät käsiään) kaivoslain säätämisestä vuonna 2010. Historia on syytä muistaa niin politiikassa kuin muutenkin. Tänä päivänä politiikan historiasta, saati sen kulusta keskustellaan liian vähän.

Hyvän aikalaisanalyysin kaivoslain säätämisestä kirjoitti kansanedustaja Kankaanniemi blogissaan. Asia on painavaa siksikin, että hän istui lakiesityksen eduskuntakäsittelyssä vuonna 2010 talousvaliokunnassa. Kannattaa lukea, koska se ei perustu vihreiden tunnereagointiin asialle, vaan parlamentaarikon oikeaan kokemukseen eduskunnan asianosaisen valiokunnan työssä. Miksi vihreät eivät tuo tätä esille vaan hataria heittoja? Linkki kirjoitukseen löytyy tästä: http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266543-muisteloita-kaivoslain-kasittelysta

Otsikoissa on hämmentänyt Ville Niinistön muistinmenetys tai sitten halu kirjoittaa historia uudelleen, selittää musta valkoiseksi. Ihmeen vähälle on kuitenkin jäänyt keskeisessä virkamiesvalmistelussa olleen lainsäätäjän siirtyminen Kaivannaisteollisuuden johtoon heti lain voimaantulon jälkeen – ilman karenssia. Miten Ville Niinistö ja Vihreät selittävät tämä nyt? Kun eivät vastustaneet tai arvostelleet silloinkaan.

 

Vihreiden otteet Greenpeacen käsikassarana ei ole salaisuus. Vihreiden kansanedustaja Emma Karin tuttavuus Greenpeacen Suomen pääsihteerin Laakson kanssa tiedetään. Vihreät olivat näköjään eniten huolissaan koneellisesta kullankaivuusta Lapissa, kun kaivoslakia säädettiin. Minä olen huolissani siitä, että Vihreät pyörittävät puolta Lappia oikeusasteineen Helsingistä käsin. Kuinka kauan Vihreät oikein saavat valehdella valtion piikkiin?

Pahoinvoiva Oulu

 

Mistä johtuu Oulun kaupungin pahoinvointi? Onko sattumaa, että täällä tapahtuu näin paljon negatiivista? Hommahan alkoi apteekkiryöstöillä, joita kutsuttiin mediassa ryöstöaalloksi. Ja nyt raiskaukset ja pisteenä iin päälle murha. Näkyykö nyt Nokian irtisanomisten hinta? Vai liian innokkaasta pakolaispolitiikasta?Otetaan tulijoita enemmän kuin pystytään huolehtimaan. Kulttuuri on tulijoilla vain aivan eri kuin meillä oululaisilla. Ei sitä sopeutumista Suomen kulttuuriin tehdä kertaluontoisilla EU-rahoilla eikä liioin tuntemattomien alakouluvierailuilla, saatikka notkumalla kauppakeskuksissa ja kahviloissa. Työllähän sopeutumiset ja kotiutumiset olisivat helppo hoitaa. Mutta ei Oulussa ole työtä nuorille eikä ulkomaalaisille. Helppo tylsyyden poisto on nuorella tarttua pulloon tai huumausaineisiin. Näihin jää koukkuun ja jollain se pää on sekoitettava, muuten vieroitusoireet iskevät. Silloin sitä helpotusta haetaan sieltä mistä saadaan eli näköjään apteekista ryöstämällä. Saalis käytetään itse tai sillä maksetaan entisiä velkoja.

Kaupungin tulisi satsata enemmän työttömien nuorten hyvinvointiin, kuin mitä tällä hetkellä. Perheet tarvitsevat lisää tukea kaupungilta, sillä kuulemani mukaan jopa alakoululle tarvitaan poliisia selvittelemään koulukiusaamisia ja rikosilmoituksia on tehty pahoinpitelyistä.

Ei vikaa löydetä uhrista eikä tekijästä, kyllä syyttävä sormi osoittaa nyt vanhempia. Ei se ole lapsen vika, jos perheessä on ongelmia. Kyllä kaupungin täytyisi löytää keino näitten perheiden auttamiseksi. Näillä auttamisilla ehkäistään jo lasten syrjäytymistä ja jokainen pelastettu lapsi on sijoitus tulevaisuuteen. Voitaisiin ehkäistä monet ongelmat etukäteen auttamalla syrjäytymisvaarassa olevia perheitä, resursseista ja rahasta se ei saa olla kiinni, on sitä huonompiakin sijoituksia Oulussa tehty!

Voihan Diesel

 

Diesel, tuo viimeaikojen puhutuin ja mellakoiden aiheuttaja Ranskassa. Suomalainen ei lähtenyt kadulle mieltään osoittamaan dieselin puolesta kuten ranskalaiset tekivät. Suomalainen teki aloitteen eduskuntaan, siinä oli mielipidettä tarpeeksi. Dieselin korkea hinta kurittaa Suomessa taajaman ulkopuolella asuvaa vähäosaista kansaa, joiden on pakko liikkua ja joilla ei ole varaa laittaa uutta modernia autoa. Samalla kuritetaan myös taksiliikennettä, siellä ajetaan leipänsä eteen yötä päivää pitkiäkin matkoja. Eikä herkkua ole olla raskaan liikenteen diesellaskun maksaja. Myöskin monet yksityisyrittäjät tarvitsevat pakettiautoja yrityksen hoitamiseen, harvempi ajelee bensa pakulla työkeikkoja taajaman ulkopuolella.

Nyt on liikenneministerin suulla väläytetty dieselautojen kokonaan kieltävästä laista. Idean hän on kopioinut muualta maailmasta, jossa näitä rajoituksia on laitettu. Esimerkkinä Oslo, siellä oli dieselkielto aamu kuuden ja ilta kuuden välillä. Oslohan on maantieteellisesti sellaisella alueella, johon ilman saasteet jäävät roikkumaan useaksi päiväksi. Oslon keskustassahan ei muutaman vuoden päästä ajeta lainkaan autolla.

Suomessa ilmansaasteet ovat hetkellisiä ja olisinkin ennemmin huolissani katupölyn aiheuttamasta ilman hiukkaspäästöistä kuin dieselautojen aiheuttamista. Suomessa on liukasta aikaa noin 5 kuukautta vuodessa, jolloin hiekoitetaan teitä.  Silloin pölisee hiekka, sitä nostattavat ilmaan tienkäyttäjät, niin kävelijät kuin sähköautoilijatkin. Jos Suomessa kaupungeista halutaan hiukkasvapaat alueet, on siellä kiellettävä talvihiekoitus ja tämän puuttumisesta johtuen myös liikkuminen talviaikaan liukkauden takia.

Ei se teollisuuskaan ole ihan pienpäästöinen ole, teollisuus lisää kaupunkien hiukkaspäästöjä melko lailla. Miten suomalainen menee mökille sähköautolla? Yleensä vielä on peräkärry perässä, jolla kuljettaa kaiken ylimääräisen tavaran mökille, jossa on tarvetta sille ja tälle.  Entä karavaanari, tuo on kaikkien kaveri, ei se sähköllä kisko asuntovaunua. En ainakaan ole nähnyt sellaista yhdistelmää. Kyllä se polttaa yleensä dieseliä mennessään, sama homma on myös asuntoautoissa Suomessa. Diesel autokanta ei tule vähenemään ainakaan pakolla, jota nyt yritetään korkealla dieselverolla ja -hinnalla tehdä.

Kevytautoilu

 

Valtio esittää nuorille uutta ruikutuksen kohdetta, kevytautoa. Esityksen tavoitteena on mahdollistaa uusi liikkumisen muoto nuorille eli nykyiset mopot, mopoautot, traktorimönkijät ym. ei riitä? Tarkoitushan on hyvä, parantaa nuorten liikenneturvallisuutta. Lisääntyykö turvallisuus, kun kevytautoon voi ottaa 4 kaveria mukaan? 15-vuotias kuski ei vielä hahmota auton käyttäytymistä eri tilanteissa ja painon vaikutuksesta auton ohjattavuuteen.

Kevytauto olisi henkilöauto, joka painaa 1500 kg ja on otettu käyttöön vuoden 2014 jälkeen. Kyseessä on suomalaisen mittapuun mukaan uudehko henkilöauto. Vakuutusmaksut ja verot tulisivat henkilöauton mukaan. Ympäristö haittoja ei olla huomioitu ollenkaan, koska kevytautoilu lisäisi pakokaasupäästöjä. Muistaakseni niitä oli tarkoitus vähentää.

Kevytautoon asennettaisiin laite, jolla auto kulkisi 45km/h. Laite toimisi mobiiliverkossa ja lähettäisi dataa siitä, kuinka lujaa auto kulkee ja missä menee. Onko tässä valtion kokeilu paikannuslaitteesta? Silloin voisi valtio todeta, kuin hyviä kokemuksia sillä on paikannuslaitteesta ja tehdä laki, jolla voidaan laittaa seurantalaite jokaiseen ajoneuvoon ja periä vielä lisää maksuja. Laite on sinetöity. Laitteen aukaisemisesta lähtee automaattihälytys mobiiliverkkoa pitkin valvovalle taholle. Myös tapauksessa, jolloin laite ei ole mobiiliverkossa, lähtee siitäkin ilmoitus.

Kevytauto on kallis ratkaisu nuorten liikkumiseen. Auton hankintahinta on vielä kova, siihen lisäksi tulevat rajoittimen asennus ja rekisteröintikatsastus. Kevytauton voi myös rekistöröidä myöhemmin uudestaan henkilöautoksi, jolloin nuorella olisi 3 vuoden päästä tuttu auto käytössä. Auton kunto voi vaihdella käyttäjästä riippuen ja huoltojen laajuudesta, jotka lisäävät auton käyttökustannuksia verrattuna mopoon.  Kevytauto voisi toimia kaupungeissa, jossa on ahtaat kadut ja parkkiruudut. Kaiken kaikkiaan taitaa olla aika kallis tällainen kevyt auto. Mutta elämä on…

AM 120

 

Ennen joutui moponuori käymään 6 tuntia teoriaa ja 2 tuntia ajo-opetusta liikenteessä. Ajokorttikoulutuksen uudistus astui voimaan 1.7.2018. Sen myötä liikenteen teoriaopetus väheni ja käsittelykokeen osaaminen korostui. Erityisesti tämä uudistus koski mopon tai traktorin tuoman vapauden perään haikailevaa nuorisoa.

Mopon tai traktorin kuskiksi haaveileva käy 4 tunnin teoriaopetuksen. Opetus järjestetään webkameran välityksellä suoraan kotiin. Ei tarvitse lähteä erikseen autokoululle teoriaa opiskelemaan. Teoriaopinnot pitävät sisällään yleistä liikenneopetusta, sama teoriaopetus on myös B-korttia ajavalle. Ei se kiinnosta 15 vuotiasta, joka on kotona tietokoneen ääressä, samalla voi tehdä vaikkapa kännykällä kaikkea muuta. Riittääkö nuoren keskittymisinto tällaiseen opiskeluun? Hyvä toki on tarjota samanarvoinen palvelu syrjässä asuville, mutta ei tämä korvaa kunnon ihmiskontaktia.

Kun 4 pakollista tuntia on kulunut, niin oppilas lähtee katsastuskonttorille veikkaamaan teoriakokeeseen. Tähän mennessä 15 vuotiaan nuoren ei ole vielä tarvinnut koskea joko traktoriin tai mopoon, koska pakollisesta ajo-opetuksesta luovuttiin uuden ajokorttiuudistuksen myötä. Ainahan voi ostaa nuorelle ajo-opetusta, mikä ei ole pakollista. Uudella lailla saatiin myös mopokortti halvemmaksi, kun luovuttiin pakollisesta ajokokeesta, joka on korvattu käsittelykokeella. Käsittelykoe on suppea eikä vastaa todellista liikenteessä ajamista.

Kuka kantaa vastuun, jos onnettomuustilastot rumenevat tämän lain myötä? Väärin on syyttää autokoulun henkilökuntaa, he vain noudattavat lain kirjainta. Myöskin mopokortin halvennus otetaan takaisin Trafin tutkintomaksuina, koska ei nuori läpäise kovin helposti teoriakoetta näin pienellä tuntiopetus määrällä. Toki se voi kasvattaa nuoren motivaatiota opiskella tai sitten lannistaa nuorta, joka on herkässä iässä ja luulee olevansa niin tyhmä, ettei läpäise helppoa teoriakoetta, johon tarvitsee vain olla 4 tuntia tietokoneen äärellä. No, saatiinhan ainakin tällä toimenpiteellä työttömyystilastoja kaunistettua koska Trafi joutui palkkaamaan lisää henkilöstöä näitä koeasioita järjestelemään.

Pidetäänkö Oulu siistinä?

 

Oulun kaupungin valtuustossa 10.9.2018 keskusteltiin Oulun keskustan kävelykatujen siivouksesta ja siisteydestä. Eräs edustaja päätti myös ottaa käyttöön vähäosasista ja alkoholismia sairastavista ihmisistä nimityksen ihmisroska! Tunnetko sinäkin tällaisia ihmisroskia? Niitähän Suomessa riittää, nimittäin 1-2 prosenttia väestöstämme on alkoholisteja. Alkoholismi on periytyvä sairaus, toiset ihmiset ovat jo synnynnäisesti alttiimpia sairastumaan kuin toiset. Alkoholismi ja mielenterveysongelmat kulkevat käsikädessä. Toinen ryhmä mitä tämä edustaja nimitteli ihmisroskaksi on vähäosaiset eli kaikista huonoimmassa asemassa olevat Suomen kansalaiset. Vähäosaisuus voi tulla kenelle vaan eteen työttömyyden, sairauden tai jonkun muun takia.

Edustaja oli keskustelussa huolissaan näistä ihmisistä mutta enempi hän oli huolissaan Oulun matkailusta ja elinkeinoelämästä koska vähempiosaiset ja alkoholisoituneet ihmiset aiheuttavat kaupungille imagohaittaa ja ovat hänen mukaan turvallisuusuhka keskustassa. Ja näitä ihmisroskia on hänen mukaansa Oulun keskustassa paljon. Eihän kukaan voi mennä haukkumaan toisia ihmisiä sukupuoleen, rotuun, ikään ja varallisuuteen katsomatta ihmisroskaksi!

Mitä kylille kuuluu?

Kuka rohkea nostaa ensimmäisenä käden ylös ja viheltää Uuden Oulun tekemisen poikki ja myöntää että metsään mentiin? Ja aloitetaan alusta. Vapautetaan Oulun liitoskunnat Oulun alta ja autetaan alkuun toimimaan omavaraisina pieninä kuntina. Silloin jää myös arvokasta aikaa päättäjille ja muille kynänikkareille, kun ei tarvitse hakkua kyläpolitikoinnista. Esimerkiksi Ii voisi muuttua Suur-Iiksi, ja siihen liitettäisiin Yli-Ii jolloin syntyisi laaja ja yhtenäinen kunta. Myöskin samalla rytinällä voitaisiin yhdistää Kiiminki ja Ylikiiminki yhdeksi kunnaksi, kuten myös Oulunsalo ja Hailuoto.

Kyllä tämä varmasti onnistuisi, jos tahtoa löytyisi. Onnistuihan pieni Jakkukyläkin irtoamaan Oulusta. Kun irtautumiset tapahtuisivat ei tarvitsisi oululaisten vaivata päätään joillakin etäisiksi kokemillaan kouluratkaisuilla jotka eivät vanhan Oulun asukkaita hetkauta.  Oululaiset kokevat taas tärkeäksi turvata asuinalueensa, oman Oulunsa. Uskoisin että näihin esittämiini liitoskuntaratkaisuihin löytyisi kyläpolitiikkojen syvistä riveistä hyviä tekijämiehiä ja -naisia.

Näillä toimilla saataisiin alueemme pääkaupunki Oulu taas vetovoimaseksi ja kehittyväksi kaupungiksi. Silloin olisi asukkaiden paikallisesti helpompaa saada apua ja neuvoja, koska palvelut olisivat lähempänä niitä tarvitsevaa ihmistä. Nyt joutuu lähtemään pahimmillaan useiden kymmenien kilometrien matkan kaupunkiin hoitaakseen pienimmänkin asian.

Oulunsalo vaurastuisi matkailulla yhdessä Hailuodon kanssa kun saadaan silta valmiiksi, joten kaikki jäisivät voitolle. Oulun alta vapauduttua olisi näissä irtautuneissa kunnissa omat hallinnot jotka tietäisivät omien kuntien asiat ja kipupisteet kuin omat taskunsa. Kunnat toimisivat samalla kaavalla kuin ennen Ouluun liittymistä. Kyllä olen kaiholla katsellut Kempeleen menestystarinaa joka on suorastaan uskomaton. Näillä pienillä liitoksilla ja muutoksilla saataisiin varmasti toimivia, hyvien palvelujen ihmisystävällisiä asuinkuntia!

Paha, Pahempi, Palveluverkkoselvitys

Peti lauloi aikanaan ” Kun hyvinvointivaltiota Oulussa me luodaan, Dippainsinööritkin ne Intiasta tuodaan. Hurahuhhahhei, mistä halvimmalla saadaan, sillä niin me tehdään Oulustakin Shangri-La. Lakkautetaan kyläkoulut ja muutkin menon lähteet…”

Palveluverkkoselvitystä on esitelty pitkin vuotta. Nyt on mustaa valkoisella siitä, mitä se tulee tuomaan. Selvitys oli ovelasti tehty, siitä pisteet virkamiehille! Selvityksessä annetaan kaksi vaihtoehtoa huono ja huonompi. Esimerkiksi lukioesityksissä saa valita siirtyykö opiskelija Kaukovainiolle vai Raksilaan, valitse siitä! Selvityksessä annetaan ymmärtää, että asia on päätetty vaikka näin ei ole. Kaikki voivat sen lukea ja todeta mitä se tekee laitakaupungin peruskouluille ja lukioille. Ovatko virkamiehet säästämässä laitakaupungin kustannuksella?

Ensi silmäyksellä näyttää, ettei Maikkulan suuralueella tiivistetä kouluverkkoa. Tarkempi tutkimus sen paljasti, oikeasti ollaan tiivistämässä! Tieto oli piilotettu niin, ettei sitä heti hoksattaisi ja asiasta valitettaisi, vaan toivotaan että voitaisiin todeta lakkautuspäätöksen jälkeen, että oli se siellä palveluverkkoselvityksessä sanottuna. Suoraa vastausta kysymykseen mistä alakoulusta luovutaan Maikkulan suuralueella ei ole. Onko Pikkarala, Heikkilänkangas vai jokin muu? Monessa perheessä herättää huolta alakoululaisten koulumatka ja sen kulkeminen.

Eikö kaupungin virkamiehiä kiinnosta miten arkea laitakaupungilla eletään? Esimerkkinä luistelukenttien hoidot ovat täysin laiminlyöty niillä kentillä joita vielä jäädytetään. Osassa laitakaupunkia kyläyhdistykset ovat itse ruvenneet hoitamaan luistelukenttiä ja hiihtolatuja. Itse kyläläiset ovat talkootöillä tehneet kaupungille kuuluvia hommia lähiliikuntaa edistääkseen.

Kaunis ajatushan on ollut, että lapset saisivat käydä sen alakoulun luokat loppuun, missä ovat koulutiensä aloittaneet. Oululle on juuri myönnetty Lapsiystävällinen kunta-tunnustus, tittelihän se tuokin on!

RIP Joulupukki

  

Onko kaikki perinteet kiellettävä? Asiasta tuli julkinen, kun Suvivirttä alettiin kieltämään koulujen kevätjuhlissa. Virsi kun loukkasi eri uskontokuntia joten ei muuta, kun suositusta peliin ja Suvivirsi ei kajahda enää monessakaan koulussa. Onneksi on kouluja jotka rikkovat tätä suositusta.

Seurakunta on järjestänyt pikkukirkkoja ainakin täällä Oulussa, vaan eipä järjestä nykyään. Kielto tuli. Päiväkotien antaman varhaiskasvatuksen on oltava uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitoutumatonta. Julkisissa päiväkodeissa ei enää 1.8.2017 lähtien ole uskontokasvatusta, lapsille annetaan nykyään yhteistä katsomuskasvatusta jossa tutustumiskohteena ovat lapsiryhmässä olevat uskonnot ja muut katsomukset. Jos päiväkoti haluaa järjestää uskonnollisen tilaisuuden, on sen oltava varhaiskasvatuksen ulkopuolinen tilaisuus ja ne lapset jotka eivät siihen osallistu, saavat muuta tekemistä. Resurssipulasta johtuen tilaisuuksia ei siis järjestetä. Kiellettyjen listalla ovat pikkukirkot, jumalanpalvelukset, hartaustilaisuudet, ohjatut rukoukset- ja muut rukoukset, virsien ja muiden uskonnollisten laulujen laulamiset, pyhäkoulut, uskonnollisten satujen lukemiset, kaikki muut tilanteet joissa lapsia kasvatetaan uskovaisiksi.

Uusin kohu nousi siitä, kun tiernapoikaesityksessä oli murjaani. Perinteet eivät ole kiveen hakattuja, jos joku niistä loukkaantuu, on syytä pohtia pitäisikö perinnettä muuttaa? Näin tuumaa professori Vesa Puuronen Oulun Yliopistolta. Nykyään on trendinä hoksata asioita joista voidaan helposti valittaa. Perinteet ovat suomalaisille tärkeitä, ja niihin kajoamalla ja valittamalla saadaan some-keskusteluja aikaan ja sitä myöten myös lehdistö asioista kiinnostumaan ja siitä seuraa suomalaisten vihastuminen. Ketähän tämmöiset teot palvelevat? Kyllä se Joulupukkikin pitäisi kieltää. Tuollainen naamioitunut hahmo! Pahimmassa tapauksessa hänellä on myös keppi jota voidaan joidenkin mielestä käyttää, säkkiä kohtaan on  luotava myös epäilys. Kohta meillä on joulupukiton joulu.

Sopii kaikille

  

Syrjinnästä vapaa alue -kampanja on kaikenlaisen syrjinnän, kiusaamisen ja häirinnän vastainen tuleva yhteiskunnallinen tiedotuskampanja joka haastaa organisaatiota ja työyhteisöjä julistautumaan syrjinnästä vapaaksi alueeksi. Julistautuva organisaatio täyttää julistautumislomakkeen internetissä ja saa sitä vastaan merkin joka tulee laittaa näkyvästi esille.

Tätä periaatetta on jo noudatettu frisbeegolfissa. Olen ymmärtänyt tuon olevan yksi Oulun Frisbeeseuran eli OFS:n pääperiaatteita ja siihen on kiitettävän moni seuralainen sitoutunut. Eikä ole frisbeeseura kampanjoita käynyt asian tiimoilta. Yhdenvertaisuus näkyy jokapäiväisessä toiminnassa erilaisuuden hyväksymisenä, onhan seurassa erilaisiin vähemmistöihin kuuluvia jäseniä. Seurassa on ollut periaatteena kisälli periaate, eli kokeneempi opettaa kokemattomampaa. OFS on kaikille avoin, eli kuka tahansa voi seuraan liittyä, ja pelikaverit löytyvät seuran kautta! Jos on vain apua kysynyt, sitä on aina saanut. Ei ole ollut väliä onko heittäjä suomalainen vai ulkomaalainen, homo tai hetero niin samalla tiillä ollaan (heittoalusta).

Monesti frisbeegolfissa pelataan yhdenvertaisissa ryhmissä tason (ratingin) mukaan, ilman erottelua iän tai sukupuolen mukaan. Kisoissa pelataan sekaryhmissä, eli samassa ryhmässä voi olla EM-mitalisti ja nuori tulevaisuuden lupaus. Vammaisuudetkaan eivät hidasta tätä hienoa harrastusta. Etelä-Suomessa on tehty pyörätuolia käyttäville muokattuja ratoja. Vinkkinä Oulun kaupungille, tällaiselle radalle olisi Oulussa käyttöä! Ja sopiva paikka löytyisi vaikkapa Kuusisaaresta! Myös ikäihmisille on opetettu tämän hienon lajin saloja. Laji on myös saanut negatiivistä palautetta rata-alueiden roskaamisista.  Seura onkin pyrkinyt innostamaan pitämään radat siisteinä Pidä rata siistinä -tempauksilla.

OFS on järjestänyt Matalan kynnyksen kisoja naisille ja junioreille, tarkoituksena noudattaa liiton visiota 2022 jonka mukaan naiset ja junnut pelaavat frisbeegolfia siinä missä miehetkin. Seuralla on myös aktiivista junioritoimintaa, josta kiitos kuuluu vapaaehtoisille ohjaajille jotka opastavat junioreita. Heidät ovat kurssitettu hommaan eli juniorit ovat hyvissä ja turvallisissa käsissä saamassa oppia tulevaa elämää varten ja oppivat heittämään frisbeetä. Laji opettaa hyvin keskittymistä ja kehon koordinaatiokykyä sopien lapsesta vaariin, ja jokainen voi harrastaa omalla tavallaan.

Syksyllä iltojen pimentyessä alkaa led-kiekkoilu, eli frisbeekiekkoon laitetaan vilkkuva valo. Näin kiekon löytää pimeästä metsästä. Lajia voi myös harrastaa talvella, kun kiinnittää kiekkoon narun hännäksi, niin lumeen peittynyt kiekko löytyy hangesta.

Tullaanko toimeen?

  

 

Finnwatch kantaa huolta ulkomailta tuotetuista tuotteista. Heidän huolenaan ovat muun muassa pienet palkat ja orjatyövoima. Kuka kantaa huolta suomalaisesta pienpalkkaisesta työntekijästä tai yrittäjästä? Väitetään, että Kansaneläkelaitos kantaisi tai sosiaalihuolto huolehtisi. Ei muuten huolehdi!

Miten muuten on mahdollisia ilmaiset harjoittelijat joille maksetaan työstä 9 euron ylläpitokorvaus? Heidät on houkuteltu siihen harjoitteluansaan kauniilla puheella siitä, että on mahdollista saada vakituinen työpaikka harjoittelun jälkeen. Kun harjoitteluaika loppuu, selviää myös harjoittelijalle, että työnsaantimahdollisuutta ei olekaan. Uusi harjoittelija vain samalla ovenavauksella astuu, kun entinen saa lähteä! Räikeimmässä tapauksessa vanha harjoittelija vielä opettaa uuden harjoittelijan tehtäviin!

Sitten toinen ryhmä on pienyrittäjät, yhden miehen yrittäjät ja toimijat. Puhutaan ja opetetaan jopa peruskoulussa kuinka hienoa on olla yrittäjä Suomessa. Esitellään isoja kauppoja tehneitä yrityksiä ja houkutellaan sanomalla, että sinäkin voit olla jonain päivä tuossa, ja kun hoidat hommat oikein ei rahan tuloa voi estää.

Innokkaana aloitetaan yritystoiminta avustuksien turvin, hyvin menee kun avustuksien turvin saa pyörittää toimintaansa. Kun starttiavustukset loppuvat, alkaa oikea arki! Posti kantaa yrittäjän pakollista eläkevakuutusmaksua joka kuukausi maksettavaksi. Vuokra, sähkö, vesi, kirjanpitäjä, pankki ja veroviranomaista unohtamatta, juoksevia menoja riittää. Nyt on asiakasvirta ehtynyt ja alkaa yrittäjän vaikeudet.

Ensimmäisenä yrittäjä jättää oman palkkansa pois, eletään vaimon liksalla. Sekään ei riitä, pitäisi maksaa eläkemaksu ja jos siihen ei riitä raha, se on henkilökohtaisesti ulosotossa. Kirjanpitäjä ei ota materiaalia vastaan kun edellinen lasku on maksamatta. Seuraa veronkorotus. Tässä vaiheessa alkaa avioliittokin jo rakoilla, kun vaimo ei ymmärrä ettei firma tuotakkaan rahaa.

Sitten yrittäjä sairastuu ja hakee sairaspäivärahaa. Mutta käsittely vie aikaa, mitä tehdä? Neuvovat menemään työnvälitykseen, että saa korvausta sieltä. Työvoimatoimistossa sanotaan, että annat selvityksen yrityksen toiminnasta viimeisen vuoden ajalta tai lopetat yrityksen toiminnan.  Eli korvausta ei tullut, kun kirjanpitäjälle ei ole voinut rahattomana yrityksen papereita toimittaa kirjanpitoa varten. Nyt on työkyvytön ja rahaton yrittäjä.

 

No, yrittäjä päättää kokeilla viimeisenä sosiaalihuoltoa jossa hänelle sanotaan, ettei sosiaalihuolto ole Suomessa sitä varten, että sillä tuetaan huonosti menestyvää yritystä. Nyt meillä on tuloton, sairas, entinen yrittäjä, ja jos hyvin käy yrittäjällä on vielä avioliitto tallella. Muuta hänellä ei ole. Kannattaa miettiä kahteen kertaan kannattaako ruveta pienyrittäjäksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on sanonut; jos ei kykene elämään riskin kanssa on turha ryhtyä yrittäjäksi. Viisaita sanoja!

Yhtenäinen Oulu

Ei ole virkamiesten mukaan soveliasta erotella Oulua keskustan ja reuna-alueiden mukaan. Joten kirjoitan syrjäisten kaupunginosien tulevaisuudesta. Nyt ollaan viemässä yksityisteiden aurausavustukset jotka ovat noin 0,5 miljoonaa euroa eli ei isoista rahoista ole kysymys, kun verrataan koko kaupungin budjettiin. Helppo viedä tuokin avustus, kun tiet on pidettävä auki joka tapauksessa pelastuslaitoksen väelle, maksajaksi vain vaihtuu syrjäseudun asukas.

Eipä ole vaikea arvata mihin hankkeeseen käytetään näitä yksityisteiden aurauskustannuksista säästyviä rahoja. Yksi kaupungin hanke jossa sama summa, on keskustan ojan valaistus. Ojan valaistus ja siltojen kunnostus tulee maksamaan arvion mukaan 0,5 miljoonaa euroa eikä siinä ole huomioitu sijoittavien lamppujen sähkön kulutusta. Ei syrjäisten kaupungin osien asukasta ilahduta tämmöiset kulttuuritempaukset, Oulu kun on hakemassa kulttuuripääkaupungin statusta ja siihen uppoaa euro, jos toinenkin.

Tasapuolinen kohtelu

  

Kauhistuin Ilta-Sanomien jutusta jonka mukaan Suomeen taistelualueelta palaavat Isis-miehet on saatava sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan nopeutetulla aikataululla, johon kuuluisivat asunto, toimeentulo ja terveydenhuolto. Näistä toimista käytetään nimitystä ohituskaista. Näillä toimilla ehkäistäisiin terroriteot ja massamurhat. Ei varmasti oikein miellytä suomalaista vähäosaista ihmistä joka on ollut asuntojonossa jo kauan ja sitten jotkut käyttävät ohituskaistaa saaden asunnon, työpaikan ja elämänsä järjestykseen.

Myöskin hyvän tahdon pelit, kuten Ray on rahoittanut yhteiskuntaan juurruttamista varten perustettua Radinet-hanketta, jonka yksi kohderyhmistä on avustushakemusten mukaan vierastaistelijat. Hanke on saanut viime vuonna ja tänä vuonna Ray:ltä avustusta yhteensä 300 000 euroa. Ray:n alustavan arvion mukaan hanke saa ainakin vielä ensi vuonna reilut 140 000 euroa. Nuoret taistelualueelta palaavat voivat saada apua myös poliisin niin sanotusta Ankkuritoiminnasta, jossa on mukana muun muassa sosiaalityöntekijöitä ja terveydenhuollon ammattilaisia.

Näitä sotureita on lähtenyt arvion mukaan noin 80, todellista lukua ei tiedä kukaan. Osa lähteneistä on myös korkea-arvoisia sotilaita. Tuntuu että tässä nyt pidetään suomalaisia aivan pilkkana! Ollaanko unohdettu oman maan huono-osaiset?

Kuljettajan vaihto

 

Perussuomalaiset pitivät puoluekokouksen Jyväskylässä. Kuten olemme saaneet lukea ja kuulla mediasta.Valinnat eivät olleet kaikkien mieleen. Perussuomalaisia voisi verrata mopoon, kuten Eino Poutiaisella oli mopo jolla hän kierteli.
Jyväskylässä oli tämän perinteisen mopon huoltotalkoot jolloin se purettiin osiin ja viritettiin uuteen iskuun. Toivottavasti mopossa on nyt välityssuhde oikea, ettei se lähde keulimaan. Mopon kuljettajaksi valittiin Jussi. Aika näyttää hallitseeko hän tämän kentän virittämään laitteen.
Valinta on aiheuttanut muissa pelkoa, minkälaisen koneen ovat perussuomalaiset rakentaneet. Kun kaikki palaset ovat kohdallaan, se voi olla pitkällä matkalla pitelemätön peli! Nyt on vain keskitetty haukkumaan mopon kuljettajaa joka on kevyempi kuin edeltäjänsä, joka alkoi pikku hiljaa väsyä. Olihan hän ollut ohjaksissa säästä riippumatta ja ajoreissuilla kilometrejä kertyi mittariin runsaasti, niin metsäpolut kuin asfalttitiet ovat tulleet tutuksi. Ei ole pahaa sanottavaa tästä edellisestä mopon pitäjästä, hyvin hän huolisi ja piti mopon ruodussa!

Onko talonpoika lomansa ansainnut?

  

 

Vihreiden ulostulo maatalouslomituksen lopettamisesta on uusin esimerkki heidän harjoittamasta ylimielipolitiikasta. Toki puolue oivallisesti laittoi kansanedustaja Vartian miinanpolkijaksi hyökkäyksessään maanviljelijää vastaan. Ja kaupunkilainen eliitti hurraa kun talonpoikaa kurmootetaan. Niinköhän mukana ovat Oulunkin Vihreät? Maatalouden loppuminen Suomesta ei voi olla Vihreiden tavoite – eihän?

Vaikka virallisesti Vihreät sanovat tukevansa maatalouslomitusta ja sanoutuvansa irti Vartian lausumista (ovatko sitäkään) niin varokaa. Kuten totesin, edustaja Vartia laitettiin miinanpolkijaksi tielle, jonka vihreän vallan tavoitteena on suomalaisen maatalouden alasajo.
Maataloutemme alasajo merkitsisi jättäytymistä tuonnin varaan. Olisi täysin järjen köyhyyttä ajautua tuontielintarvikkeiden varaan. Lähiruoka on hiilijalanjäljestä pienin. Elintarvikkeet tuodaan pääosin Itämeren yli. Entä jos merellä tai meren rantamaissa sattuu onnettomuus, joka hidastaa merenkulkua, olemme silloin omillamme.
Vihreät ovat olleet hallitusvastuussa aikoja, eivätkä ole saaneet ainakaan viljelijän asemaa parannetuksi. Kotimaisen valkuaisen kasvatuksen olisi pitänyt parantua ajat sitten, mutta lieneekö vihreä ympäristöministeri ollut tulppana asialle. Nyt näytökauran markkinat ovat onneksi lähteneet liikkeelle. Kyllä viljely pohjoisessakin kannattaa, kunhan maatalouden rattaisiin ei työnnetä liikaa kapuloita. Miten on Oulun Vihreät, mitä mieltä olette?

Vihreä ylimielivalta

Suomen viranomainen teki laillisen palautuksen Afganistaniin niiden turvapaikan hakijoiden kohdalla, jotka olivat saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen. Tästä alkoi propagandavyöry, jota sisäministeriön kansliapäällikkö kuvaa organisoiduksi (Aamulehti 4.4.) ja nopeasti liikkeelle lähteneeksi. Meillä on olemassa näemmä ne uudet viestintäkanavat, jotka kiitävät tuulta nopeammin ja niiden takana on järjestäytynyttä toimintaa. Näiden virheellisten uutisten levittäjäksi osoittautui myös eturivin poliitikkoja kuten puoluejohtaja Ville Niinistö ja muita kansanedustajia.

Puoluejohtaja pyysi seuraavana päivänä anteeksi levittämiään virheellisiä tietoja. Hyvä niin, mutta asiain tila kokonaisuudessaan ei ole kansan tiedossa. Taktiikka heillä on muodostunut strategiaksi. Ei voi välttyä ajatukselta, etteikö tämä taktiikka olisi osa lähellä monia puolueita. Pääviestimet vaikuttavat myös olevan ideologisesti valloitettuja ja eikö se silloin mahdollisesti näy myös valtamedioissa, jopa verovaroin kustannetuissa. Pasilan poliisitalon edustan mielenosoitukset ja pakkopalautuksen vastaiset mielenosoitukset saavat paljon uutistilaa.

Köyhä kansamme ja maan hiljaiset ansaitsisivat myös tulla kuulluksi, mukaan lukien maamme tulevaisuus ja elinkeinoelämä. Pelottaa, mihin asti vihreä ylimielipropaganda ulottuu. Uskoakseni osuu omaa kansaamme vastaan, jos mietin metsäpolitiikan vaiheita, mitä Suomella EU:ssa on ollut. Voivatko omat kansalaisemme syöttää samanlaista ”organisoitua tietoa” esim. komissioon päin?

Jos mietimme esimerkiksi Greenpeacen tapaa toimia, se on hyvin aggressiivinen. Perustunee tehokkaaseen somen käyttöön ja organisoituun toimintaan. Mielestäni osin tällainen lähentelee jo ääriliikettä. Suomen Greenpeace huolehtii kyllä Suomussalmen puunhakkuista samaan aikaan kun valaat syövät muovilautoista itsensä kuoliaaksi. Ja suuret metropolit saastuttavat autoilulla, lämmittämisellä tai puutteellisella jätehuollolla. Ei siellä Suomen Vihreä Rauha ole. Suomen Greenpeacen maajohtaja on kansanedustaja Jaakko Laakson poika, hänet tunnetaan aatteellisena taistolaisena.

Vaatteet vaihtuvat, aate pysyy. Greenpeacen toiminnan tavoite on sosialisoiva, joten sopinee pirtaan kuten kansanedustaja Satu Hassin taustan (SKDL taistolaisissa) kanssa Vihreisiin nykyisellään kuorrutettuna haarakonttori Greenpeacella (ja muilla vastaavilla).

Kyllähän toimia saa, mutta ei ylimielisesti ja elitisesti kuten vihreät tuulimyllyineen ja yltiöidealistisella vihreydellä. Se sotii kansan yleistä oikeustajua ja maalaisjärkeä vastaan. Tuntuu, että kun sanon sanan maalaisjärki, olen jo natsi. Voi voi. Aikuisten oikeasti – vihreät – vihaatteko maaseutua ja kehäkolmosen ulkopuolista elämää? Eikö tämä ole neuvostoliittolaista toimintaa!

Varo halpoja kopioita!

 Huomasin muutama vuosi sitten miten huonosti Oulussa hoidettiin reuna-alueiden asioita. Kuten täällä Pikkaralassa oli tämä alikulkutunneliasia jota olen aktiivisesti ajanut. Asioita tarkastellessani huomasin Oulun myös jättäneen liitoskunnat rapistumaan. Tuntui, ettei kukaan Oulussa ei ollut kiinnostunut heidän asioistaan. Sain yhteydenottoja pettyneiltä ihmisiltä joilla oli tiet huonossa kunnossa, terveyskeskus viety ja pankkiautomaattikin jonnekkin hävinnyt.

Näistä ja monista muista huolestuttavista asioista laitoin mielipidekirjoituksia lehtiin, sillä saatiin edes pikkuisen huomiota ja julkisuutta näihin asioihin. Kerran sain sitten puhelun, jossa soittaja totesi minun olevan se reuna-alueen puolustaja? Vastasin ihmetellen, mistähän tällainen korkonimitys tulee? Hän vastasi siitä, kun kirjoitat lehtiin näistä meidän maaseudun oikeista asioista! Sen puhelun jälkeen päätin käyttää annettua titteliä reuna-alueiden puolustaja!

Koska tiesin ja tunsin olemassa olevat ongelmat, päätin nyt osallistua kuntavaaleihin ja käyttää tuota korkonimeä jonka olin ansainnut. Olen huomannut monen miettivän, mitähän tuokin on tarkoittavinaan. Eräs oululainen puheenjohtaja totesi minulle, Entä kuka puolustaa Pokkitörmää? Ja samaan hengenvetoon kysyi vielä, Millä sinä sitä puolustat, konekiväärilläkö? Vastasin hänelle, että tuomalla julki näitä epäkohtia.

Moni muukin kuntavaaliehdokas on kuntavaalien lähestyessä alkanut puolustamaan reuna-alueita. Myöskin sellaiset henkilöt, jotka ei tiedä mitään syrjässä asumisesta. Osalla se on myös äänien kalastelua. Ensin ollaan liittämässä kuntaa Ouluun, kun huomataan ettei se ollutkaan kovin hyvä juttu aletaan huutamaan reuna-alueiden palvelujen perään! Ei ilmeisesti hoksannut tämäkään puolustaja kun liittymislapun allekirjoitti, että häntä viedään kuin pässiä narussa.

Kannattaa käydä julkisissa keskustelutilaisuuksissa joita järjestetään ympäri Oulua näin vaalien alla. Siellä yleensä tarjoillaan ilmaiset pullakahvit ja kuulee ajankohtaisimmat asiat. Yleisön joukosta löytyy aina joku kunnon inttäjä joka laittaa vastaajat ahtaalle. Olen huomannut miten ilmapiiri sähköistyy ja järjestäjät menevät vaikeaksi, kun kyse on monikulttuurista tai muista isoista asioista joista ihmisillä on vahvat vastakkaiset mielipiteet.

Näitä ja monia muita persoonia kannattaa käydä kuuntelemassa, nämä tapahtumat ovat joskus jopa parempia kuin huonot televisio-ohjelmat. Näiden vahvojen vastakkaisten mielipiteiden välistä voi löytää oman mielipiteensä ja aina on hyvä miettiä asioita toisestakin näkökulmasta, varsinkin silloin kun asioita oikein perustellaan.

Oulu puupääkaupungiksi

  
Vihreätä kultaa, Pikkarala.
Vihreätä kultaa, Pikkarala.

Uuden valtuuston tulee ajaa biotalouteen liittyviä asioita, joista yksi merkittävä on puurakentaminen. Kestävällä, biomassoihin perustuvalla rakentamisella on tärkeä rooli ilmastopäästöjen vähentämisessä kun fossiilisia energialähteitä korvataan puulla. Puu korvautuu ja uusiutuu, kalliomurske ei.

Oululaista bioenergiaa saamme monenlaisena aivan läheltä. Kaatopaikalta Ruskosta saamme biokaasua, Yli-Iistä tulee turvetta Ouluun ja Laanilan jätteenpolttolaitoksella tuotettu energia on oikeata lähienergiaa! Näillä toimilla tuetaan Oulun elinvoimaa, omavaraisuutta ja pidetään eurot Oulun paikallistaloudessa. Sähkön ja lämmön yhteistuotannolla taataan sähkön toimintavarmuus.

Oulun tulisi lisätä puurakentamista, sillä saavutettaisiin päästöjen väheneminen ja paremmat sisäilmat niin päiväkodeissa kuin koulurakennuksissa. Rakennetussa tilassa säilyy hiili eikä vapaudu luontoon pitkään aikaan. Tässä on julkisella sektorilla merkittävä osuus, sillä koulut, päiväkodit ja monet muut rakennukset hankitaan julkisin varoin.

Bioenergiasta saamme työtä Ouluun. Tällä hetkellä kotimaiset polttoaineet työllistävät noin 30 000 ihmistä, mahdollista olisi lisätä työpaikkojen määrää jopa 45 000:n henkilöön. Taitaa olla puuenergian ja turvetuotanto suurempia työnantajia alueilla missä ei ole teollisuutta. Oulu voisi halutessaan hankintapäätöksillä ohjata alihankkijoiden energian käyttöä oikeaan suuntaan. Kilpailutustilanteessa voisi olla ehtona päästöjen vähentäminen.  Ja Oulu voisi haastaa koko alihankintaketjun päästöjen vähennystalkoisiin ja palkita voittajan.

Oulun täytyisi varmistua siitä, että energian polttoaine on aina kotimaista ja sen kuljetus myös. Suotavaa olisi myös tehdä tuosta hankintakilpailutusehto. Tärkeänä näkisin uusien asuin- ja teollisuusalueiden energiaratkaisut kokonaisuutena, ottaen huomioon energia tehokkuuden ja puurakentamisen monimuotoisuuden. Siihen kuuluu myös alan osaaminen, aina ammatillisista perustutkinnoista akateemiseen koulutukseen. Niistä Oulun ja Pohjois-Pohjanmaan on pidettävä kiinni. Siinä on edunvalvontaa kerrakseen niin luottamushenkilöille kuin virkamiehille.

Juhlan taikaa

Oulun kaupunki piti valtuuston kokouksen 27.2. Kokous oli juhlakokous 100-vuotiaan Suomen kunniaksi ja läsnäolijoita pyydettiin pukeutumaan hienosti. Juhlakokouksen asialistalla oli juhlaesitelmiä, juhlapäätös, juhlateko ja juhlaraha. Aloitteita sai jättää mutta niitä ei tilaisuudessa käsitelty.

Eikö Oulussa ole muita rahanreikiä kuin pitää tällaisia tyhjänpäiväsiä istuntoja? Nyt ei kukaan valtuutettu esittänyt palkkioiden siirtoa hyväntekeväisyyteen kuten alkuvuonna tapahtui. Kokous päätti tilata Suomi 100 – juhlatekona Hallituskadun vesialtaaseen taidetta ja teknologiaa hyödyntävän valoinstallaation. Sorsilla ja lokeilla pitää nähtävästi olla valaistu uima-allas. Paljonkohan valaistus maksaa?

Tämänkin rahan olisi voinut käyttää esimerkiksi palvelutalossa asuvien vanhusten hyväksi. Oulun kaupunki hakee kaupunginvaltuuston Suomi 100 -juhlapäätöksen mukaisesti Euroopan kulttuuripääkaupungin asemaa vuodeksi 2026. Hankkeelle laaditaan toiminta- ja taloussuunnitelma, joka käsitellään myöhemmin. Tällä päätöksellä laitettiin nykyinen valtuusto historian kirjoihin. Uuden valtuuston kädet on sidottu tähän päätökseen. Onneksi päätös käsitellään vielä toiminta- ja taloussuunnitelmassa. Uuden valtuuston täytyisi myöntää mahdollisimman tiukka budjetti, muutoin on jokainen hakemassa kaupungilta rahoitusta vedoten kulttuuripääkaupunkia edistävään hankkeeseen.

Olen itse ehdolla tuonne valtuustoon. Olisinko itse mennyt tuonne rahanhaaskauskokoukseen? Todennäköisesti ja jättänyt vastalauseen. Oululla on talous niin huonossa kunnossa, ettei tämmöisiä höpötyksiä olisi tarvinnut. Ja kuinkahan paljon tämä tuli maksamaan oululaisille? Suomi 100-juhlat olisi voinut pitää Itsenäisyyspäivänä yhden kerran, silloin kustannuksetkin olisivat pysyneet kurissa. Pitikö se jollain teko syyllä saada vielä kerran vanha valtuusto kestitettyä, kun nuo vaalit ovat ihan pian?

Janne Koskela, Reuna-alueiden puolustaja

Metsään meni, Hakkarainen

  11.3.2017
Maaliskuu 2017
Maaliskuu 2017

Vastine_Hakkarainen

Toimittaja Petri Hakkarainen (Kaleva 23.2. Puheenaihe) maalaa turhaa kahtiajakoa metsien talouskäytön ja suojelun välille. Kun EU:n luontodirektiivi implenentoitiin Suomeen, muodostettiin maassamme Natura2000 -alueita hyvinkin ns. täyden suojelun periaatteella. Näitä alueita on meillä enemmän kuin missään muussa EU -maassa.

Muistettakoon, että maan istuva hallitus on päättänyt perustaa kansallispuiston Suomussalmen Hossaan. Sikälikin hakkaamattomat metsät on kyllä Suomessa edelleen huomioitu ja niin tulee tehdä jatkossakin, mutta talousmetsää ja kansallista metsäpolitiikka ei saa syyllistää. Uusittu metsälaki on ottanut entistä enemmän monimuotoisuutta ja metsien jatkuvaa kasvatusta hyvänä talousmetsänhoidon periaatteena.

Metsät ovat kiistämätön hiilinielu. Puusta valmistetut tuotteet sitovat hiiltä koko elinkaarensa ajan ja puurakentaminen onkin lisääntynyt. Se on oiva vaihtoehto betonirakentamiselle, joka muuten vaatii esimerkiksi maa- ja kallioainesten käyttöä. Kallioperä ei tietääkseni uudistu kuten metsä, louhokset eivät ole erityisen merkittävä kulttuurimaisema.

Hakkarainen mainitsee myös Greenpeacen, jonka Suomen toiminta on miina korsussa. Greenpeacen pitäisi suojella luontoa siellä, missä tarve on huutava. Tänään valaat kuolevat syötyään muovia merestä tai suurkaupungeissa ilmansaasteet ovat koko maapallon kannalta vaarallisia. Siinä ei puun halaaminen Kupsussuolla auta kun vesistöt pilaantuvat mikromuovein ja enemmänkin. Luulisi kansainvälisellä järjestöllä olevan mahdollisuudet enempäänkin kun häiriköidä suomalaisia metsureita.

Toki metsien suojelua tarvitaan ja sekin luo työpaikkoja. Tehdään se rakentavassa yhteistyössä talouskäytön kanssa ja kansallista metsäpolitiikkaa puolustaen. Se muuten osataan täällä parhaiten, eikä Vrysselissä.

Janne Koskela, Pikkaralan puunhakkaaja

Kokemukseni Lootasta

Kokeilin taannoin Kuntalaisaloite.fi-järjestelmää. Lähetin sinne esityksen alikulkutunnelista Pikkaralaan. Järjestelmä oli yksinkertainen ja helppo käyttää. Kun kokeilin tätä järjestelmää, elettiin viime vuoden elokuun loppua ja eipä sen jälkeen muuta kun odottelemaan vastausta.

Ensin tähän kyselyyni vastasi Tampereen ELY-keskus 16.1.2017 kysellen tarkennusta mihin kohtaan kartalla alikulkutunneli sijoittuisi. Laitoin ehdotukseni heille. Tässä vaiheessa ei vielä Oulun kaupungilta vastausta ollut kuulunut ja jatkoin odottelua, kunnes 8.2.2017 sähköpostissa viesti tällaiselta kuin Loota, joka Oulun kaupungin puolesta oli lähestynyt minua alikulkutunneliasiassa. Loota ilmoitti että asia on lähetetty ELY-keskukseen ja Lootan viesteihin ei voi vastata.

Järjestelmä oli hyvä ja käyttökelpoinen mutta jäi tunne että kaupungin puoli voisi toimia joustavammin. Toivoisin nopeampaa yhteydenottoa kaupungin puolelta ja nimenomaan henkilökohtaista yhteydenottoa, ei mitään Loota-järjestelmää. Henkilökohtainen yhteydenotto olisi siinä mielessä hyvinkin tärkeä, että aloitteentekijä tuntisi että asia on ollut tärkeä ja tarpeellinen muillekin. Uskon, että kuntalaisaloitteita tehdään useimmin pitkän harkinnan jälkeen ja tarpeelliseen asiaan.

Nyt näin ei tapahtunut. Tulee mieleen onkohan kukaan edes käsitellyt tuota asiaa ja joku automaatti on lähettänyt vain pelkän muodollisuuden vuoksi automaattisen vastauksen. Tässä tapauksessa asiaani on kuitenkin käsitelty koska ELY-keskus oli minuun yhteydessä jo ennen Oulun kaupunkia.

Kisavesi

  

 

Suomella on maailman paras pohjavesi. Näin väitetään, mutta sitä ei osata hyödyntää. Tämä tuli ilmi Lahden MM-kisojen yhteydessä johon vesi tuodaan Englannista ja pahvipakkaus Ruotsista. Kuulostaa uskomattomalta! Suomesta siis ei tällä hetkellä löydy yhtään yritystä joka laittaisi juomaveden kartonkipakkaukseen!

Sari Hassi (Tetra Pakin ympäristöpäällikkö) väittää Maaseudun tulevaisuus-lehdessä pakkauksen tulevan Stora Enson tehtaalta Ruotsista. Siis tarjolle tulee englantilainen vesi ja ruotsalainen pakkaus! Ja tämä yhdistelmä toimitetaan Lahteen, jossa on maailman ympäristöystävälliset MM-kilpailut. Vaikka otetaan huomioon kuljetusmatkat, niin silti pahvikartonki on ympäristöystävällinen, Sari Hassi sanoo. Minä en ainakaan usko tuota väitettä. MTV3:n haastattelussa Mikko Nikkilä väittää, ettei suomalainen vesi sovi urheilun jälkeen koska siinä ei ole mineraaleja!

Tässä on taas yksi esimerkki siitä miten Suomessa vähätellään suomalaista osaamista. Veden olisi voinut laittaa hienoon muovipulloon jonka voisi kierrättää tai urheilija olisi voinut ottaa sen matkamuistoksi kotiin kisoista. Miksi Suomessa pitää kaikkea omaa tekemistä vähätellä? Siinä meillä on paljon opittavaa ulkomailta, siellä tuodaan aina paikallista yrittämistä esille. Voitaisiinko Suomessakin tuoda paikallisia tuotteita esille? Lahden MM-kisoihinkin olisi voitu suunnitella joku hieno Suomi-aiheinen vesipullo jossa olisi paikallista vettä, vaikka siinä ei ole niitä mineraaleja. Näillä pienillä teoilla saisimme Suomea, suomalaista taidetta ja osaamista tunnetuksi.

Kotimainen tuote on yleensä ekologisempaa mitä tuontitavarat. Kaiken huippu on Suomi 100-vuotisjuhliin tarjoiltavat juomat. Suurin osa niistäkin tulee ulkomailta. Eikö Suomessa ole pienpanimoita jotka voisivat tehdä nuo juomat? Kyllä niitä löytyy, mutta se on vain valinnoista kiinni. Pitäisi Suomessakin ruveta ajattelemaan ensin paikalista mahdollisuutta. Jos ei löydy, tutkitaan löytyisikö muualta Suomesta. Viimeinen vaihtoehto olisi ulkomaat. Ketä tällainen järjestely hyödyttää? Suomen hyöty jää kovin pieneksi.

Pieni pyyntö reuna-alueelta

 

Lyhyen ja nopean hakukierroksen jälkeen saatiin Ouluun uusi kaupunginjohtaja Päivi Laajala yhden äänen turvin. Yleiseen tietoon on tullut, ettei Laajala ole reuna-alueiden asukkaiden puolta ymmärtävä ihminen. Hän pitää enemmän keskittämispolitiikasta eli vähäisetkin palvelut kuuluisi siirtää Ouluun.

Toivottavasti hänen työsopimukseensa ei kuulu bonushoukutinta eikä kannustinpalkkioita jotka laittaisivat hänet leikkaamaan Oulun menoja asettamalla reuna-alueen asukkaat eriarvoiseen asemaan. Tämä tarkoittaisi automaattisesti reuna-alueiden kyläkoulujen alasajoa ja loppujen terveyspalveluiden siirtämistä Ouluun. Toivottavasti virkamiehet ja kohta valittava uusi valtuusto ei ole tällaisen reuna-alueiden kurjistamisen kannalla. Tulemme näkemään kun kouluverkkosopimus revitään auki, silloin tarvitaan reuna-alueiden puolustajaa!

Irvaillaanko?

  

 

Eilen alkoi kiusaukseen yllyttävä ohjelma, nimittäin Putous. Tässä ohjelmassa imitoidaan ja pilkataan kaikkea mitä vain, mistä sattuu aihe löytymään. Yleensä aihe löytyy julkisuudessa olevista henkilöistä ja politikoista. Se, joka lähtee politiikkaan, hänen täytyy sietää julkista arvostelua enemmän kuin tavallisen kansalaisen. Onko tässä asiassa jokin hierarkia, mitä ylempi poliittinen virka on, sitä suuremmin saa arvostella ja irvailla poliitikon kustannuksella. Ei Poliitikko voi mennä sanomaan, että tuo minua irvaileva hahmo on kiellettävä. Siitähän syntyisi hirveä meteli ja se kääntyisi poliitikkoa vastaan, ja todettaisiin vain että oletpa sinä herkkä kun tuommoisesta suutut.

Nyt uutuutena ovat mukana myös lapset, jotka saavat oikein luvan kanssa ja vanhempien avustuksella irvailla poliitikoille ja muille ihmisille. Entäs jos nämä lapset alkavat koulussa toisten oppilaitten ja opettajan kustannuksella irvailemaan? Hyväksytäänkö me tuollainen käytös koulumaailmassa? Entäpä työpaikalla? Uskallatko ruveta matkimaan pomoa, hänen nimeä muokkailemaan ja mennä hänelle esittämään tämä aikaan saannos?

Miksi ei voisi olla hahmoja jotka ovat kokonaan itse kehiteltyjä, joiden ei tarvitsisi olla julkisuuden henkilöitä? Tästä oli hyvä esimerkki aikaisimmilta kausilta Rakennusmestari Harjakainen, jota löytyy vähän jokaisesta meistä. Onko vanhempi ajatellut mitä siitä voi seurata kun lähettää lapsen tekemän videon tällaiseen ohjelmaan? Saako videon julkaisun jälkeen alkaa lasta matkimaan ja irvailemaan hänen kustannuksellaan? Onko se sopivaa? Tuleeko lapseta siitä hetkessä kun hänen videonsa julkaistaan parhaimpaan katseluaikaan julkisuuden Henkilö? Olisi hyvä kertoa lapselle mitä voi seurata Youtubeen ladatusta videosta joka kerää tuhansia katseluita. Hyvä olisi muistuttaa kotona näistä sosiaalimedian vaaroista.

Mustan laatikon lumous vai kirous

Liikenneministeri Anne Berner suunnittelee autojen seurantajärjestelmää, jonka avulla Suomessa voitaisiin siirtyä kilometripohjaiseen tienkäyttömaksuun. Autoilijoilta kerättävät maksut käytettäisiin teiden korjauksiin ja rakentamisiin, samalla myös alennettaisiin autoveroa ja polttoaineveroa. Digitaalinen valmius kilometripohjaiseen maksujärjestelmään on jo olemassa.
Sinänsä ajatus kuulostaa jopa loogiselta, se joka käyttää niin maksaa, mutta toiset kyttää kun toiset käyttää. Kilometrien, sijainnin ja jopa ajotavan seuranta onnistuu autoihin asennettavan mustan laatikon avulla. Trafin liikennelaboratoriossa tehtyjen testien mukaan musta laatikko olisi oikein sopiva laite kansalaisten kyttäämiseen, koska se on edullinen ja erittäin tehokas.
Poliisikin voisi hyödyntää valvonnassaan tuota laitetta, ratsioissa ei tarvittaisi enää tutkaa, koska laite ilmoittaisi suoraan millä tiellä auto liikkunut ja minkälaista nopeutta se on kulkenut.  Ei muuta kuin sakkoa auton omistajalle, kätevää vai mitä!
Asiasta ei ole kuitenkaan tehty maaseutuvaikutusten arviointia tai alueellisten vaikutusten arviointia.
Tuollainen keksintö nopeuttaisi syrjäseutujen autioitumista. Tässä maksumiehiksi joutuisivat Pohjois-Suomessa asuvat ihmiset ja ne joilla on pitkät työmatkat. Koskeeko laite myös kuljetusyrittäjiä? He ovat jo muutenkin hätää kärsimässä.  Hyvien joukkoliikenneyhteyksien lähellä asuville voisi laite sopia sillä ehdolla, ettei se koske linja-autoja. Asian julkitulon myötä on lausuntoa lievennetty siltä osin, ettei paikannusjärjestelmää tulisi, vaan aikaan perustuva maksu eli kun auto käynnistyy, niin alkaa rahaa juosta valtion pohjattomaan kassaan.
Totta tosiaan silloin pystyttäisiin laskemaan polttoaineiden hintaa koska se laittaisi ajelemaan enemmän halvalla polttoaineella ja näin saataisiin kerättyä tunteja autoihin ja eteläsuomalaisilta myös rahat pois jotka joutuvat ruuhkissa matelemaan.  Keskeinen hyöty kansalaisille mallissa on tarjolla olevat liikenteen palvelut tai palvelupaketit, joista voi valita mieleisensä. Hyöty on myös se, että asiakas maksaa sitä mitä käyttää, näin sanoo Berner. Eipä taida olla Berner tutustunut syrjäkylien linja-autojen aikatauluihin saati mitä maksaa asua syrjässä kaikista julkisista palveluista. Pitipä nähdä tämäkin päivä kun Liikenneministeri on kiinnostunut minunkin 1990-luvun Nissanista!
Berner laittaisi Suomen maantiet, rautatiet ja merenkulkuväylät yhdeksi isoksi yhtiöksi jota hallinnoisi Suomen Valtio. Mutta kuinka kauan aikaa kuluisi ennen kuin tästä yhtiöstä myytäisiin ulkopuolisille sijoittajille pikkuhiljaa osia? Niin kauan kuin Valtiolla on osuuksia myytävänä, syyksi kelpaisi esim. väylien ruoppaus kustannukset tai rataverkon parannus. Hätäisimmät ehtivät jo sanomaan, että nyt laitetaan Suomi myyntikuntoon!
Siinä sivussa menisi autioksi myös maaseutu, mitä ei saa päästää tapahtumaan. Nythän esim. Ruotsissa jo houkutellaan maallemuuttajia takaisin. Maaseutua ei voi tuoda, eikä keskusliikkeiden ja tehtaiden raaka-aineet sijaitse kaupungeissa, vaikka pääkonttorit sijaitsevat.

Hyvää Joulua!

 

Talvimaisema Valtatien varrelta

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta blogini lukijoille!

Turve on biomassaa

Hallituksen tuore kivihiilen käyttölinjaus esittää, että Suomi luopuisi kivihiilen energiakäytöstä vuoteen 2030 mennessä. Olisimme suunnan näyttäjiä tässä asiassa muulle maailmalle. Suomi taas kerran tekee suuremmin, kuin mitä säännökset edellyttävät. Nostaakohan tämä Suomen arvoa muiden maiden silmissä, vaikka tehdään säännökset isommin ja kovemmin kuin muut maat.

Kova on tavoite ja se tietää isoja voimalaitoksien remontteja Etelä-Suomeen. Oulusta katsottuna lähin hiilivoimala sijaitsee Vaasassa. Millä korvattaisiin tämä kivihiili? Turve on yksi varteenotettava vaihtoehto. Turve on lähienergiaa ja toisi kaivattuja työpaikkoja maaseudulle. Turve on kiistelty energiamuoto, jonka EU luokittelee fossiiliseksi polttoaineeksi sen hitaasti tapahtuvan uusiutumisen takia. EU:n parlamentin ympäristövaliokunta torjui Suomen yrityksen sisällyttää turve uusiutuvien energioiden listalle vuonna 2008. Taisi olla omat lobbarit asialla.

Suomen etuna on puu. Maapinta-alasta 80 prosenttia on metsää. Sitä hoidetaan niin, että puuta kasva enemmän kuin mitä hyödynnetään. Biomassojen käytön yhteydessä pohditaan usein sen hiilineutraalisuutta. Luonnon kiertokulkuun kuuluu, että yhteyttämisessä sidottu hiilidioksidi palautuu ennemmin tai myöhemmin hajoamisen seurauksena takaisin ilmakehään hiilidioksidina tai hallitusti polttolaitoksissa, jolloin energiaa hyödynnetään ihmistoiminnassa. Hajoamisessa ja palamisessa vapautunut hiilidioksidi palaa takaisin ilmakehään josta se voidaan taas yhteyttää uudeksi biomassaksi.

Fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna biomassoissa on se ratkaiseva ero, että biomassoja poltettaessa ilmakehään vapautuu takaisin hiilidioksidia joka on sieltä jonkin aika sitten yhteyttämisen avulla sidottu pois.

Suomen metsissä kasvaa joka vuosi merkittävästi enemmän puuta, kuin mitä sitä käytetään erilaisiin hyötykäyttötarkoituksiin. Näin ollen esimerkiksi koko Suomen hiilitaseita tarkasteltaessa metsät ovat merkittävä hiilinielu. Kauppalehden kirjoituksessa siteerataan lakimies Timothy Searchingeria jonka mukaan biomassapohjaisten energialähteiden päästöttömyys perustuu perustavaa laatua olevaan laskuvirheeseen mutta ei kerrota minkälaiseen laskuvirheeseen.

Käytetty ilmaus ”tutkijoiden mukaan” antaa epäselvän, ehkä myös tarkoitushakuisen kuvan todellisuudesta. Suomella tällainen vahvuus on puun monipuolinen käyttö erilaisten tuotteiden ja palveluiden raaka-aineina. Ja käyttämätön puu eli lahoava metsä myös vapauttaa hiilidioksidia, ei sido.

Biotalous on hakkuutähteiden energiakäyttöä tai ylipäätään paljon energiakysymyksiä suurempi asia. Suomessa bioenergiasta tulee 2/3 metsäteollisuuden sivutuotteista, mustalipeästä, sahanpurusta ja kuoresta. Emme hakkaa ainespuuta käytännössä lainkaan suoraan energiakäyttöön. Kokonaisuuden kannalta on vain hyvä asia että kaikki isot puunjalostus yrityksemme investoivat myös uuden tyyppisten biopolttoaineiden jalostamiseen kykeneviin laitoksiin.

Pipovaara

Saapuiko Trumpin myötä Suomeen Vihreiden uusi politiikka muoto eli lakkipolitiikka? Ennen oli kyllä karvalakkilähetystöjä. Näillä tarkoitettiin maaseudun miehiä jotka tulivat Helsinkiin selvittämään oman kylän epäkohtia. Taisipa Talvivaarastakin käväistä tällainen lähetystö eduskunnassa. Amerikassahan kaikki on suurta, niin myös Trumpin lippalakit joissa lukee kissan kokoisin kirjaimin MAKE AMERICA GREAT AGAIN.Suomessakin näitä lakkeja on näkynyt. Enemmän on suomalaisten nuorten päässä tuttu ja turvallinen Karjala-lippis. Olipahan joku kokeillut tällaista Amerikan lakkia ja mennyt syömään paikalliseen hampurilaispaikkaan jossa työntekijä oli tästä suuttunut ja kirjoittanut Twitteriin. että olisipa tehnyt mieli sylkäistä tämän lakkihenkilön hampurilaiseen.  Se viestihän lähti heti kiertämään sosiaalisessa mediassa päätyen lopulta esimiehen tietoon ja työsuhteen päättymiseen.Ei hampurilainen ehtinyt jäähtyä kunnolla kun uusi lakkiskandaali ravisteli poliittista kenttää, tällä kertaa kyseessä oli kylmän sään asuste eli pipo. Se sattui olemaan Suomen pääministerin päässä ja siinä luki Terrafame. Ei Pääministeri kerinnyt riisua tuota pipoaan päästään, niin heti oli Ville Niinistö valmiina nimittelemään pääministeriä Terrafamen mainosmieheksi. Ilmeisesti silloin kun Ville Niinistö vieraili silloisessa Talvivaaran kaivoksessa, sieltä ei annettu Villelle pipoa kotiin viemisiksi vaan lainaan vain iso oranssi kypärä. Liekö tästä pipohommasta niin suivautuneena hän alkoi arvostelemaan Pääministeriä mainosmieheksi.

Oliko kovan oppositiopoliitikon viestillä tarkoitus lopettaa Pääministerin työsuhde? Tässä hän epäonnistui. Jopa korkeasti koulutettu professori on saatu sotkettua tähän pipoepisodiin. Taitaa olla Ville Niinistöllä oppositiossa niin kiirettä, että ehtii oppositiotyöltään silmäilemään lehdestä pelkät kuvat.

Aina on oppositio arvostellut hallitusta. Viimeaikaiset ulostulot alkavat mennä jo yli. Näillä konsteillako SDP ja Vihreät aikovat voittaa seuraavat vaalit? Kyllähän nämä ulostulot purevat gallupeihin mutta gallupit eivät äänestä. Amerikastahan saatiin esimakua siitä miten gallupit ja kaiken maailman kyselyt voivat olla väärässä!

Lähipalveluna Apteekki

  

 

Apteekkitoiminnan vapauttamisesta on puhuttu viime aikoina paljon. Lähitulevaisuudessa apteekkitoimintaa tullaan uudistamaan, mutta on huomioitava että apteekit ovat osa terveydenhuoltoamme tulevaisuudessakin. Apteekkien omistamisoikeus tulee olla jatkossakin proviisoreilla, jolloin, lääkkeiden turvallinen käyttö voidaan taata. Nyt, kun puhutaan apteekkitoiminnan kehittämisestä, täytyy tärkeimmäksi seikaksi nostaa potilaiden turvallisuus.

Tulevaisuudessakaan apteekit eivät saa olla pelkkä myyntipaikka, koska apteekeissa työskentelee erittäin korkeasti koulutettuja farmasian asiantuntijoita joiden ammattitaitoa tulee hyödyntää. Jatkossa reseptien voimassaoloaika pitenee kahteen vuoteen ja potilaat siis tapaavat lääkäreitä entistä harvemmin. Tällöin syntyy varmasti tilanteita jolloin apteekin henkilökunnan on oltava yhteydessä lääkäriin esim. lääkitysongelmasta tai lääkkeiden päällekkäisyyksistä joita havaitaan toimittaessaan reseptejä.

Huomioitavaa on se, että apteekkarin verotiedoissa näkyvä summa muodostuu yhteensä apteekkarin työtulosta ja apteekkiyrityksen tuloksesta yhteensä. Apteekki ja apteekkari verotetaan yhdessä, koska apteekkari on yksityinen liikkeenharjoittaja. Suomessa apteekkilupaan liittyy useita velvoitteita, mm. tärkeää on lääkkeiden saatavuudesta huolehtiminen. Nykyistä apteekkijärjestelmää ja sen alueellista kattavuutta on aiheellista vaalia. Ei ole aiheellista myydä apteekkeja ulkomaalaisille ketjuille ja sijoittajayhtiöille. Sittenpä häviäisi Suomesta verorahaa, ja apteekkejako siitä sitten syyteltäisiin?

Onko meillä varaa myydä toimivaa apteekkijärjestelmää ulkomaalaisille ketjuille kuten nykytrendi on vallallaan vanhusten hoidossa ja perusterveydenhuollossa koko ajan enenemissä määrin?  Monikansalliset sijoitusyhtiöt ovat varmasti kiinnostuneita ostamaan Suomen apteekkijärjestelmän. Seuraammeko Ruotsin mallia, ketjuja siellä on jouduttu sulkemaan 4 kappaletta.

Frisbeegolfia Hietasaareen

  

 

Oulun keskustan lähelle tarvitaan uusi frisbeegolfrata, koska Oulun Toppilassa sijaitseva rata on menossa kiinni uuden asuinrakentamisen ja maanläjityksen takia. Toppilan joka rata on valmistunut vuonna 2007, on täysimittainen 18-väyläinen rata jossa on pelattu frisbeegolfin SM-kisat vuonna 2011 ja 2014, EM-kisat 2016 sekä lukuisia muita kisoja. Toppila on yksi suomen legendaarisimmista radoista jossa tuuli aiheuttaa haittaa frisbeegolfin pelaajalle. Näistä tapahtumista kertovat mm lukuisat Youtuben videot. Ouluahan tituleerataan Suomen frisbeegolfin pääkaupungiksi.

Onko Oulun matkailulla varaa jättää tämmöinen valttikortti käyttämättä? Esimerkkinä EM-kisat joista tuli TV2:lta suora televisiolähetys. Parasta mainosta Oululle ja koko lajille!  Sopisikohan uuteen Hietasaaren kaavaan kyseinen ratakonsepti? DiscGolfPark on ainutlaatuinen, Suomessa kehitetty frisbeegolf-ratakonsepti. Se perustuu luonnonmukaiseen liikuntapaikkarakentamiseen ja on ylivoimaisesti suosituin frisbeegolfradan kokonaisratkaisu Suomessa. DiscGolfPark tarjoaa elämyksiä kaikentasoisille frisbeegolfin harrastajille, aina vasta-alkajasta kilpapelaajaan. Frisbeegolf on lajina erittäin luonnonmukainen, harrastaminen sekä harrastuspaikat kuormittavat luontoa erittäin vähän. Ratojen suunnittelussa tarkoitus on luoda kaikentasoisille harrastajille haasteellinen rata hyödyntämällä mahdollisimman paljon luonnonmukaisia esteitä. Ratasuunnittelussa pyritään tekemään mahdollisimman vähän muutoksia ympäröivään luontoon.

Verrattuna muuhun liikuntapaikkarakentamiseen frisbeegolfratojen perustaminen on helppoa ja nopeaa. Suurin eroavaisuus on kuitenkin hinta. Ammattilaistason 18-väyläinen kustantaa vain murto-osan esimerkiksi tennis- tai koripallokentän perustamiskustannuksista. Frisbeegolf on edullinen laji, niin sen harrastajille kuin ratojen perustajille.

Tällaisilla ratahankkeilla saisimme Hietasaaresta myös urheilullisesti viihtyisän alueen, ja olisihan se matkailunkin kannalta hyvä juttu mainita alueelta löytyvän täysimittaisen radan! Yleensä kun sanotaan että raha ratkaisee, tämä olisi investoinniltaan suhteellisen halpa ratkaisu. Aktiiviset Tyrnävän Murron kylätoimikunta teki tällaisen radan alueelleen, kunta osallistui osaltaan radan rakentamiseen ja loput kustannukset katettiin lahjoitus varoin/sponsori tuloin. Radan kustannus oli lehti tietojen mukaan Tyrnävällä noin 27 000 euroa.

Oulussahan toimii useampi Frisbee-seura joista varmasti löytyisi aktiivisia talkoolaisia rataa suunnittelemaan ja auttamaan sen toteutuksessa. Ja todennäköisesti löytyisi yrityselämästä rahoitusta tällaiselle ratahankkeelle. Frisbeegolf on nopeasti kasvava liikuntalaji joka ei vaadi suuria investointeja. Päästäkseen lajin pariin tarvitsee noin 20e panostuksen jolla saa jo aloituskiekkosetin. Tämä on jännittävä laji joka sopii koko perheelle, lajin haasteet muuttuvat taitojen karttuessa.

Hyvin suunniteltu rata soveltuu kaikentasoisille pelaajille. Frisbeegolf on laji, jonka tulee tarjota haasteita kaikille taitotasoille. Sopisiko Hietasaareen rataprojekti joka loisi reilun, tasapuolisen ja turvallisuustekijät huomioon ottavan ratakokonaisuuden ranta-aluelle?

Keltainen valo (t)yössä

  

 

Viime aikoina on puhuttanut liikennekaariesitys. Lopullisen päätöksen tekee eduskunta, esitys on olemassa. Tutkin tässä tätä esitystä, josta liikkuu otsikkotason juttuja. Lähteenä käytin Liikenneministeriön esitystä.

Taksit, nuo suomalaisen suviyön kulkijat. Taksijärjestelmästä ollaan poistamassa lupakiintiö, asemapaikka ja enimmäishintasäännöstely. Voiko meistä kuka vaan ruveta ajamaan taksia? Ei voi, taksiyrittäjäksi ryhtyvällä täytyy olla vähintään B-luokan ajokortti joka on myönnetty vähintään vuotta ennen taksilupahakemusta Suomessa tai Eta-valtioissa. Terveysvaatimukset ovat korkeat ja lääkärin arvioima toimintakyky, henkilökohtainen sopivuus alalle eikä rikostaustaa saa olla. Ajolupavalvonnasta tulisi vastaamaa itse yrittäjä, eli isäntä valvoo renkiään.

Esityksen mukaan asemapaikkavelvoite poistuu, joten taksin käyttö vapautuu muihinkin tehtäviin. Näemmekö pian että postikin alkaa ajamaan taksia, yrityshän on laajentanut toimintaansa aiemmin jo lumitöihin ja nurmikon leikkaukseen? Kalustoa heiltä jo löytyy. Syrjäseudulla on pian pula takseista. Ei kukaan yrittäjä rupea seisottamaan kallista pirssiään, kyllä taksit siirtyvät keskustoihin joissa on enemmän asiakkaita. Digitaalisuus voisi olla ratkaisu tähän, esim. pirssi tulee toiselta kyydiltä ja huomaa ruudulta kyydin olevan matkan varrella.

Uuden lakiesityksen mukaan yhden miehen taksiyritykset tulevat olemaan katoavaa kansanperinnettä. Suunta on suurempiin monen auton yrityksiin.

Hintasääntelystä ollaan luopumassa. Kaupunkialueelle taksin saa helpoiten lennosta kadulta tai tolpalta. Haja-asutusalueella taksi on tilattava keskuksen kautta tai netin kautta, jolloin asiakas tietää taksimatkan kustannukset etukäteen. Uuden esityksen mukaan tulemmeko näkemään taksin ikkunoissa hinnastot? Miten sitten saadaan selkeä helppolukuinen hinnasto josta selviää matkan hinta lisineen, vaikkapa vilkkaana pikkujouluaikana yön pikkutunneilla? Jonkinlainen hintasääntely kyllä on tarpeen.

Muuttuuko taksiliikenne tässä murroksessa myös kauppa-autoksi? Jos taksilla voi tilata myös 100 kiloa tavaraa, monipuolistuuko taksitoiminta? Se jää nähtäväksi, varovasti veikattuna kyllä monipuolistuu. Lakiuudistus antaa mahdollisuuden valita vaihtoehtoja taksiliikenteeseen, mikä vain kulkuneuvo voi tulevaisuudessa toimia taksina, vaikkapa mopoauto. Taksivaloa lakiuudistuksen mukaan saavat käyttää vain ne, joilla on ammattimainen taksilupa. Myöskään mittareita lakiuudistus ei velvoita taksiin sijoitettavaksi. Kärjistäen voi ajatella, miltä tuntuisi kun tilattu taksi olisikin paikalle saapuva mönkijä?

Reuna-alueiden ihmisiä kiinnostaa varmasti tämä lakiesityksessä oleva traktoriuudistus. Enintään 40 km/h kulkeva maataloustraktori ei tarvitse liikennelupaa. Lakiin on merkitty ajoneuvoluokat joiden rakenteellinen nopeus ei ylitä 40 km/h, silloin ei tarvitse liikennelupaa. Tarkoittaa sitä, että jos omistat traktorin, voit alkaa kuljetusyrittäjäksi ilman liikennelupaa. Tulemme ehkä näkemään muuttopalveluita, mopolähettejä sun muita.

Vain taivas on rajana suomalaiselle kekseliäisyydelle mitä lakiesitys voi tuoda tullessaan. Tästä hyvänä esimerkkinä oli aikaisempina vuosina ns. piilopakettiautot. Suomalainen keksi rakentaa farmariauton katon päälle kopin, ja kas näin ajoneuvo muuttui pakettiautoksi ja saatiin verohyöty! Tämä oli tee-se-itse-miesten kulta-aikaa.

Traktoriuudistus voi olla myös mahdollisuus maaseudulle, näillä koneilla voidaan suorittaa pieniä kuljetustoimenpiteitä ja täytyy muistaa tämä mahdollistaa kuljetusyritystoiminnan jo 15vuoden iässä. Kuljetusyrittäjille tämä tekee hallaa, heillä on kalliit kuorma-autot ja liikennelupa, myös vakuutukset ovat traktorissa halvemmat kuin kuormurissa. Onkin aiheellista kysyä, onko 15-vuotias sovelias kuljettamaan raskasta yhdistelmää? Tässä tapauksessa, liikenneluvan poistaminen tuo varmasti muutoksia myös tavaraliikennelain 7 pykälään. Paljon on vielä työ tehtävä ja monta kysymystä ratkaistavana.

13.9.2016

Voiko kortistoa siivota?

Lex Lindström etenee ja sen tarkoituksena on päästää yli 60 -vuotiaat pitkäaikaistyöttömät eläkkeelle. Hyvä asia, mutta herättää kieltämättä kysymyksen, miksi sairaspäivärahalla olleet ihmiset on siirretty työttömäksi (mutta työkyvyttömäksi) työnhakijaksi? Jossainhan tämä on ollut, laissa, hallituksen esityksessä vaiko Kelan/työvoimahallinnon ohjeistuksessa? Ihmisten pitäisi päästä kunnialla eläkkeelle. Aina näin ei ole ja juurikin pitkään työttömänä olleiden kohdalla joku oikeus tuntuisi toteutuvan nyt Lex Lindströmin edetessä. Toki eläkettä odottavia henkilöitä on kirjava joukko. Kaikilla meillä se jollakin tavalla on edessä. Ns. työkyvytön työnhakija on määritelmänä hankala. Pitkäaikaistyötön voi myös kärsiä terveysongelmista, koska ei pääse työterveyshuollon piiriin ja toisaalta työtön ei ”osaa” hakea sairaslomaa. Kun sairauslomia ei ole työhistoriassa (työttömyyshistoriassa), henkilö on ilmeisen terveempi vain paperilla? Asiaa on tutkinut työterveyslääkäri Raija Kerätär väitöskirjassaan (Kun katsoo kauempaa, näkee enemmän: monialainen työkyvyn ja kuntoutustarpeen arviointi pitkäaikaistyöttömillä).

Entä saako yrittäjä olla sairas? Mikäli yrittäjä sairastuu pitempiaikaisesti, voi ensin sairastaa sairauspäivärahalla mutta kun ne yrittäjältä loppuvat, niin hän pääsee todellakin mukaan Kelan oravanpyörään. Ensin on ilmoittauduttava työnhakijaksi työvoimatoimistoon, mutta häntä ei tuossa tilanteessa hyväksytä työnhakijaksi koska hän on paperilla edelleen yrittäjä ja vielä sairaana joten ei kykene edes työntekoon. Tämän jälkeen Kela käsittelee yrittäjän asiaa, ja yrittäjä on sillä hetkellä tuloton, hän ei saa sosiaalihuollosta tai mistään muualtakaan apua, koska hänellä on omaisuutta.

Miksi siis työtön, mutta työkyvytön työnhakija ylipäätään on määritelty? Kyllä siihen vastaus löytynee ja perusteetkin, onpa varmaan jonkinlaista poliittista ohjaustakin taustalla.

 

30.8.2016

Kuka auttaa auttajaa?

Mitäs jos maamme noin 350 000 omaishoitajaa päättäisivät ruveta lakkoon? Noin miljoona suomalaista auttaa lähimmäistä! Mielletäänkö se vaikkapa hauskaksi hetkeksi jolloin saa oikein luvan kanssa kurvailla mummon kanssa rullatuolilla? Tosiasiassa monet hoidettavat läheiset ovat lapsia ja työikäisiä ihmisiä.

Omaishoitoa tarvitseva tilanne voi tulla meistä kellä tahansa, missä elämän vaiheessa vain, vaikkapa onnettomuuden tai sairauden johdosta. Suhde kehittyy yleensä pitkällä aikavälillä ja vaatii paljon niin hoidettavalta kuin hoitajalta. Ei pidä unohtaa myöskään etäisomaishoitajia jotka tulevat joka viikonloppu hoitamaan läheisiään, kunhan vain pääsevät päivätyöstään irtautumaan. Tai hoitavat paljon asioita puhelimella. Tuollainen hoitosuhde on erittäin raskasta niin taloudellisesti kuin henkisesti, eikä sille ole saatu vielä virallista määritelmää.

Lähtisitkö sinä vaativiin osa-aikatöihin 300 eurolla kuussa tai 24/7 hoitosuhteeseen noin 600 euron korvauksella ja vapaatahan on peräti 3 vuorokautta kuukaudessa? Jos tällaiset työehdot olisivat muilla aloilla, se olisi orjatyötä! Kunnille ja kaupungeille tämä on varsin edullinen sopimus eikä tarvitse rakentaa uusia palvelutaloja eikä ohjata vähäisiä sosiaalipalveluita näille hoidettaville, mutta kuka huolehtii näistä hoitajista? Yleensä nämä hoitajat ovat joko työelämässä mukana tai jo pitkän päivätyön tehneitä ihmisiä jotka ovat jo ansaitulla eläkkeellä. He käyttävät kaiken vapaa-aikansa tällaiseen ylimääräiseen työhön josta on palkkana vain lähimmäisen rakkaus.  Kyllä valtionkin pitäisi puuttua näihin epäkohtiin eikä pelkästään kunnan.

Kauhein tilanne tulee silloin, kun omaishoitaja sairastuu itse pikkuhiljaa valtavan työtaakan alla ja joudutaan päättämään omaishoitosuhde. Siinä tapauksessa tulee kunnalle kaksi hoidettavaa kerralla. Tällä konstilla ei ainakaan saada säästöjä aikaiseksi! Tähän voisi olla ratkaisuna hoitajien riittävät vapaat ja tukitoimet. Nämä hoitajasankarit eivät tee itsestään numeroa. Olkoon tämä kirjoitukseni kiitokseksi ja kumarrukseksi näille arjen sankareille jotka jaksavat hoitaa läheistään 24/7!

20.8. klo 12.00

17.8.2016 10.49 | Janne Koskela

Monella metsästäjällä alkaa metsästyskausi lauantaina 20.8. klo 12.00 vesilinnun pyynnillä. Metsästyskortin lunastaa Suomessa vuosittain noin 300 000 ihmistä, joten Suomessa on metsästäjiä enemmän kuin muissa Euroopan maissa suhteutettuna väkilukuun.

Metsästys on harrastusmuotona kovasti arvosteltu. Hyvänä esimerkkinä metsästäjät saavat lukea yleisönosastokirjoituksia huonosta käyttäytymisestä, milloin on ammuttu liian lähellä asutusta, milloin on sotkettu ympäristöä eikä ole käyttäydytty metsästysetikettien mukaisesti. Myöskään ei pidä unohtaa mitä hyötyä metsästäjät tuovat, metsästäjät tekevät paljon vapaaehtoistyötä yhteiskunnan hyväksi suorittamalla riistalaskentoja sekä tarjoamalla viranomaisille suurriistavirka-apua esimerkiksi liikenteessä loukkaantuneiden tai vaaraa aiheuttavien hirvieläinten ja suurpetojen jäljestämiseksi ja karkottamiseksi.  Yleensä metsästysseurat ovat aktiivisesti osallistuneet kadonneiden henkilöiden etsintöihin.

Metsästys alkaa olla suosittua myös naisten keskuudessa, tilastojen mukaan naisten määrä kasvaa vuosi vuodelta. Naisten tuleminen mukaan metsästysharrastukseen näkyy siinä, että eniten metsästäviä naisia on ikähaarukassa 45-49 -vuotiaita, metsästäviä miehiä on eniten ikäluokassa 55-59 v. Metsästys on silti kaikenikäisten harrastus, nuorimmat metsästäjät ovat alle 10 -vuotiaita ja vanhimmat yli 90 -vuotiaita.

Koirat kuuluvat tärkeänä osana suomalaiseen metsästykseen. Metsästyskoirat voidaan karkeasti luokitella ajaviin, karkottaviin, noutaviin, pysäyttäviin, seisoviin, haukkuviin, lintukoiriin sekä luolakoiriin. Vesilinnustuksessa koira on melkein välttämätön, koska koira noutaa riistan vaikeakulkuisestakin maastosta. Koira noutaa myös haavoittuneet eläimet tarkan hajuaistinsa ansiosta. Hyvin koulutettu metsästyskoira tuo iloa niin omistajalleen kuin muillekin metsästäjille.

Meillä täällä Oulun alueella on yleisin metsästysmuoto vesilinnunpyynti. Meillä on laaja merialue jossa sijaitsee yhdet Suomen parhaista lintuvesistä; Hailuoto ja Liminganlahti. Vesilinnun pyynnin aloitus on monelle metsästäjälle kohokohta josta metsästyskausi alkaa. Tämä tuo myös matkailutuloja Hailuotoon. Hailuodossa on arvion mukaan 400-500 metsästäjää, joista suurin osa on ulkopaikkakuntalaisia. Metsästäjät jättävät vuosittain Hailuotoon satoja tuhansia euroja mm. vieraslupiin, yöpymisiin ja muihin palveluihin.

Oulun ympäristökunnilla olisi tässä asiassa kehitettävää. Kesän matkailusesongin päätyttyä syksyllä, tässä olisi seuraava sesonkituote. Metsästysmatkailua johon sisältyisi mökki, tarvittaessa metsästysopaspalvelu, luvat, ja kaikki tarpeellinen saatavissa pakettina. Tarjolla kannattaisi olla myös venevuokraus.

Suurin osa metsästäjistä on asiallisesti käyttäytyvää väkeä. Niin tässä hienossa harrastuksessa kuin muissakin harrastuksissa, ei tarvita kuin yksi henkilö joka onnistuu pilaamaan koko ryhmän maineen huonolla käytöksellään. Kunnioitetaan myös niitä jotka eivät metsästä!

Parasta meille

8.8.2016 18.44 | Janne Koskela

PARAS –laki oli keskustalaisen kuntaministeri Hannes Mannisen aikana annettu puitelaki. Hallituksessa oli silloin toki muitakin puolueita, joten tulos lienee kompromissi. On ainakin vaikea uskoa silloista viiden vuoden irtisanomissuojaa muuta kuin SDP:n edellytykseksi esityksen eteenpäin viemiseksi.

Keskustalaiseen ideologiaan uuden Oulun uusi ilme sopii huonosti, niin paljon ovat palvelut keskittyneet ja reuna-alueet menettäneet. En toki usko, että nämä alueet olisivat itsenäisinäkään kuntina mitenkään vilkkaita keskuksia. Sitähän kunta- ja palvelurakenteen uudistukset käytännössä olivat – teet säästöpäätökset itsenäisenä kuntana tai joku muu tekee ne puolestasi isomman kunnan osana. ”Ei kahden köyhän liitoksesta yhtä uutta rikasta tule”.

Silloisen ”Uuden Oulun” selvitysmies Arto Kosken vetämän PARAS –selvityksen ulkopuolelle jättäytyi Muhos. Viisautta teille, ettette lankea huonoon talouden pitoon, itsenäisenä kuntana. Kun Lakeuden isäntäkuntamallia aikanaan alettiin selvittää, johan Kempele nousi riemuun ja esittipä muuan kempeleläinen valtuutettu oman sairaalan rakentamista Kempeleeseen, kun nyt kerran siitäkin itsenäisenä voitiin haaveilla. Tämän tyyppinen itsenäisyys tuskin oli puitelain tavoitteena.

Arto Koski maalaili hallituksen sanan saattajana vauhdikkaita näköaloja uudelle Oululle, aina Arkangelin kasvukäytäviä myöten. No toki maan rajat ylittävä alueellinen yhteistyö on ollut mahdollista ja on Oulun strategiassa edelleen mukana, vaikka reuna-alueita se tuskin lohduttaa. Paikkatietoa olisi voitu hyödyntää strategisemminkin liitostouhuissa. Paikkatiedosta on ansiokkaasti kirjoittanut Oulun yliopiston maantieteen laitoksen professori Jarmo Rusanen.

Ajassa ei voi matkustaa taaksepäin, mutta korjausliikkeitä voi tehdä. Ymmärrän täysin Jakkukylän osakuntaliitoshankkeen Iin suuntaan. Toivon, että tulevassa maakuntauudistuksessa on sellainen strateginen ote, ettei uusia reuna-alueita tule tätä vauhtia. Onkohan kuitenkin vain asennekysymys se, ettei koko maata tulisi pitää asuttuna. Johan Alatalon Mikkokin riimitteli ”Jumala maaseudun loi, ihminen kaupungin” – kelpo keskustalaista retoriikkaa se keskustalaiselta kansanedustajalta.

PARAS –hanke rakenneuudistuksena loi siis uusia reuna-alueita ja muutti maan käyttöä – Ylikiimingin ja Yli-Iin yhteydet uuteen kuntakeskukseen on pidettävä kunnossa. Rakenneuudistukset on nähtävä myös maantieteellisesti.

Maakuntalaki ei ole vielä valmis ja tulevaisuuden kunnat hakevat kasvojaan. Toivon hallitukselle viisautta, että kunnat voivat oikeasti toteuttaa heille jääviä tehtäviä kansanvaltaisesti ja lähellä kuntalaisia. Näyttää ainakin siltä, että tulevaisuudessa maakuntahallinnon valtaa jaetaan kuten nytkin – poliittisten piirijärjestöjen kamareissa. Niillä on myös vastuunsa nyt kansanvaltaisuudesta. Emme tarvitse uutta hallinnon tasoa muuta kuin palveluiden turvaamista varten.

Samoin kuntien tehtäväksi jäävä ”elinvoiman kehittäminen” on epäselvähkö käsite. Kuntiin jää selkeästi isoimpana tehtävänä koulutuksen järjestäminen, sitten tekninen ja vapaa-aikatoimi. Ne ovat juurikin paikkoja, jotka rakentavat merkittävästi kansanterveyttä maassamme. Onko uusi SOTE parempi hanke?

Syödäänkö tänään kloorattua kanaa?

7.6.2016 19.38 | Janne Koskela

Tulipahan mieleen TTIP-sopimusta luettuani oma sotemme – katsooko Kokoomus silmät kiiluen sen TTIP:n perään? Näissä neuvotteluista on kerrottu mm. että kaikkia julkisia palveluita ja koulutuspalveluja tuottavia tahoja tulisi kohdella valtion omisteisina yrityksinä. TTIP-sopimuksen ”sääntely-yhteistyö” tarkoittaa käytäntöä, jolla yhdenmukaistetaan olemassa olevaa sääntelyä molemmin puolin Atlanttia. Tällä varmistetaan, että yhdellä puolella tuotetut tavarat voidaan viedä toiselle puolelle ilman ylimääräisiä vaatimuksia. Käytännössä tämä tulisi vaikuttamaan aina ruokastandardeista kemikaaliturvallisuuteen. Sääntely-yhteistyö toimisikin erittäin strategisena keinona käsitellä joitain kiistanalaisia kysymyksiä vasta siinä vaiheessa, kun TTIP-sopimus on jo allekirjoitettu ja julkinen keskustelu laantunut. Lisäksi se antaisi suuryrityksille laajat mahdollisuudet vaikuttaa tulevaan sääntelyyn.
Uusimpien tämän vuoden neuvottelumuistioiden mukaan Yhdysvallat vaati EU:ta osana sopimusta kumoamaan hormoni- ja geenimuunnellun lihan kiellon. Esimerkki kloorilla pesty kananliha pitäisi erikseen kyetä toteamaan haitalliseksi jotta kloorin käytön voisi kieltää. Yhdysvallat toivoo myös, että lihakarjalle sallittaisiin kasvuhormonit. Miksihän Euroopan komissio 10.9.2014 kielsi nimienkeruun neuvottelujen katkaisemiseksi tarkoitettuun eurooppalaiseen kansalaisaloitteeseen? Tätä tekoa on pidetty loukkauksena demokratiaa kohtaan.
Saadaanko TTIP-sopimuksen myötä Suomeen amerikkalaiset halpakauppaketjut? Työlainsäädäntö on erilaista Atlantin vastakkaisilla rannoilla – amerikkalaisilla työntekijöillä on todennäköisesti löysemmät lait – miten tämä käytännössä näkynee? Yhdysvaltalaisyhtiöt tunnetusti herkästi rajoittavat työntekijöiden vapaata järjestäytymisoikeutta.
Kansainvälisen oikeuden tutkija Martti Koskenniemen mukaan alkuperäisen TTIP-sopimuksen voimassa ollessa sähkönsiirtoyhtiö Carunan yhdysvaltalaiset sijoittajat osakkeenomistajana voisivat haastaa Suomen oikeuteen hinnan korotusten estämisestä ja tulon menetyksistä. Pelkkä välimiesoikeudenkäynti maksaisi keskimäärin 8 miljoonaa dollaria, lisäksi mahdolliset vahingonkorvaukset voisivat olla monikymmenkertaisia. Paljonko se Oulun kaupungin budjetti onkaan?
Miltä tuntuisi syödä hormoneilla kasvatettua naudanpaistia tai geenimuunneltua perunaa? Yhdysvalloissa viljellään yleisesti muuntogeenisiä kasveja, EU:ssa on sallittu vain yksi maissi jota viljellään ainoastaan Espanjassa. Entäs antibiootti-possu? Yhdysvalloissa syötetään tuotantoeläimille antibiootteja tautien ennalta ehkäisyksi (Suomessa syötetään ihmisille antibiootteja tautien parantamiseksi).
Suomalainen pesee yleensä marinadin pois lihasta ennen kuin laittaa sen grilliin. Yhdysvalloissa pinnalta huonontunut liha voidaan pestä kloorilla tai maitohapolla, jotta tuote täyttäisi myytävälle lihalle asetetut puhtausvaatimukset. Myös EU taipui hyväksymään maitohappokäsittelyn naudan lihalle yhdysvaltojen ennakkoehtona vapaakauppaneuvottelujen avaamiselle. Tulevaisuus tarjonnee myös kloonattua lihaa? Periaatteessa yhdysvaltalainen maataloustuotanto on EU:ssa laitonta.
EU:ssa kaikki kemikaalit on osoitettava riittävän turvallisiksi ihmisille ja ympäristölle ennen tuotteen markkinoille pääsyä. Yhdysvalloissa markkinoille pääsee käytännössä ilman EU:n tapaan tehtäviä turvallisuusselvityksiä. Viranomaiset käynnistävät tutkimukset jälkikäteen jos terveysriskiä havaitaan. Enpä haluasi olla vapaaehtoinen kemikaalin kokeilija.
Erilainen lähestymistapa kemikaaliturvallisuuteen näkyy myös kiellettyjen ainesosien määrässä. EU on kieltänyt esimerkiksi 1200 kosmetiikkateollisuuden käyttämää kemikaalia, kun Yhdysvalloissa vastaavalla listalla on noin 12 kemikaalia. EU-komissio ja Suomen ulkoministeriön edustajat ovat vakuuttaneet ettei suojelun taso laske EU:ssa vapaakauppasopimuksen myötä. EU on kuitenkin tehnyt jo merkittäviä myönnytyksiä Yhdysvalloille edistääkseen TTIP-neuvotteluja.
Ministeri Stubb on julkisesti hehkuttanut TTIP-sopimusta. Hänen mukaansa hyödyt ovat haittoja monikertaisesti suuremmat. Stubbin mukaan tällä sopimuksella saataisiin Suomi nousuun ja luotua uusia työpaikkoja. Mutta se mahdollistaisi myös amerikkalaisten suuryritysten rantautumisen Suomeen ja hintojen rajun alenemisen. Tämä olisi suomalaisen puhtaan ruuan ja maaseudun tuho.

Syrjäinen palvelu

25.5.2016 22.37 | Janne Koskela

Syrjäkylän yrittäjät, nyt alkaa sesonkiaika olla käsillä! On hyvä muistaa asioita hoitaessaan pienyrittäjien olemassaoloa, myymälää joka sijaitsee syrjäseudulla niin sanotun soratien varrella, sijaitsipa sen läheisyydessä mökkisi tai vakituinen asuntosi. Näillä yrittäjillä on leipä tiukassa talven hiljaisina kuukausina eivätkä he laske työlleen ja palvelulleen tuntipalkkaa.

Näiden myymälöiden hyllyistä löytää kaiken tarpeellisen, vaikkakin ensiksi ajateltuna hinnoiltaan hieman korkeammaksi hinnoiteltuina kuin vastaavat tuotteet superpeltomarketeista, niin silti kannattaa tukea paikallista pienyrittäjää. Samalla tällä valinnalla tuomme kylälle elinvoimaa ja säästämme luontoa ajamatta jääneiden kilometrien muodossa. Jos ei olisi paikallista kauppiasta, kylät autioituisivat. Jos myymälä lopettaa kylältä, niin seuraavaksi lähtee koulu. Myymälä tai kahvio on kylän keskus, joka luo koko kylälle elinvoimaa. Onneksi tänä päivänä on lähituottajamalli yleistynyt.

Aina ei tule ajateltua, että syrjäseuduilla on elämää mökkikauden päättäjäisten jälkeenkin. Syrjäkylillä kuitenkin toimii monenlaista yritystoimintaa maatilamatkailusta verkkokauppapalveluihin. Valokuitukaapeli on saavuttanut myös osan Suomen syrjäkyliä, ja näin avannut uusia elinkeinomahdollisuuksia sekä antanut monille tilaisuuden paluumuuttaa juurilleen.

Lähialueella tuotetun ruokatrendin nousu auttaa myös reuna-alueita, tästä hyvänä esimerkkinä on Viskaali Oy sekä hyvin yleinen osuuskuntatoiminta joka tuottaa erilaisia palveluita alueen asukkaille ja mökkiläisille. Ehkä näkyvimmät osuuskunnat on tie- ja vesialueisiin liittyvät, mutta metsästysseuratkin kuuluvat kiinteänä osana mökkiläisten ja paikallisten yhteisiin harrastuksiin. Urheilulla on ollut aina vankka sija syrjäkylillä, monessa kunnassa kokoonnutaan urheilukentän laidalle katsomaan paikallisia urheilusuuruuksia.  Ja näiden edellä mainittujen asioiden kautta mökkiläiset tutustuvatkin parhaiten paikallisiin asukkaisiin.

Mikäpä on mökkikunnalle parempaan mainosta kuin tyytyväinen mökkiläinen joka kertoo työpaikalla miten ihana rentoutumispaikka, hieno luonto sekä mahtava yhteishenki vallitsee heidän kakkosasumuksensa kunnassa.

Liikuntaa ja lääkintää

11.5.2016 7.39 | Janne Koskela

Ei tarvitse olla kummoinenkaan valopää ymmärtääkseen, mistä terveyden edistäminen koostuu. Liikkumattomuuden kuten syömättömyydenkin tulokset ovat helposti havaittavissa. Toki aina on olemassa sairauksia, joita emme voi estää elintavoillamme, emmekä helpottaa oireita. Mutta on olemassa sairauksia, joihin liike on lääke.

Kaipa osittain juuri siksi hiljattain annettiin ohjeistus, joiden mukaan lasten tulisi liikkua enemmän, jopa kolmisen tuntia päivässä. Vaikeasti paikallaan koululuokissa pysyvät lapset hyötyvät tästä! Enää ei komennettaisi istumaan paikallaan – vai? Mieleeni tulee Vaahteramäen Eemeli. Tarinan mukaan hänestä tuli kyllä aikanaan aivan kunnanvaltuuston puheenjohtaja, ainakin kirjailija Astrid Lindgrenin tarinan mukaan.

Kuntapäättäjän eli luottamushenkilön on haasteellisempi vaikuttaa lasten liikkumiseen. Toki liikuntapaikat, urheiluseurojen avustukset ja mielipiteitten myönteisyys ovat osa kuntien ratkaisuja. Mutta kukaan valtuutettu tuskin voi lähteä lapsia tunneiksi hyppyyttämään.

Mutta mitä valtuustot voivat tehdä – vaikuttaa ruokaterveyteen. Nimittäin lähi- ja luomuruoka ovat terveyden tuottamista. Moni kunta on tehnyt ratkaisun hankkia julkisissa hankinnoissa lähiruokaa. Se on aika helppoa, kun laittaa tarjouspyyntöön että liha kunnan hankinnoissa on tuotettava vaikkapa 50 kilometrin säteellä. Samoin hankintakriteereihin voidaan liittää myös luomu.

Meillä hyväksytään julkisissa hankinnoissa elintarvikkeita, joiden tuottaminen Suomen olosuhteissa ei olisi laillista, esimerkiksi Uruguayn broileri. Ja suomalainen sianliha tulee possuista, joiden saparoa ei väkivaltaisesti typistetä. Kummin teet – oletko barrikadeilla vaatimassa sian saparon typistämisen kieltämistä ja samaan aikaan ostat burgerin, jonka pihviin on käytetty typistetyn saparon possua.

Otsikkoon! Liike on lääke. Liikunnan vaikutukset terveyteemme ovat kiistattomat. Huippu-urheilija ei tervettä päivää nää, mutta meille taviksille pätee Kekkosen neuvo; ylös, ulos ja lenkille. Ja kyllähän se Kekkonen hiihtikin, syke nousi, hiki lensi, kunto kasvoi. Sitä toivon kansallemmekin. Mitäpä jos me perheelliset ottaisimme vastuun jälkikasvun liikunnan edistämisestä edes osittain ja aloittaisimme jälkikasvun liikuttamisen ja siinä samalla itsemmekin, lajejahan löytyy judosta jalkapalloon. Itse suosin frisbeegolfia, siinä saa samalla viettää lasten kanssa laatuaikaa ja vähän kilpaillakin leikkimielisesti mutta saaden lapset innostumaan. Kustannukset eivät nouse korkeiksi ja samalla saa nauttia luonnon monipuolisuudesta, plussana vielä lajin sopivuus lähes jokaiselle koska kyse ei ole voima- vaan tekniikkalajista.

Ruokaterveyden kasvattamisessa on ainesta. Kuntavaalit lähestyvät, toivon että ruokaterveys ja lähiruoka olisivat kuntavaaleissa vahvana teemana. Minulla ne ainakin ovat, jos olen kuntavaaleissa ehdolla.

Liputon Vappu

28.4.2016 20.08 | Janne Koskela

Vappu tuli useiden tietolähteiden mukaan Amerikasta – mukanaan keskieurooppalaisia vivahteita. Se oli Amerikoissa työväestön päivä, mutta liian kommunistisena muutettiin uskollisuuspäiväksi.

Suomessa tunnettiin vapun tienoilla vietetty vanha kevään juhla hela eli toukojuhla. Silloin pelloille ja muille avoimille paikoille sytytettiin kokkoja, helavalkeita. Muinaissuomalaiset polttivat helavalkeita pahojen henkien pois ajamiseksi ja soittivat kelloja. Juhlissa juotiin simaa ja tanssittiin. Vapun aikaan karja usein päästettiin ensi kerran laitumelle ja ajettiin tulien läpi sairauksien ehkäisemiseksi.

Kauaksi ollaan tultu tuosta ajasta. Mansikki ei enää joudu juoksemaan nuotion läpi, vaan on päässyt modernin eläinlääkinnän piiriin.

Nykyaikainen vappu on leimallisesti kaupunkilainen juhla, jossa korostuu opiskelijoiden karnevaalitempaukset.  Vapun juhlinta on vilkkaimmillaan Vapunaattona nuorison kokoontuessa kuka mihinkin. Yliopisto-opiskelijat ovat järjestäneet vapusta itselleen oikeat turnajaiset, teekkarit ja muut eivät mukiin vappuna sylkäise? Ikiteekkari ja ainainen vappu lienee tätä perua.

Politiikka on kuulunut vahvasti suomalaiseen vappuperinteeseen.  Historiasta huomataan työväen suorittaneen ns. Vappukävelyjä jo 1900-luvulla. Pääsääntöisesti käveltiin alun perin kesäkuussa koska vapun aikaan oli vielä viileä sää.  Sodan jälkeen ja erityisesti 1970-luvulla suuria Vappumarsseja järjestivät SDP ja Kommunistit.

Vuonna 1977 saatiin Vapusta jo pienimuotoinen kohu aikaiseksi kun Yleisradio näytti kymmenen minuuttia lähetystä työväenliikkeen Vappujuhlista ja puheista ympäri Suomen. Muistan lukeneeni jostain Yleisradion toimittajan sanoneen kyseisestä lähetyksestä että ”on se komeaa kun kuvaruudussa liehuivat punaiset liput värilähetyksenä”.  Tähän ajanjaksoon kun liittyy väritelevisioiden yleistyminen.  

Yleisradio otti opikseen ja seuraavana vuonna oli lähetyksessä vain kolmen minuutin katsaus työväenliikkeen Vappupuheisiin – tämä hallintoneuvostossa äänin 5-4!

Nykyään vappupuheissa on vähemmän sitä aatteen paloa. Lapsillekin on Vappu tärkeä juhla, he saavat kaiken maailman vappupillejä joilla voidaan koetella isiä ja äidin hermoja. Välillä hörpätään simaa ja haukataan sokerimunkkia jottei vain vauhti pääsisi hiljentymään. Omiin vappuperinteisiini kuuluu syödä nakkeja, juoda simaa ja maistella munkkeja, unohtamatta käydä Hahto Maurin traktorinäyttelyssä ja katsomassa Moottoripyöräparaatia Valtatie 22:n varrella. Ja pitäähän niitä Vappupuheita kuitenkin kuunnella!

Katto kaikille

17.4.2016 22.10 | Janne Koskela

15.4.2016 Kaleva kirjoittaa että Oulun Kaupunki haluaa aloittaa asuntojen välivuokrauksen yksityisiltä markkinoilta. Tarvetta olisi noin 600 asunnolle. Syy asuntojen tarpeeseen on oleskeluluvan saaneet turvapaikan hakijat. Suurin osa heistä on yksin tulleita miehiä. Lisäksi välivuokraus koskisi myös sellaisia kantaväestöön kuuluvia ihmisiä joilla on ilmentynyt ongelmia asumisessa ja heitä uhkaa häätö vuokra-asunnosta. Näille asunnon tarvitsijoille Oulun kaupunki takaisi vuokran, ilmeisesti kaupunki myös takaisin asunnon kunnostuksen jos ilmenisi remontin tarvetta vuokrasuhteen päätyttyä.

Eli perusteilla on asunnonhankinta yksikkö joka hommaa asuntoja ja välivuokraa ne eteenpäin. Idean tuohon on tullut Ympäristöministeriöstä. Asunnonhankintayksikön toimintakulut Oulussa ovat arviolta 100 000e. Kulut sisältävät välivuokrauksen vastaavan työntekijän palkkakulut, asiantuntijapalveluiden ostot sekä asuntojen alku- ja lopputarkastuksen. Epäilen että tuo summa ei tule varmasti riittämään.

Ympäristöministeriön mukaan Oulussa, Jyväskylässä ja Vaasassa ARA-asuntoja on suhteellisen paljon tyhjillään verrattuna muihin kasvukeskuksiin. Määrällisesti eniten tyhjiä asuntoja on Rovaniemellä, Kemissä, Kouvolassa ja Salossa. Oulun kaupungin mukaan tällä hetkellä ARA-rahoitteisia asuntoja on 94 kappaletta vapaana. Onko Oulun kaupunki ottanut huomioon Ympäristöministeriön ehdotuksen esim. toimistorakennusten muuttamista edullisiksi asuntokohteiksi sekä kimppa- ja yhteisasumisen muotoja kuten esimerkiksi soluasunnot. Lisäksi Ympäristöministeriö ehdottaa että tuetaan asuntojen omatoimisia korjausprojekteja jossa asunnon tarvitsija voi itse osallistua korjaustyöhön omaa taitotasoaan vastaavasti ja osana koulutusta tai työllistämistoimia.

Eikö oleskeluluvan saaneita pitäisi laittaa ympäri Suomen että oppisivat suomalaista kulttuuria ja juurtuisivat suomalaiseen yhteiskuntaan? Näin näkisin että ihmiset pääsisivät osaksi yhteiskuntaa. Mitä nopeammin heidät saadaan oikeasti osaksi yhteiskuntaamme, on yhteiskunnalla mahdollisuus saada takaisin osan sitä mitä ovat heihin sijoittaneet.

Miksi Arman Alizad teki ohjelman asunnottomista jos tämä ei ole ongelma kantasuomalaisten kohdalla? Miten tulee käymään pienituloisen suomalaisen jolla on asiat järjestyksessä muuten mutta tulot ovat pienet? Nousevatko vuokra-asuntojen hinnat tällaisten ratkaisujen myötä kohtuuttomalle tasolle ja rupeavatko vuokranantajat enää vuokraamaan asuntoja muille kuin Oulun kaupungille koska sieltä saatava vuokra on varma? Kauniisti puhutaan kyllä että samat edut tulisivat myös kantasuomalaisille tässä asiassa, mutta toteutuuko se käytännössä? Saako kantasuomalainen saman etuuden kuten takuuvuokran ja kahden kuukauden vuokran?

Kannatan sitä vaihtoehtoa että oleskelun saaneita ihmisiä ja perheitä sijoitettaisiin ympäri Suomen tyhjillään oleviin ARA-asuntoihin, ettei tämä vaikuttaisi yksityisien vuokramarkkinoihin. Olisiko tässä ratkaisu ongelmaan? Ja ennen kaikkea on taattava tasapuolinen kohtelu kantaväestöön kuuluvien henkilöiden ja syrjäytymisvaarassa olevien kanssa.

Väritön rasismi

23.3.2016

Aluksi osanottoni Brysselin terrori-iskun uhreille. Kirjoitukseni ei liity näihin tekoihin.

Rasismi, yleistynyt sana, johon törmää nykyään joka paikassa – mutta mitä se oikein on? Joskus rasismi määritellään kapeasti ”rotuopiksi” vaikka se on paljon muutakin. Rasismia on ihmisen tai ihmisryhmän asettaminen muita alempiarvoiseen asemaan, esimerkiksi hänen ihonvärinsä, kulttuurinsa, etnisen taustansa, äidinkielensä tai uskontonsa vuoksi.  Lisäksi rasismia on pitää tiettyä ihmisryhmää rikollisina, laiskoina ja vähemmän viisaina.

Suomessa tätä ilmiötä on tutkittu myös tieteellisesti. Tutkimuksessa havaittiin rasismia asenteissa ja arjen toiminnassa. Ajateltiin, ettei Suomessa ole rasismia, kun ei ollut turvapaikan hakijoitakaan tai suuria kansallisia vähemmistöjä. Joskus Suomessa naamioitiin rasismi muukalaispeloksi tai suvaitsemattomuudeksi. Kuitenkin meillä on historiassa ilmiöitä joita voidaan verrata rasismiin, kuten saamelaisten ja romaanien kohtelu.

Suomalaisuudenliiton Itämaasta itsenäisyyteen -kirjasta voidaan katsoa kielirasismiksi kun RKP:n Nils Meinander (HS 11.3.1994) tunnustaa että ”me ruotsinkieliset siihen aikaan pidimme suomalaisia alempana rotuna ja itseämme huonompina. Kielirajan yli ei juurikaan ollut kanssakäymistä ja avioituminen suomenkielisen kanssa oli munaus. Omaa paremmuuttamme perustelimme rotuopein”. On jopa tieteellisesti tutkittu suomenruotsalaisten keskuudessa ilmenevää rasistista ajattelumallia (Finlandssvens rashyberien uppror, Svenska Yle, 19.3.2015).

Mitähän ne opetusministerit ajattelivatkaan aikanaan, kun saamelaislapsia kiellettiin puhumasta saamea koulussa? Jos eivät tienneet tapahtuneesta, eivät olleet tehtäviensä tasalla. Jos tiesivät, olivatko siinä tapauksessa jossain määrin rasisteja? Missään ei saa ottaa lapsia rasismin välikappaleeksi. Ei se ole lapsen syy, mihin perheeseen syntyy. Heikompia on helpompi sortaa ja kiusata (jotenkin pitää itsensä ylentää, jos ei muuten niin toisia alentamalla?). Osansa tänä päivänä saavat vanhukset, vammaiset ja yhteiskunnan rattaista syrjäytyneet ihmiset.

Rasistiset teot kumpuavat usein peloista ja ennakkoluuloista Ennakkoluuloja on meillä kaikilla ihmisillä mutta on eri asia toimiiko niiden mukaan. Mielenkiintoinen esimerkki löytyy Jari Tervon kirjoituksesta blogissaan 28.9.2015 Valkoinen roskaväki, jossa hän nimittelee kypsään keski-ikään ehtinyttä naista joka osallistui Tornion Rajat kiinni –tapahtumaan. Hän toteaa tämän naisen mieleltään perverssiksi.  Tiesikö Jari Tervo tämän naisen perversioista? Tuskinpa. Tässä yksi esimerkki siitä, miten saadaan nopea rasistinen ajattelu liikkeelle.

Myös osa ulkomaalaisista on opetellut niin sanotun rasistikortin käytön. Jos jokin asia ei mene heidän mielestään oikein, niin silloin olet heti rasisti heidän mielestään. Eri uskontokunnissa esiintyy myös rasismia, siellä se painottuu enemmän henkiselle puolelle ilmentymällä mm yhteisön ulkopuolelle eristämisellä ja suuren kuulijakunnan kokoontuessa haukkumalla tiettyä henkilöä kaikkien kuullen.

Taitaa olla niin, että rasismia on ollut ja tulee olemaan jossakin muodossa. Kokoomuksen viestintä karahti täysin kiville, kun Brysselissä surmataan viattomia ihmisiä, hymyilevät ministerit vakuuttavat kitkevänsä rasismin maailmasta. Poliitikoilla on vastuunsa, Markus Mustajärvi vertasi taannoin Sipilää propagandaministeri Joseph Goebbelsiin. Vaikka kuinka kismittää hallituksen lakiesitys niin totuutta ei saa käyttää huolimattomasti ja verrata pääministerin töitä Goebbelsin töihin.

Pyritään vähentämään omalta osaltamme rasismia. Olokaa ja eläkää ihimisiksi ja hyvää rasismin vastaista viikkoa kaikille!

Rikosilmoituksen vastaanotto ABCllä?

9.3.2016

Poliisi ei saa kadota katukuvastamme täysin toimintamenoja määrärahojen leikkausten vuoksi. Poliisin laskevista kehysmäärärahoista kuuluu kiitos edellisille hallituksille. Muuttuvien turvallisuuskuvien kentässä laskevat kehykset on haasteellinen yhtälö. Poliisin toimintakyky on suoraan riippuvainen toimintamäärärahoista, jolla palkataan poliisipartiot kentälle.

Vähenevät määrärahat johtavat tehtävien priorisointiin tai yksinkertaisesti sanottuna näkyvyyteen mm. harva-alueilla, näkyykö poliisi syrjäkylillä yhä harvemmin? Poliisien osalta tulevaisuuden näkymä on synkkä, poliisien määrää saatetaan joutua vähentämään yli 800 poliisimiestä vuoteen 2019 mennessä. Lopullisen päätöksen tekee eduskunta huhtikuussa, kun asetetaan poliisin määrärahoille budjettikehykset.

Tulevaisuudessa kiireellisten hälytyspalvelujen saatavuus pyritään säilyttämään, mutta poliisin ns. ei niin kiireelliset – tehtävien toimintavalmiusajat tulevat pidentymään. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuteen liittyvän valvonnan taso laskee, jolloin yleisten paikkojen järjestyshäiriöiden, vahingontekojen ym. selvittämättömät määrät tulevat kasvamaan.

Kansalaisten turvallisuuden tunteen heikkeneminen voi olla tosiasia. Tähän rakoon on kehitetty turvapalveluita, mm. kameravalvonnat. Myös vapaaehtoisia katupartioita on perustettu lisäämään kansalaisten turvallisuutta, tämä siis kansalaishtöisesti. Mutta nämä eivät korvaa viranomaistyötä, jota poliisikin tekee.

Jos virka-apupyyntöihin vastaaminen vaikeutuu ja hidastuu, mennäänkö jatkossa esimerkiksi etsintätehtävässä suurimmaksi osaksi vapaaehtoisvoimin? Virkatehtävä on julkisen vallan käyttöä, mutta käsipareja siihenkin tarvitaan. Etsintää ei voi johtaa vapaaehtoinen, kun virka-apupyyntö on annettu. Perustuslaki sanoo jotakin julkisen vallan käytöstä!

Henkilöstön määrän voimakkaalla laskulla olisi vaikutusta myös poliisin työturvallisuuteen ja työssä jaksamiseen, erityisesti harvaan asutuilla alueilla. Kun poliisiasemia ei ole taukoja varten, autossa istuminen lisääntyy. ABC -asemilla pidetään tauot – otetaanko tulevaisuudessa vastaan myös rikosilmoituksia (ja leima korttiin). Ehkäisevä työ, mm. kouluissa tapahtuva valistustyö joudutaan minimoimaan, vaikka juuri Oulussa on tehty hyvää koulupoliisityötä.

Poliisin resursseja syö myös suuri pakolaisaalto. Esim. maastapoistumiskuluihin on määrätty 6 miljoonaa euroa ja 2015 tähän myönnettiin 2,2 miljoonan euron tasokorotus. Summa ei todennäköisesti tule riittämään. Mistä lisää kun tämä raha on käytetty? Lisävelkaa vai suomalaisten kukkarosta lisää nyhtämällä?

Vastaanottokeskuksien järjestyshäiriöt työllistävät poliisiakin. Poliisin joutuessa tehtävälle vastaanottokeskukseen, sinne lähdetään monipartiolla. Eri kulttuureista tulleilla ei ole vielä samanlaista kunnioitusta virkamiestä kohtaan kuin kantasuomalaisilla. On huomioitava suuri ihmismäärä saman katon alla, tilanne voi kärjistyä nopeastikin joukkojenhallintatilanteeksi. Turvapaikanhakijat eivät ole tasapäinen ryhmä, päinvastoin. Ryhmien välisiä jännitteitä todistettavasti on.

Poliisin määrärahoja tarvitaan  myös uudentyyppisten uhkakuvien kuten kyber- ja tietoverkkorikollisuuden tutkintaan ja torjumiseen. Poliisin on panostettava jatkossa tähänkin rikollisuuden lajiin. On koulutettava henkilöstöä pysymään askeleen edellä verkkorikollista. Verkkorikollisuuden torjunta edellyttäisi poliisilta merkittäviä lisäpanostuksia jo nyt, mutta tällä määrärahatasolla ei ole mahdollisuuksia.

Uusiin uhkakuviin – terrorismin torjuntaan ja ennaltaehkäisyyn tulisi lisätä resursseja jo nykytilanteessa, puhumattakaan harmaan talouden torjunnasta.

 

Soten kynnyksellä osa 2.

25.2.2016

Hallitus on linjannut 7.11.15 ratkaisun, jossa perustetaan itsehallintoalueet, joita on 18 kappaletta. Näistä 15 aluetta järjestää laajat sotepalvelut ja kolmen alueen on tehtävä yhteistyötä muiden alueiden kanssa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tuo 15 aluetta vaikuttaa hivenen päälle liimatulta ratkaisulta, sillä niinhän nytkin on Kainuu ja Keski-Pohjanmaa mukaan lukien moni muu sairaanhoitopiirinä tunnettu alue ostaa palveluja, joita se ei itse pysty tuottamaan.

Kokoomuksen kulisseissa vaikuttaa tutisevan viime aikaisten ulostulojen myötä. Maakuntahallinto ei näytä maistuvan hyvältä, liekö sillä liikaa poliittista painolastia joillekin. Toisaalta arvostellaan hallinnon rakentamista ja ettei oltaisi menossa sote –edellä. Kyllä muuten ollaan, julkisuudessa olleiden tietojen perusteella. Eiköhän ole niin, että juuri se sote tarvitsee hallintolain, jotta se pystyy toimimaan. Sitten tulee kaikki muu, mitä tarvitaan tai poliittisesti päätetään.

Hallintohimmeleitä ollaan purkamassa, ei lisäämässä. Luottamustoimielinten ja virkakoneiston virtaviivaistaminen tuo kustannussäästöjä ja purkavan hallintohimmeleitä. Tulevaisuudessa maakuntavaltuusto ja –hallitus päättävät paljosta ja selvitysmies Lauri Tarasti esittääkin että maakuntavaltuusto voisi asettaa lautakuntia valmisteleviksi elimiksi, jos niin katsoo.

Uudet valtuustot valittaisiin vaaleilla, joten päätöksenteko saa kasvot. Poliittinen muisti tuntuu taas kerran olevan lyhyt, niin myös varapuhemies Risikolla, joka on lähtenyt politikoimaan asialla. Varapuhemiehen olisi ehkä parempi pysytellä eduskunnan päätöksentekoa puolustamassa, vaikka onkin toiminut ministerinä. Samoin viime kauden perustuslakivaliokunnan lausunnot on syytä muistaa. Viisi aluetta katsottiin demokraattisen päätöksenteon kannalta liian suuriksi. Miksi kokoomus sitten vain edelleen vääntää tätä viiden alueen mallia? Maakunnalliselle mallille on myös laajaa poliittista kannatusta, mm. Vihreistä ja Vasemmistosta.

Tai sitten kokoomukselle nykytila sopii vallan mainiosti, onhan tätä uudistusta vatkattu jo kymmenen vuotta. Kenenkähän etu sitten nykytilanne on? Ainakin sen sektorin, jonka tavoite on tehdä voittoa, kuten yksityisen lääkäriaseman. Julkinen sektori on kuitenkin viime käden perälauta, sen ykköstavoite ei ole voiton maksimointi. Julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto kantaa lisäksi vastuuta kansanterveydestä laajalti.

Samaan aikaan työeläkeyhtiöt ovat vuosia ohjailleet eläkevaroja veroparatiiseihin. Toivottavasti tämä on aitoa työläisen puolustamista, vaikka kyseessä on ollut selkeästi myös veronkiertoa.

 

Soten kynnyksellä

19.2.2016

Lainaus STM:n julkaisusta: ”Vastuu kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä säilyy kunnilla, kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät itsehallintoalueille. On tärkeää, että kunnilla on selkeä näkemys tehtävästään hyvinvoinnin edistäjänä asukkaiden arkiympäristössä”. Mitään uutta ei sinänsä ole keksitty, asia on vain nyt tullut laajasti keskusteluun ja konkreettisemmaksi. Luulenpa että keskustelua lienee vauhdittanut tietynlainen ihmettely tulevaisuuden kunnan tehtävistä. Kyllähän kunnan tai kaupungin on taattava asukkailleen terveyspalvelut.

Terveys ja hyvinvointi tuotetaan sote–palvelujen seinien sisällä vain osin, kuten tietenkin esimerkiksi neuvolatyö ja suun terveydenhuolto. Mielestäni Oulussa suunta on väärä, koska täällä lakkautetaan kauempana kaupungin keskustasta sijaitsevia hammashoitoloita ja neuvoloita. Hammashoitoloista esimerkiksi alas ajetaan Ylikiimingin hammashoitola, jossa varmasti lähiseudun asukkaita asioi.

Neuvolatyö on suomalainen innovaatio, ylpeyden aihe ja kansanterveyden kivijalka. Kätilön/terveydenhoitajan käsien kautta kulkee koko kansakuntamme. Kätilötyö on ajassa suuresti muuttunut. Kun kätilö aiemmin nakkasi laukun selkään ja hiihti selkosille, nyt äiti pakkaa laukun ja kulkee selkosilta sairaalaan synnyttämään, jopa satoja kilometrejä. Lähipalvelun rooli voi muuttua suuresti ajassa. Tästä hyvä esimerkki on Oulaskankaan sairaala, jonka synnytysosastoa uhkaa alas ajo elokuussa 2016. Valviran mukaan puutteita sairaalassa on vastasyntyneiden tehostetun valvonnan järjestämisessä.

Kaikille meille ei suoda onnea syntyä terveenä tai elää sairastumatta pitkäaikaissairauteen kuten vaikka diabetekseen tai astmaan. Monta vaikeaa ja toimintakykyä raunioittavaa sairautta pystytään tänään hoitamaan tuloksellisesti. Mummoni ainoa reumalääke taisi olla aspiriini. Terveys ja hyvinvointi tuotetaan tänä päivänä perheissä, päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoillakin. Totta kai terveytemme on tiukasti sidoksissa varsinaisiin sote–palveluihinkin, mutta kalleimmat palvelut ovat tulipalojen sammuttamista, eivät terveyden peruspilareiden rakentamista.

Kunnat tulevaisuudessa päättävät edelleen monista terveyteemme vaikuttavista tekijöistä. Johan nytkin julkisen sektorin moni toimija, rahoitus ja päätöksentekovalta ovat kadonneet kuntayhtymien rakenteisiin. Ymmärtääkseni itsehallintoalueita perustettaessa on tavoitteena organisoida hallinto uudelleen, ei luoda sitä lisää. Paras uudistus on sellainen, joka näkyy kansalaisen arjessa palvelujen saatavuudessa mahdollisimman vähän ja saavuttaa tavoitellut kolmen miljardin säästöt tulevien vuosien aikana.

Muutoin terveyden ja hyvinvoinnin lisäämistä tulee edistää. Toimijoita ovat kuntien lähiliikuntapaikat, kuntalaisia liikuttavat urheiluseurat, harrastepaikat, kansalaisopistot, kuntastrategia tai koulujen opetusohjelmat. On löydettävä vain se viisastenkivi, joka herättää meidät sohviltamme liikkumaan ja tekemään ruokakaupassa terveelliset valinnat. Nykyaikaiset kännykkäsovellukset tuovat meille apua näihin ongelmiin, ne motivoivat liikkumaan ja tekemään terveyden kannalta parempia valintoja. Kännykkä toimii kaupassa oivana apuna terveellisempiä valintoja tehdessä sekä antaa liikuntasuorituksien jälkeen käyttäjälleen rehellisen palautteen välittömästi.

Perusasiat eivät muutu. Ainoa tapa pysyä kunnossa on kuntoilla ja levätä riittävästi. Onhan kukkia kasteltava ja viljaa varten maaperä on muokattava. Valtakunnallisesti tarvitsemme edelleen urheilusankareita, ilokseni luin lehdestä pikkuleijonien maailman mestaruuden jälkeen jääkiekkoseurojen jäsenmäärät ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Kiitos pikkuleijonat, kaisamäkäräiset ja teropitkämäet. Teidän esimerkkinne saa ihmiset liikkumaan enemmän ja voimaan paremmin.

 

Tähtiympyrän alla

4.2.2016

Suomi on kulkenut tähtiympyrän alla eli Euroopan unionissa 21 vuotta.  Mitä se on tuonut suomalaisille? Onko aika ollut hyvää? Miksi Suomi on lähihistorian suurimmassa lamassa? Onko vika kenties Euroopan unionissa? Miten on mahdollista että Suomen ulkoraja vuotaa kuin seula? Kiitos vapaan liikkuvuuden! Suuri EU ohjailee Suomea surutta ja Suomihan tottelee vastaan laittamatta. Joskus oli puhetta siitä että EU yrittää tehdä Suomesta puistovaltion. Täällähän olisi eurooppalaisille lomailijoille puhdas ilma ja vesi, villi luonto jonne he voisivat tulla lomillaan kuvamaan ja rentoutumaan. Euroopan suurimpaan puistoon joka on nimeltään Suomi, tätäkö me halutaan?

EU:n on uudistuttava

Ulkoministeri ja Puoluejohtaja Timo Soinin toteamus ”Suomella on parempi maine EU:ssa kuin EU:lla on maine Suomessa” pitää paikkaansa. EU:n sanotaan olevan myös arvoyhteisö ja sekin pitää paikkaansa. Mutta miten käy arvolle nimeltä luottamus, jos sovituista säännöistä ei pidetä kiinni? Tämä on suomalaiselle vaikeaa ymmärtää. Meillä talouselämä on perustunut luottamukselle, vaikka eteläisissä EU –maissa voi korruptio olla hyvää keskiafrikkalaista tasoa.

Tänään liikasääntelyn purku on tapetilla niin EU:ssa kuin Suomessakin. Suomi on ollut likipitäen kaikessa – myös sääntelyn noudattamisessa EU:n mallimaa. Monesta sääntelystä on koitunut tappioita isänmaallemme. Esimerkkeinä rikkidirektiivi, rahoitusmarkkinavero, ilmastopolitiikka, kaivosvero ja energiatehokkuusdirektiivi. Kuka näistä loppupeleissä kärsii? Se on suomalainen duunari, kun työpaikat karkaavat liikasääntelyn vuoksi Suomesta pois. Perusteollisuutta ei saa päästä maasta pois, sillä se muodostaa suuren osan viennistämme. Ja kysynpähän vain, kumpi tuottaa ympäristöystävällisemmin terästä, suomalainen vai kiinalainen terästehdas?

Kotikutoinen byrokratia on nappuloilla pelaamista EU:n rinnalla. EU pystyy kyllä sääntelemään vaikka mistä pienistä asioista, mutta samaan aikaan se ei saa esimerkiksi omaa rajavalvontaansa kuriin. EU:n myötä Suomen ulkoraja on EU:n ulkoraja. Sitä valvovat osin muut kuin Suomen Rajavartiolaitos.

En ihmettele ollenkaan Iso-Britannian hermostumista unioniin. Siitä on seurauksena kansan vaatimus jäsenyyden ehtojen uudelleen neuvottelemiseksi. Niin pitäisi kaikkien muidenkin maiden päästä tekemään. Paavo Väyrynen voi kiukutella täällä miten paljon hyvänsä, mutta pelipaikka on nyt muualla. Ja Väyrysen oma peli on huolehtia Keskustan kaksista (kaksisista) rattaista. Nyt on Paavolla uusi puolue. Tarkoittaako tämä Keskustan jäsen kirjasta luopumisesta vai mistä? Aika näyttää tämänkin episodin lopputuloksen.

EU:n toiminnan kritiikittä hyväksyvät tahot toitottavat Suomen maineesta. Milloin jäädään yksin ja milloin ollaan missäkin höyhensarjassa. Entäs sitten ja kuka sen määrittelee? Asedirektiivistä käyty keskustelu oli taas juurikin sitä, ”Suomen ei pitäisi jäädä itäisten maiden kanssa samaan seuraan”. Mitenkähän asiassa kävi? Mikään jäsenmaa ei lähtökohtaisesti hyväksynyt esitettyä tuliasedirektiiviä sellaisenaan, vaan siihen esitettiin lukuisia muutoksia. Ei pidä olla liian sinisilmäinen ja uskoa Kataisen federalistikabinetin kaikkia kotkotuksia.

Leijonaporu

  

 

Mistä löytyy leijona, tuo hyvän tuulen antaja? Kuka muistaa tuon mainoslaulun? Olemme saaneet lukea lehdistä ja sosiaalisesta mediasta tavallisesta pojasta jota opettaja oli puhutellut joululahjaksi saamastaan korusta koska siinä oli Suomen vaakunan leijona. Opettajan mielestä koru yhdistyy arvoihin jotka tuovat monikulttuuriseen kouluympäristöömme sopimattomia asenteita.

Mistähän lähtien leijona symboli on tuonut huonoa asennetta koulumaailmaan? Monikulttuurisuus hakee suomalaisten sietorajoja. Tähän hommaan on valjastettu koululaitos, kohta on joulujuhlatkin kiellettyjen listalla! Mihin kohta satavuotias Suomi on oikein menossa? Jos tällä tavalla tuhotaan Suomen arvokas historia ja kulttuuri, minusta ei monikulttuurisuuden tarvitse hajottaa hienoja suomalaisia perinteitä ja miksei voida yhdistellä kulttuureja? Miksi Suomen kulttuurin pitää olla kärsijän roolissa? Eikö meidän pitäisi olla ylpeä omista sukujuuristamme, löytyyhän niistäkin jo monikulttuurisuutta. Leijonakoru kirjattiin myös Wilmaan, eli koulun tietojärjestelmään. Missähän sävyssä? Opettajan ajatuspoliisina leikkiminen päätyy kommentiksi lapsen henkilökohtaisiin tietoihin.

Wilma on laajalti käytössä kouluissamme ja olen huolissani rekisterin käytöstä, mutta eritoten valvonnasta? Eräs äiti tuskaili Wilman olevan kuin rikosrekisteri, joka seuraa oppilasta, ketkähän pääsevät lukemaan oppilaan asioita? Ymmärrän, että tieto kulkee nopeasti kouluilta kotiin, mutta kuinka herkkiä asioita varttuvista lapsistamme saa kirjata ja millä mielellä lukee kuutosluokan opettaja kirjauksen ekaluokkalaisesta ”leijonakoru”? Milloin Wilman tiedot hävitetään ja kuka vastaa rekisteristä?  Seuraako Wilma lasta läpi peruskoulun? Miltähän tästäkin pojasta tuntuu yläasteella kun opettaja sanoo että sinullahan oli jo ala-asteella näitä arvo-ongelmia. Ei varmasti kovin hyvältä.

Wilman hyviä puolia kuitenkin on, etteivät lapset pääse näihin merkittyihin tietoihin käsiksi. Nykyään kun on muodissa sinne laittaa kaikki tapahtumat oppilaan tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Vanhempi kuulee yleensä vain opettajan virheistä oppilaalta. Pitäisikö perustaa Wilman rinnalle Weikko-verkko johon oppilaat saisivat kirjata opettajan tekemiset ja opettajan esimies kävisi nämä sitten läpi ja voisi pyytää tarvittaessa lisäselvitystä niin opettajalta kuin oppilaaltakin.

Joka tapauksessa, myöhäiset onnittelut Pikkuleijonille maailman mestaruudesta!

Vieras pukuhuoneessamme

22.1.2016

Viime päivinä on kohistu verovaroin ylläpidetyistä uimahalleista. Mediasta luimme kulttuuriongelmista jo vuonna 2014, kun joukko romanialaisia pyykkäsi uimahallissa. Pakolaisaalto rantautui Eurooppaan EU:n vuotavien rajojen vuoksi – myös Suomeen. Hetkessä saapui yli 30 000 vieraskielistä maahantulijaa. Suuri joukko nuoria miehiä, joista julkisuustietojen perusteella osalla on oikea hätä, osalla ei. Uimahallin hädän laatua en tiedä, kun väärälle puolelle eksyttiin.

Uusi tilanne herättää ärsytystä, mutta myös pelkoa. Aiemmasta poikkeavaksi kuvailee tilannetta myös poliisi. Turvattomuuden tunteen muutos voi johtaa räjähdysalttiiseen tilanteeseen, jota ei edesauta puutteellinen opastus Suomen lakiin ja kulttuuriin. Lähes päivittäin saamme medioista tietoa, kuinka suomalaista naista pidetään kohteena, jota saa lääppiä ja tuijotella julkeasti.

Kohta lähenevä kevät ja kesä vähentävät vaatetusta ja avaavat yleiset uimarannat. Ei tarvitse mennä uimahallin naisten puolelle nähdäkseen kohtalaisen paljasta pintaa. Puhkeaako kevään kanssa ongelma? Miten torjua se, riittääkö pelkkä puheopastus kääntämään vuosisatoja vanhan, naisia eri tavalla kohtelevan kulttuurin. On joukossa onneksi miehiä, jotka sopeutuva erinomaisesti suomalaiseen kulttuuriin ja toimivat maassamme maamme tavoilla.

Ahdistelusta bussissa tai yleisillä paikoilla pitää aina ilmoittaa poliisille. Vaikka poliisin määrärahoja on pienennetty, he ovat kykeneviä kohdentamaan resursseja ongelma-alueelle. Ehkä ihmisen luonteessa on tirkistely-geeni, julkisuudessa on ollut juttua erilaisista kameraviritelmistä salakatselua varten. Tuomioitakin näistä on jaettu. Ulkomaalaiset nuorukaiset tuntuvat oleva tungettelevampia ja röyhkeämpiä tulemaan lähelle liian nopeasti. Ihmettelen suuresti myös Kempeleen tapausta, jossa ulkomaalainen ahdisteli, samalla tuomitsen myös kaiken ahdistelun.

Määräaikainen porttikielto annettiin Haukiputaan tapauksessa vasta sitten kun toisen kerran jäi kiinni uimahallissa naisten puolelta tuijottelemasta. Media kertoo nuoren miehen katuvan tekoaan. Hyvä sekin, mutta ei tainnut nuori mies ymmärtää jättävänsä teollaan henkisiä arpia kohteeksi joutuneille. Ihmettelen uutisointia, jossa henkilö esiintyi ensin nuorena miehenä, mutta pyydettyään anteeksi tekoaan muuttui pojaksi. Mikä mahtaa olla ero nuorella miehellä ja pojalla tässä tapauksessa?

Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan suomalaiset pelkäävät maahanmuuttajia jotka kulkevat useamman miehen ryhmissä. Monilta naisilta olen kuullut etteivät he uskalla liikkua illalla/yöllä yksin ulkona koska he pelkäävät näitä miesten ryhmiä, vanha sanonta kun kuuluu: ”joukossa tyhmyys tiivistyy”. Miten saadaan iskostettua heillekin kuten kantaväestölle että maassa ollaan maan tavalla, ylilyöntejä ei sallita ja niistä rangaistaan.

Poliisin maahantulopuhuttelu ei yksin riitä, vaikka suomalainen poliisi on hyvä. Vastaanottokeskusten vastuulla on toimien tarkkailu ja tarvittaessa hankkia apua, sekä raportoida poikkeavasta käytöksestä. Myös vastaanottokeskusten jengiytyminen tulee resurssien puitteissa estää kaikin voimin. Väitän, että esimerkiksi sunnien ja shiiojen väliset jännitteet ovat kohtalaisen tuntemattomia rivisuomalaiselle.

 

Säästö sieltä, huoli täällä

Kaleva 14.1.2016

Joulukuussa saimme tiedon ettei määräaikaisia koulunkäyntiohjaajan virkoja jatketa. Tämä tarkoittaa koulullamme (Pikkaralan alakoulu) opetushenkilökunnan vähenemistä 25%.  Asiaa tutkaillessa huomasin Oulun kaupungin sivuilta: ”koulunkäynninohjaaja toimii opettajan työparina. Työpari suunnittelee ja toteuttaa ja arvioi yhdessä oppimistilanteita opetusryhmän tarpeiden mukaisesti yhteistyössä huoltajien kanssa.  Jokaisella peruskoululla on koulunkäynninohjaajapalvelua. Ohjaajapalvelua voidaan suunnata tarpeen mukaan yhdelle tai useammalle lapselle tai koko opetusryhmälle. Osa koulunkäynninohjaajista työskentelee myös aamu- ja iltapäivätoiminnassa”.

Me kyläläiset olemme järjestäneet lapsille kerho- ym. toimintaa tukeutuen koulunkäyntiohjaajaan. Kaikilla oppilailla kun ei lopu koulu samaan aikaan, tukeuduimme odotusaikana koulunkäyntiohjaajan palveluun, jolloin alaluokkalaiset saattoivat odottaa koululla kerhon alkua turvallisesti. Kun tätä palvelua ei ole, lapsemme joutuvat käymään useamman kilometrin päässä kotona odottelemassa kerhon alkua ja palaamaan takaisin koululle. Kaupungin ratkaisu on myös kuolinisku koulumme kerhoille, koska lapset eivät voi tai ehdi kulkea vaarallisiakin koulureittejä toistamiseen.

Eräs huolestunut koulumme oppilaan vanhempi soitti aluerehtorille vedoten nimenomaiseen lauseeseen, että jokaisella peruskoululla on koulunkäyntiohjaajapalvelu. Aluerehtori oli vastannut tämän olevan että vanhaa paikkansa pitämätöntä tietoa. Oulun säästötoimien vuoksi sivuja ei oltu päivitetty ja sen takia tuo lause on siellä!

No, seuraavana rupesin lukemaan Oulun Kaupungin talousarviota 2015 ja suunnitelmaa 2016 – 2017 ja sieltä Sivistys- ja kulttuurilautakunnan asioita johon perusopetuskin kuuluu. Kaupungin strategian mukaan lasten ja nuorten poikkitoiminnallisten palvelujen painopisteitä ovat palvelujen järjestämisohjelman mukaiset lasten tukeminen kasvu- ja kehitysympäristössä, syrjäytymisen ja eriarvoistumisen ehkäisy, nuorten yhteiskunta- ja koulutustakuun toteutuminen sekä hyvät peruspalvelut.

Onko tämäkin osa suurempaa kouluverkkouudistusta joka on aloitettu Kiimingin Ylikylän sivukoulusta? Ovatko lakkautusuhan alla kaikki pienet kyläkoulut? Näinkö näkyy kohdallamme ”toimintamallien kehittäminen ja tehokkuuden lisäys” mm. tilojen käytön tehostamisesta ja tiloista luopumisesta? Miten otetaan huomioon kaunis korulause ”alueellisella johtamisjärjestelmällä jatketaan mahdollisten päällekkäisten toimintojen purkamista ja uusien toimintamallien kehittämistä. Tämä tarkoittaa mm. pitkien etäisyyksien alueella harrastustoiminnan yhdistämistä koulupäivään ja koulukuljetusten tehostamista. Peruspalvelujen turvaamiseksi resurssit kohdennetaan sinne, missä niitä hyvinvoinnin ja tuen näkökulmasta eniten tarvitaan.”

Pikkaralassa vanhempien aktiivisuuden avulla syksyllä palkattin nuori henkilö vetämään iltapäivätoimintaa pariksi tunniksi iltapäivällä koulukäynninavustajan työpäivän päätyttyä. Tästä on valitettavasti luovuttava, koska kustannukset tulevat liian suuriksi maksettavana omakustannuksella useamman tunnin ajalta. Apua epäviralliseen iltapäiväkerhoon emme ole saaneet mistään kyselyistä huolimatta.

Leikata täytyy, mistä rahat sitten ottaisin jos saisin päättää? Laittaisin Hiukkavaaran kulttuurikylän hankkeen jäihin, siellä on jo monikulttuurisuutta tarpeeksi. Myös Svenska Privatskolan on oiva kohde josta voitaisiin nipistää hieman, onhan heidän saamansa avustuksen merkittäviä. Myöskään en kannata lautakuntien puheenjohtajien palkkioiden korotuksia enkä hyväksy kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajan palkkion korotusta.

 

Vihaatko?

13.12.2015

Tohtoritutkija Tommi Kotonen kertoi Kalevassa (13.12.15) poliittisesta vihapuheesta. Juttu keskittyi lähinnä maahanmuuttajiin kohdistuviin vihapuheisiin. Jutussa ei oikein auennut, mitä vihapuhe on. Kysynkin, onko vihapuhetta arvostella ja nimitellä seksuaalisen suuntautumisen vuoksi ja onko romaanien nimittely vihapuhetta? Poliitikot kuulevat paljon myös. Monesti kuultu on paitsi halveksuvaa myös pahansuopaa. Kansanedustajiin, ministereihin ja maan hallintoon kohdistuu paljon törkypuhetta.

Olen paikallispoliitikko, mutta olen yllättäen saanut pahansuopaa palautetta blogini kirjoittamisesta. Palautetta kun voi laittaa tänne nimettömänä. Veikkaan, että osa on poliittisen vastustajan ”hengen tuotetta” – nimettömänä. Pahansuopuus syö meidän kaikkien pääomaa. Mitä eroa on vihapuheella ja vihanpidolla? Vihapuhe lienee käsitteenä aikansa lapsi. Somen myötä se tullut uudeksi muoti-ilmiöksi, nykyään joka paikassa keskustellaan vihapuheesta. Välillä tuntuu, että jokaisesta pikkuasiastakin täytyy olla vihainen, asiasta täytyy tehdä päivitys omalle Facebookin sivuille ja jollei se siinä saa riittävästi huomioita, niin viimeinen vaihtoehto on lähettää tekstiviesti yleisön osastolle lehteen.

Miksei asioita voida hoitaa kasvokkain keskustelemalla asiasta? Mitä lisäarvoa nimettömänä huutelu tuo yhteiskunnallemme? Vihanpito on taas eri asia. Siinä ei kohdata eikä keskustella missään muodossa, korkeintaan tuomarin välityksellä. Meiltä suomalaisilta puuttuu tällä hetkellä yhteishenki. Syynä todennäköisesti on yleismaailmallinen lama ja epävarmuus. Siihen lisättynä hallitsematon maahanmuutto, on helppo kohdistaa vihapuhe kieltä ymmärtämättömään ulkomaalaiseen. Ei ole odotettavissa, että kieltä ymmärtämätön sanoisi yhtä pahasti takaisin.

Kertooko suomalaisten asenteen muutoksista raaistuneet väkivaltarikokset ja raiskaustapaukset? Vai lietsotaanko uusien äärijärjestöjen syntymistä ja kasvamista jotka muka toimivat suomalaisten parhaaksi keinoja kaihtamatta oman käden oikeutta käyttämällä? Miten tässä tilanteessa voidaan edes ehdottaa poliisiviranomaisen virkojen ja toimintojen lakkauttamisista!

Maaseudulla on herätty turvattomuuden tunteeseen. Siellä ei ole poliisia, siellä on vain naapuriapu. Silloin saattaa oman käden oikeus tuntua turvallisimmalta vaihtoehdolta. Pelon ilmapiiristä kertoo myös valvontapalveluiden ja  –myynnin lisääntyminen. Ei sitä pelon ilmapiiriä poisteta turvakameralla. Myös nykyisin julkisuudesta tuttu liikenneviha, kukapa ei olisi syyllistynyt sellaiseen. Omasta mielestä törkeä ohitus tai kiilaus saa suomalaisen vähintään näyttämään kuuluisaa kansainväistä käsimerkkiä. Muistissa on Helsingin raadollinen tapaus kun polkupyöräilijä joutui tällaisen kohteeksi surullisin seurauksin. Heikompi osapuoli menehtyi. Muistakaamme, että hallitusohjelmaan on kirjattu – ”ei saa kiusata”! Rauhallista ja Hyvää Joulua blogini lukijoille ja vihatonta ensi vuotta! Tavataan turuilla ja toreilla kasvotusten.

Perinteitä Maikkulassa

4.12.2015

4.12.2015 otettiin varaslähtö Itsenäisyyspäivän juhlintaan. Itsenäisyyspäivän juhlilla on pitkä traditio Maikkulassa, muisteltiin että juhla olisi järjestetty nyt kymmenettä kertaa. Vieraiksi juhlaan saapuvat Maikkulan esikoululaiset, joita oli tänä vuonna saapunut paikalle satakunta lasta. Kuten oikeissakin Itsenäisyyspäivän vastaanotoissa, oli kättelyseremonia jossa arvokkaasti käyttäytyvät esikoululaiset kättelivät presidenttiparia juhlaan saapuessaan. Presidenttiparina toimi tällä kertaa yhteistyöryhmän puheenjohtaja Janne Koskela ja päiväkodin johtaja Leena Kaltio.

 Juhlia lapset olivat suunnitelleet pitkään askartelemalla Suomen liput kaikille ja olipa hiuspinnien vertailujakin suoritettu päiväkodissa. Juhlissa nähtiin hienoa ohjelmaa, lapset olivat harjoitelleet laulu- ja musiikkiesityksiä. Esitysten jälkeen päästiin seuraavaan kohokohtaan, nimittäin juhlakakun syöntiin. Hyvät tavat juhlaväki muistikin ja keskustelu oli sivistynyttä.

Juhlat järjesti perinteiseen tapaan vapaaehtoisvoimin Maikkulan Suuralueen yhteistyöryhmä, MLL  Maikkulan paikallisyhdistys, Karjasillan Seurakunta, Maikkulan Suuralueen Asukastupa ja Pikkaralan kylätoimikunta.

Postia Brysselistä

22.11.2015 Entinen ulkoministeri, nykyinen kansanedustaja Erkki Tuomioja kannattaa (HS 20.11.15) tiukkoja aselakeja. Hän ei ”näe syitä siihen että kenelläkään olisi puoliautomaattiaseita kotona”. Tuomiojan mukaan sellaisilla aseilla ei ole tekemistä ampumaurheilun tai metsästyksen kanssa. Ei ole tainnut Erkki Tuomioja kuulla yleisesti vesilinnustuksessa käytetyistä puoliautomaattihaulikoista. Vai tarkoittiko hän uutta EU:n asedirektiiviä, joka sai vauhtia surullisesta Pariisin terrori-iskusta. Siellä käytettiin todennäköisesti AK47-kivääreitä, jotka ovat peräisin Balkanilta jonne venäläiset kuljettivat niitä Jugoslavian sisällissodan aikaan. Rikollisjärjestöt ovat kasanneet aseita periaatteella piippu tuolta, perä sieltä sekä lukko ja runko täältä, ja näin on AK valmis. EU on kieltämässä sotilasasetta muistuttavat aseet. Suomalaisessa metsästyskulttuurissa käytetään rynnäkkökiväärin pohjalle tehtyä hirvikivääriä mallinimeltään Valmet Petra. Sarjatuliaseiden täyskielto vaikuttaisi myös suureen joukkoon asekeräilijöitä, jos he menettäisivät sotahistoriallisen keräilykohteensa. Vakavinta on, mikäli tämä EU-tason esitys menee edes osittain läpi, tarkoittaa se Suomen maanpuolustuksen loppumista, reserviläisarmeijan ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen alasajoa. Eivät siellä aikuiset miehet viitsi puupyssyllä ampua ja huutaa ”laukaus, laukaus!”. Kuka muuten maksaisi jos tällaiseen pakkolunastukseen mentäisiin? Myös olisi pelättävissä asekätkentää, monikaan ei olisi valmis luopumaan mitätöntä korvausta vastaan. Lakiesityksen hyväksyminen olisi myös voitto terroristeille ja rikollisjärjestöille jotka hamuavat Euroopan herruutta.Huomattavaa on lisäksi, että reserviläisammunnoissa suositut AR-15-pohjaiset kiväärit muistuttavat ulkoisesti sarjatuliasetta. Näinhän saadaan parempi tuntuma aseeseen jos tositilanteessa joutuu käyttämään vastaavaa sarjatulitoiminnolla toimivaa asetta. AR-15-kiväärit ovat siis varta vasten suunniteltu niin, ettei niitä voi muuttaa sarjatuliaseiksi. Ampumataidon ylläpitäminen on reservin ydintä. reserviläistoiminta tapahtuu omin varoin, itse ostetuilla kivääreillä ja panoksilla. Voiko tämän taloudellisemmin reserviläistaitoja ja valmiutta pitää yllä? Suomen uskottava puolustus nojaa reserviin ja maanpuolustustahtoon.Belgiassa säädettiin 2006 laki, jolla kiellettiin lähes kaikki aseet ja pyrittiin keräämään pois korvauksetta. Seurauksena noin miljoonasta rekisteröidystä aseesta ”katosi” 700.000. Voisiko sama tapahtua Suomessa? Belgiassa, Brysselissä on terroriuhkaluokitus nostettu korkeimmalle tasolle. Toivottavasti tämä lakiesitys ei mene läpi EU-tasolla, muutoin Suomen reserviläisyyteen perustuva maanpuolustus on tullut tiensä päähän. Miksi pitää lailla kurittaa laillista aseenkantajaa ja Suomen viranomaisjärjestelmää. Terroristisen toiminnan vastustaminen tulee lähteä terroristien toimintaa vaikeuttavista toimista. Onkohan poliitikoilla tällaisten iskujen jälkeen hinku tulla julkisuuteen vakuuttelemaan että islamistiterroristeilla ei ole mitään tekemistä islamin ja muslimeiden kanssa. Ikään kuin tässä oltaisiin niputtamassa lailliset aseenomistajat samaan kastiin laittomia aseita käyttävien terroristien kanssa?

Aluepolitiikan suunnat

18.11.2015 9.57 | Janne Koskela

Siteeraus työ- ja elinkeinoministeriön julkaisusta (Alueintegraattori): ”Systemaattisen aluepolitiikan voidaan katsoa maassamme alkaneen viisi vuosikymmentä sitten. Silloin alettiin järjestelmällisesti ja valtion varoja käyttäen edistää niin sanottua teollistavaa kehitysaluepolitiikkaa”. Paljon on vettä virrannut Oulujoessa sotien jälkeen eikä historiassa tapahdu enää mitään, opiksi toki voimme ottaa. Aluekehityslakien aika on ohi, osin jo EU:n jäsenyydenkin vuoksi. Aluekehityslakien avulla luotiin vientiteollisuuden työpaikkoja. Tuloksiakin saatiin, valtion tuella. Kukaan ei pysty kiistämään Rautaruukin tai Oulun ylipiston merkitystä alueemme kannalta. Toivokaamme, että Oulussa pystytään tarjoamaan tulevaisuudessakin tasokasta koulutusta ainakin nykyisessä mittakaavassa myös ammatillisissa opiskelupaikoissa kuin yliopistossakin eikä näitä vähennetä taloudellisten paineiden alla. Aluepolitiikka ymmärretään usein tahallaan väärin. Monesti kuulee asenteellisia väitteitä ja suppeaa käsitystä. Siten, että ”ensin rakennetaan syrjäseuduille ja sitten ruvetaan vaatimaan kaikkia palveluja”. Ei se nyt ihan näin mene. Kun itse muutin Pikkaralaan, niin en kuvitellutkaan asvaltoitua pyörätietä pihaamme asti tai kyläkoulua kotinurkkamme juureen. Ehei. Näen kuitenkin kylät edelleen kaupunkiseutujen voimavarana. Kylät ovat vanhempia kuin kaupungit. Aika on muuttunut, toki. Olemme nykyään EU:n jäsenvaltio ja jaamme rakennerahastojen varoja kierrättämällä jäsenmaksumme Brysselin kautta. Tuolla matkalla jäsenmaksusta sulaa osa byrokratiaan. Sen me maksamme jäsenyydestä, mutta onneksi Itä- ja Pohjois-Suomi saavat edes osan takaisin. Ja EU:sta huolimatta Norja osallistuu arktisen alueen yhteistyöhön Suomen ja Ruotsin rinnalla. Siksi aluepolitiikalla on merkitystä, haemme yhteisiä vahvuuksia ja vahvoja osaamisaloja. Minkä sille mahtaa, että matkailijoita houkuttelevat revontulet näkyvät juuri meidän pohjoisessa ja Lappi on edelleen Suomen suosituin matkailumaakunta. Turha tässä on myöskään lähteä alueita kilpaa huudattamaan tai vastakkain asettelemaan. Kirjoitin tämän siksi, että niin monena vuosikymmenenä aluepolitiikkaa on pidetty kirosanana. Ja jos muuten kirotaan aluepolitiikka, niin lähellä ollaan Oulun yliopiston ja alueellisen elinkeinoelämän kiroamista samalla. On se vaan kumma, että Norja edelleen satsaa pohjoiseen ja alueellisiin vahvuuksiin valtiollisin toimin. Onhan heillä toki öljynsä, mutta Suomella ja Oulun seudulla on monta aihetta kääntää ”Katse Pohjoiseen” yhteistyössä muiden Pohjoismaiden kanssa.

Viinan varjossa osa 2

2.11.2015 Kolumnini Viinan varjossa sai aikaan mielenkiintoisia yhteydenottoja. Kuntapäättäjänä tartuin toimen ja kävin tutustumassa päihdekuntoutuksen erääseen yksikköön. Koska päihdeongelma on todellista totta maassamme, sen hoitoa pitää kehittää. Toimiva kuntoutusketju on kaikkien etu. Kuten kirjoitin, A -klinikkasäätiö tekee työtään hyvin. Kuitenkin senkin historia todistaa, ettei päihdeongelmaa ja ennenaikaisia päihdekuolemia ole saatu karsittua maastamme. Mieleeni tuli vuosien takainen Pohjois-Karjala projekti. Maakunta oli kuulu sydänsairauksista ja kuolleisuudesta niihin. Silloin alettiin hoitaa sairauksia ennalta eikä pelkkiä oireita. Läskisoosi vaihtui kevyempää ruokavalioon. Korkea kolesteroli, hoitamaton verenpainetauti ja epäterveelliset elämäntavat saivat kyytiä. Tuloksena on ollut eliniän kasvu, pienempi sydäntautikuolleisuus ja terveempi kansa. Uskoakseni maamme eri osissa hoitoketjut ovat erilaisia. Heitän kuitenkin oletuksen että asiakas voi hakeutua vaikka kymmenettä kertaa katkolle kenenkään välttämättä siitä, että olisiko vaikkapa jo kolmannen katkon jälkeen syytä miettiä muuta päihdekuntoutusta kuin A-klinikkaa? Tai vastaavasti terveyskeskuksen kuudennelta katkolta ohjataan potilas kuntoutukseen, jotka kokonaisuudessaan tulevat huomattavasti halvemmaksi kuin vakavan päihdeongelman aiheuttamat kulut ja inhimillinen kärsimys. Vaihtoehtoja on vuosien saatossa tullut. Myös tulevaisuudessa tulemme tarvitsemaan enemmän tällaisia hoitopaikkoja kun nykyajan peliriippuvuus tulee lisääntymään. Katkolla hoitaminen on tietenkin tarpeellista, mutta se lienee oireiden hoitoa. Jos viinan riippuvuus vaihdetaan lääkeriippuvuuteen, itse ongelma ei varmastikaan katoa minnekään. Monessa maassa alkoholismi luokitellaan sairaudeksi ja sairautena sitä hoidetaan toisella tavalla kuin päihdeongelmana.

Ei savua ilman tulta

28.10.2015 Nyt ne meinaa kieltää puunpolton. Terveyden ja hyvinvointilaitoksen asiantuntija ylilääkäri Raimo O. Salonen perustelee puunpolton kieltoa haitallisilla hiukkaspäästöillä. Parannusehdotuksena hänen mukaansa puukiukaat ja varaavat takat pitäisi olla vähäpäästöisiä. Mitähän tuumaisi Päätalon kirjoista tuttu uunimuurari Satusetä vähäpäästöisestä uunista? Mahtaakohan tuommoinen härveli edes lämmetä? Öljylläkö se sauna pitäisi lämmittää? Eipä ne taida Tuiran kerrostalotkaan lämmetä pyhällä hengellä. Suomessa on ollut saunoja kautta aikojen, saunassa on synnytty ja kuoltu. Mitähän ylilääkäri Raimo O. Salonen tykkäisi öljyllä lämmitetystä savusaunasta, olisiko se parempi ratkaisu? Täällä maalla oltaisiin talvella huutavassa hukassa jos talossa ei olisi yhtään tulisijaa! Suora sähkölämmitys varmasti lämmittää myös pörssipelurin lompakkoa pakkasilla! Mutta entäpä sähkökatkosten aikana täällä syrjäseudulla, mistä silloin lämpöä saadaan? Siinäpä olisi suomalaisille insinööreille tehtävää kun kehittää ekologisesti hyvä halkolämmityssysteemi. Puun poltosta syntyy hiilidioksipäästöjä. Kuitenkin kasvaessaan puu sitoo hiiltä joka poltettaessa vapautuu. Puun energiakäyttö ei lisää ilmakehän hiilidioksipitoisuutta kunhan huolehditaan että metsää kasvaa vähintään yhtä paljon kuin sitä hyödynnetään. Suomessa metsän kasvu ylittää reilusti käytetyn puun määrän. Puu on kuitenkin uusiutuva lähienergiavara ja meille vihreää kultaa!

Viinan varjossa

20.10.2015 21.05 | Janne Koskela

Alkoholilla on tunnettuja terveyshaittoja, se aiheuttaa ennenaikaisia kuolemia Suomessakin vuosittain. Paha kyllä, ennen totaalilopettamista liuotinaine nimeltä etyylialkoholi liuottaa aivoja ja muita sisäelimiä. Myös läheisille ongelmainen juominen on murhe. Pahoista päihdeongelmista ulospääsy vaatii toimia ja hoitoon hakeutumista. On syytä siis kysyä hoidon ja kuntoutuksen tulosten perään, koska tilastojen perusteella voidaan sanoa alkoholin aiheuttavan merkittäviä terveyshaittoja Suomessa. Päihdekuntoutusta on perinteisesti myynyt kunnille A-klinikkasäätiö. Kun kurkistaa sen historiaan, löytyy politiikkaakin sen hallinnosta (mm. Kansan Raittiusapu) ja perustajatahona on toiminut itse Oy Alkoholiliike Ab, joka rahoitti säätiön toimintaa vuoteen 1957, jonka jälkeen rahoitus siirtyi valtiolle. Vuodesta 1988 alkaen A-klinikka on ollut valtakunnallisen toimintansa osalta Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama. A-klinikalla on olemassa ostosopimukset kuntien kanssa hoitopaikkojen palveluista. Suomessa on keskusteltu mietojen viinien myymisestä kaupoissa – keskieurooppalaiseen tyyliin. Euroopassa juomiskulttuuri on tietenkin vallan toinen. Toisaalta heillä on myös paikallista tuotantoa, joka on kansantaloudellisesti järkevää myydä lähikaupassa. Ei pohjoisten harjujemme rinteillä rypäleet kasva. Jos miedot viinit tuodaan ruokakauppaan, pitäisi mielestäni pakkauskokojen olla rajoitettuja. Ei litramyyntiä, perinteinen pullokoko riittää. Samoin ihmetyttää mietojen alkoholijuomien pakkauskokojen kasvattaminen viime vuosien aikana. Moni on kertonut kokemuksestaan juomisen määrän lisääntyneen pakkauskokojen kasvaessa. Juomisen lisääntyminen tuskin haittoja vähentää. Sääntelyllä voitaisiin? Nykyistä alkoholimyyntisääntelyä lähtisin purkamaan alkupäästä. Onhan se hassua, kun kauppa aukeaa klo 7, niin keskiolutta saat vasta klo 9. Iltamyynnin aikarajan pitäisin ennallaan, jotta vältetään lisääntyvä humalaisten häiriökäyttäytyminen myyntipaikan läheisyydessä. Ravintoloille taas on esitetty päinvastaista – myynnin sääntelyn vapauttamista. Lakimme muuten sanovat yksiselitteisesti, ettei humalaiselle saa myydä alkoholia. Pitäisiköhän ravintoloihin hankkia promillemittari jolla arvioidaan kenelle myydään, jos silmämääräisesti arvioiden ei onnistuta. No, tuskin sentään tarvitaan. Ravintolatoimintaa valvoo aluehallintovirasto ja meillä Suomessa alkoholitarkastajalla on vielä auktoriteetti jäljellä. Hänen sanomisiaan uskotaan, kun tiedossa on hänen valtansa anniskelulupien suhteen. Ravintolat puuttuvat myös herkästi järjestyshäiriöihin, järjestyksenvalvojat huolehtivat ravintolan asiakkaiden turvallisuudesta. Kokemusperäisiä päihdekuntoutusketjuja tulisi mielestäni nostaa enemmän esille. Parisen vuotta sitten Heikki Oinas-Kukkonen väitteli kasvatustieteen tohtoriksi aiheenaan päihdekuntoutuksen tuloksellisuus. Oinas-Kukkonen ajaa täysin nollatoleranssia. Tiedän tapauksen jossa alkoholin suurkuluttaja lopetti alkoholin käytön ja pysyi raittiina 10 vuotta. Kun hän täytti 60 vuotta, hän päätti ottaa pikkuisen konjakkia terveydellisistä syistä nukkumaan mennessä. Eikä mennyt kauaakaan kun hän joi jo koko pullollisen ja alkoholi täytti ajatukset. Olen Oinas-Kukkosen kanssa samaa mieltä siitä, että alkoholismi on sairaus ja alkoholismiin sairastuneelle nollatoleranssi on paras ratkaisu. En vastusta A-säätiön toimintaa, mutta kannatan uusia keskustelun avauksia. Ei kai kukaan väitä, etteikö meillä edelleen olisi alkoholin aiheuttamia terveyshaittoja, siitä aiheutuvia ennenaikaisia  kuolemia ja sosiaalisia haittoja? Ja tämä kaikki on julkisen sektorin sylissä, ja niiden tahojen jotka rahoittavat A-klinikan toimintaa.

Kitinää kyliltä

16.10.2015 12.04 | Janne Koskela

Kitinää kyliltä Ennen oli kuntia kunnes tuli markkinamies joka möi yhdistymisen vuonna 2013 Ouluun. Houkuttimena hän käytti viiden vuoden irtisanomissuojaa ja niin oli kauppa valmis. Ei muistanut sanoa että palvelut pakenevat perässä! Pankki lähti, Posti meni, Otto jäi jos jäi. Vain Parturi pyörii vielä kotitalon nurkissa. Kyläkoulu meni jo. Kohta kirjasto, lukiota ollaan lakkauttamassa ja lääkäriäkään ei enää ole. Huolta tuottaa hammashuolto joka siirtyy hyvinvointikeskukseen. Kyllä tämmöinen meno sieppoo syrjäkylän asukasta. Iän päivän ollaan naurettu helsinkiläisille jotka sanovat ettei elämää ole kehä kolmosen ulkopuolella. Onko oululainen päättäjä päättänyt rajan olevan Oulussa Raitotie? Kyllä me täälläkin syrjemmässäkin tarvitaan palveluita. Onneksi on pienyrittäjiä jotka uskovat vielä syrjäkylien vetovoimaan. Kyllä kaupungin pitäisi jättää syrjäkylille muitakin palveluita kuin huonokuntoiset tiet. Ymmärrän kyllä tässä taloudellisessa tilanteessa nämä säästöt, mutta pitäisi jättää jotain palveluita.  Ei se riitä jos kirjastoauto käy kerran viikossa pyörähtämässä. Ennen aura-auto kävi talvisin aukaisemassa kulkutiet, nykyisin sekään ei ole itsestään selvää. Kalliit likavesi-investoinnit eivät edesauta muuttovirtaa syrjäkylille. Kylät autioituu, ei ihmisiä enää kiinnosta muuttaa maalle, kyläläisten elämä on tehty liian hankalaksi! Naapuriapu on vielä sentään voimissaan ja kylien talkoohenki kertoo kylien yhteisöllisyydestä, siellä naapuria ei jätetä! Onneksi on myös vapaehtoisia toimijoita jotka vetävät erilaisia harrastepiirejä kyläläisille tyhjiksi jääneissä koulukiinteistöissä tai kunnantaloissa joita tuntuu löytyvän joka kylältä remontoitavaksi kylätaloiksi. Kallista kun on kulkea linja-autollakin asioita toimittamassa, esimerkkinä vain muutaman kilometrin käynti Jäälistä tai Kellosta Raitotien tuolle puolelle maksaa 11,60€ reissulta. Tulee mieleen vanhan mainoksen sanat ”Elämä on”.

Korien kilinää

8.10.2015 16.17 | Janne Koskela

Tutustuin tuossa Pikkaralan frisbeegolfrataan. Tämä suosiotaan lisäävä laji on Ed Headrickin vuonna 1964 kehittämä, jota myös köyhän miehen golfiksi on kutsuttu. Kiekot ovat muovia, ja lajissa tarkoitus on nakata kiekko koriin mahdollisimman vähillä heitoilla. Kiekkoja saa nykyisin melkein jokaisesta marketista ja kiekkojen hinnat vaihtelevat muutamasta eurosta useampaan kymppiin. Pienellä alkupanostuksella lajiin pääsee mukaan. Korit ovat sijoitettu radoille joista kokonaismittaisella radalla on 18 koria tai lyhemmällä radalla on 9 koria. Pikkaralassa on tällä hetkellä valittavana 3 eri rataa joista löytyy niin amatöörille kuin ammattilaiselle omansa.  Pikkaralan rata on tehty vanhalle soranottoalueelle joten samalla on tehty myös maisemanhoitotyötä. Alueen hiekkapohjainen kangasmaasto soveltuu erinomaisesti tällaiseen harrastamiseen ja mäkisessä maastossa luonnon omat esteet luovat radalle haastetta. Pikkaralan rata on osuuskuntaperiaatteella toimiva, tänä vuonna kuitenkin saa käyttää rataa ilmaiseksi. Tulevaisuudessa radan käytöstä tullaan perimään pieni maksu osuuskunnan toimesta. Radan virallisia avajaisia vietetään keväällä 2016. Tässä on hyvä ja käyttökelpoinen idea muillekin maaseudun elävöittämiseksi ja harrastusmahdollisuuksien tarjoamiseksi. Harrastajia lajilla on koko ajan enemmän ja Suomessa uusia ratoja avataan. Tällä hetkellä on käytössä yli 400 rataa ja harrastajien omana järjestönä toimii Frisbeeliitto. Oulun kaupungin alueelta löytyy myös useampia muita ratoja, joissa voi harrastaa tätä ilmaiseksi. Liikuntaa tässä lajissa myös saa, kustannukset eivät nouse liian korkeiksi ja sopii kaikenikäisille lapsista varttuneempiin. Laji tulee tutuksi entisestään vuonna 2016, silloin järjestetään Oulussa EM-kilpailut. Kisoihin osallistuu kilpailijoita yli 25 maasta naisten, miesten ja junioreiden sarjoihin. En ole ainakaan itse huomannut, että Oulu olisi aloittanut näin merkittävän tapahtuman markkinointia suuren yleisön tietoisuuteen. Itse sain tiedon Yleisradion nettisivuilta. Toivottakaamme yhdessä kilpailijat ja kisaturistit tervetulleiksi Ouluun tarjoten tapahtumalle loistavat puitteet!

Tasa-arvoinen Suomi

1.10.2015 30.9.2015 tehtiin historiaa kun joukko turvapaikanhakijoita kokoontui porukalla Oulun pääpoliisiasemalle haukkumaan suomalaista ruokaa ja majoitustiloja. Miltä tämä tuntuu suomalaisesta pientuloisesta tai vanhuksesta joilla ei ole varaa ostaa itselleen ruokaa? Näille mielenosoittajille oli tarjoiltu aamupalaksi leikkeleitä, jugurttia, mehua ja vaaleaa leipää, päivällä kalaa, salaattia ja leipää sekä myös iltapalaa josta mielensä pahoittajat suuttuivat: ohrasuurimorisotto, kalkkunakastiketta ja kasviksia! Hiukkavaaran hätämajoituskeskuksen apulaisjohtaja Janne Salmivaaran mukaan ruokaa kuluu paljon palautteen perusteella, 1 annos saattaa sisältää 8 jauhelihapihviä ja 10 kananmunaa. Hiukkavaaraan toimitetaan siis ruokaa tuntuvasti isompia määriä kuin moneen muuhun yksikköön johon Oulun Serviisi ruoan toimittaa. Kyllähän tästä pienituloinen suomalainen suuttuu, puhumattakaan vanhuksista! Täytyy muistaa että näille mielensä pahoittajille tarjoillaan valmis ruoka 3 kertaa päivässä ja viikon jokaisena päivänä! Ei pienituloisella ole varaa syödä kolmea kokonaista ateriaa päivässä saatikka vanhukset jotka ovat ateriapalvelun armoilla. Monissa vähävaraisissa perheissä lapset syövät koulussa yhden lämpimän aterian ja joka ilta ei sitten ole vara syödä aterioita, saatikka viikonloppuna. Kyllä minäkin voisin hakea tuollaiset ruoka-annokset vaikka lähikoululta ja varmasti maistuisi monelle vähävaraiselle Serviisin ruokalistan tarjoilut, uskoisin että suomalaiset voisivat jopa pienen maksun maksaa noista aterioista. Ja mitä majoitustiloihin tulee, itse olin 8 kuukautta niissä tiloissa ja hyvin meni valtion leivissä. Heille on tarjolla ilmaiseksi asunto, sähköstä ja lämmityksestä ei tarvitse huolta kantaa sekä monipuolinen ruoka. Tätä kirjoittaessa tuli tieto että Hiukkavaaran asukit (370 henkilöä) menivät ruokalakkoon, syömään oli tullut vain yksittäisiä miehiä sekä lapsia. Tässä lakossa kyse vastaanottorahasta, koska Hiukkavaaran miehet saavat nyt 92,64e/kk ja ilmaisen ylläpidon, jos taas itse omat soppansa keittävät 267,02e/kk (lähde Maahanmuuttovirasto) mutta Hiukkavaaran tiloissa ei ole ruoanvalmistusmahdollisuutta. Toivottavasti lakkoavustus on pienempi kuin maahanmuuttoraha!

Talouskasvu ja vienti – saavutettavissa raiteilla?

Sunnuntaina 20.9.2015 oli juttua Kalevassa Ruotsin työpaikoista. Jutusta innostuneena rupesin tutkimaan junareitin mahdollisuutta Ruotsiin. Tässähän piilee mahdollisuuksia, joskin erilaisuuksia. Toivottavasti ne eivät muodostu esteeksi.

Suomessa ja Ruotsissa on eri raideleveys. Tämän vuoksi radan ylittävän tavaraliikenteen hoitamiseksi tarvitaan terminaali ja junahalli josta kuljetettavat kontit yms tavarat voidaan siirtää vaunusta toiseen. Rajalla on kokeiltu vaunuja joissa automaattisesti muuttuvat akselipituus mutta se osoittautui kalliiksi ja toimivuudeltaan talvioloissa epävarmaksi.

Vuonna 2013 tavaraliikenne oli 0,16 miljoonaa tonnia joka muodostuu pääosin Tornion Röytän terästeollisuuskuljetuksista. Mahdollisia uusia kuljetuspotentiaaleja ovat Pohjois-Suomen teollisuuden vientikuljetukset Länsi-Eurooppaan.
Ruotsin kautta kulkeva reitti on arvioitu yhdeksi vaihtoehdoksi Suomen ulkomaankaupan merikuljetuksille.

Matkustajaliikenteessä on ollut esillä junatarjonnan jatkaminen Haaparantaan asti. Henkilöjunien pääteasema ja tavaraterminaalin sijoituspaikka vaikuttavat keskeisesti sähköistyksen aiheuttamiin kustannuksiin. Nykyisten suunnitelmien mukaan terminaali on tulossa Haaparannan puolelle. Tällöin ruotsalaista henkilöjunia ei voida ajaa sähkövedolla Tornioon asti koska rajan ylittävällä osuudella ei voi olla kahdelle eri raideleveydelle erillistä sähköjärjestelmää. Tällöin myös henkilöjunien vaihtoasema olisi sijoitettava Haaparantaan jolloin radan sähköistäminen Suomen raideleveyden mukaisesti edellyttäisi rajan ylittävän ristikkosillan rakentamista.

Muita vaihtoehtoja on rajan ylittävän henkilöliikenteen hoitaminen vectron-vetureilla ja henkilöliikenteen hoitaminen rajan yli busseilla. Ajallisesti junanvaihto kestää noin 40 minuuttia. Liikennevirasto on tutkinut asiaa tänä vuonna.

Lähtökohtaisesti tällaisen uuden liikenteen on oltava liiketaloudellisesti kannattavaa. Pohjois-Suomi elää puusta ja teollisuudesta, täällä on vahva puurakentamisperinne. Täällä on myös suuria talotehtaita junaradan lähettyvillä, joten voitaisiinko ajatella Pohjois-Suomesta talotehtaalta nostettavan valmis omakotitalon elementti suoraan junan kyytiin. Junan kyydissä rahtia voitaisiin viedä suoraan Ruotsiin tai jopa Keski-Eurooppaan asti koska näissä maissa arvostetaan suomalaista rakentamista. Tai mikseipä Kiirunaan jossa on uusi rakennusbuumi koska siellä siirretään kaupunkia kaivoksen tieltä pois.

Eikä henkilöliikennettäkään pidä unohtaa, mikä sen mukavampaa olisi kuin Oulusta ajella junalla Keski-Eurooppaan. Myös Ruotsin puolelta oltaisiin varmasti halukkaita osallistumaan Pyhäjoen ydinvoimalan rakennusprojekteihin. Oma lukunsa on Lapin kaivosteollisuus, mikäli siellä saadaan kaivosteollisuus toimimaan, lisäisi se myös junaliikennettä. Ruotsi on esimerkillisesti panostanut raideliikenteeseen rakentamalla Haaparannasta Bodeniin uuden rataverkoston joka on sähköistetty.

Roskaa valtatien varrella

20.9.2015 11.30 | Janne Koskela

Näin syksyllä ennen lumien tuloa on hyvä muistuttaa maantien varsien siisteydestä ja muistakin julkisista alueista. Ei pidä ajatella että kyllä se heitetty roska lumen alla maatuu. Keväällä se roska lumien alta takuuvarmasti paljastuu! Kylätoiminnan aktiivina tulee kiinnitettyä huomiota asuinympäristön viihtyvyyteen. Me suomalaiset kuin monet muutkin maat olemme siistejä, mutta emme siinäkään täydellisiä. Ympäristön roskaaminen pistää väkisinkin silmään. Kun heitämme roskan luontoon, ihmettelen sitä. Emmehän käytännössä heitä roskia lattialle kodeissammekaan. Viihtyvyys ennen kaikkea. Erilaiset kyläyhdistykset ja asukastuvat ovat myös ansiokkaasti osallistuneet tähän toimintaan hommaamassa alueelleen kiertäviä metallinkeräyslavoja sekä keränneet talteen ympäristölle vaarallisiksi luokiteltuja aineita kuten öljyt, maalit ja akut. Useat kylätoimikunnat ovat järjestäneet alueillaan siivoustalkoita joilla on parannettu alueen asukkaiden viihtyvyyttä. Tiedän myös että päiväkodin lapset ja koululaiset osallistuvat siivoustalkoisiin, näin opetamme lapsiamme huolehtimaan ympäristöstään. Minne katosi julkisuudesta ”roska päivässä” –liike? Toki se verkossa olevien tietojen mukaan näyttää elävän edelleen, mutta mielestäni voisimme laajemminkin elää kuten opetamme. Monessa muussa maassa on tilanne huonompi, toki. Heillekin voisi kaupata aktiivisemmin ”roska päivässä” -liikettä. Siniset roskapussit, muovipullot ja muut roskat teiden varsilla muodostavat varsinaisen antimaiseman. Moni maa tekisi itselleen palveluksen siivoamalla ympäristönsä. Meidän ei Suomessakaan kannata löysäillä. Haastankin meidät kaikki pitämään kylämme siistinä. En aio siivota toisten puolesta, mutta oman osani teen. Eiköhän se ole hyvä lähtökohta meille kaikille. Pidetään kylät ja kaupungit siisteinä ja viihtyisinä. Yhden roskan noukkaaminen maasta ei montaa sekuntia vie. Kymmenen ihmistä noukkii vielä useamman roskan, eiköstä!

Katoava Kansanperinne

7.9.2015 17.24 | Janne Koskela

Vapaaehtoistoiminta tuo katoava kansanperinne. Johdin viime viikolla yhteistyöryhmän kokouksen jossa tuo katoamisilmiö tuli taas kerran esille. Kerhoille ei tahdo löytyä vetäjiä. Jos löytyy niin helposti kysytään joutuuko siellä tekemään muutakin, esimerkiksi keittämään kahvia? Nuoria ei kiinnosta enää tämmöinen toiminta; eihän näistä saa mitään rahallista korvaustakaan, mutta arvostelut kyllä saa niin hyvästä kuin pahastakin. Ja onhan tämä aikaa vievää toimintaa, esimerkiksi yhden kuuden hengen palaverin aikaansaamiseksi voit joutua lukemaan ja vastaamaan noin kahteenkymmeneen sähköpostiin ja soitot vielä päälle. Ei nuorella/keski-ikäisellä ole aikaa tällaiseen toimintaan, siksi näissä toiminnoissa on pääosin eläkeläisiä. Myös politiikka näyttelee suurta roolia vapaaehtoistoiminnassa vaikka homman pitäisi olla poliittisesti sitoutumatonta, usein on mukana vanhojen puolueiden edustajia. Otetaanko aina uusia ihmisiä mukaan? Esimerkiksi vaikkapa henkilö joka kuuluu Perussuomalaisiin, niin joissain tapauksissa kyseenalaistetaan hänen toimintansa. Yleensä kuitenkin henkilöt jotka pyörittävät vapaaehtoistoimintaa ovat aktiivisia niin politiikassa kuin muissakin vaikuttamisenkeinoissa, joten heitä kyllä tarvitaan. Pääministerimme auttamisen halu pakolaisia kohtaan on ennenkuulumaton vapaaehtoisteko, joka saa mediahuomion ympäri maailman. Olikohan tässä presidenttikilpailun avaus? On myös vapaaehtoistoimintaa johon ei oteta nuoria käytännössä mukaan lainkaan, tästä esimerkkinä metsästysseurat, siellä ukkoutuminen on jo ongelma? Jos nuori itse tai lähipiiri ei omista maata tai metsää on metsästysseuraan vaikea päästä ja hänelle sanotaankin ”kun käyt talkoissa niin pääset”. Nuori tulee siis talkoisiin ja erehtyy sanomaan oman mielipiteensä ja parannusehdotuksen seuran vanhoille jäärille jostakin asiasta, usein miten vastaus kuuluu: ”näin on tehty jo silloin kun sua ei ollut vielä olemassakaan”. Tätä nuorta metsästäjän alkua ei sen koomin nähty talkoissa. Tosiasiahan on, että henkilöllä jolla on paljon maata/metsää, on suurin sanavalta metsästysseurassa. Valitettavasti talkootyö ei ole mediaseksikästä eikä kaiketi erityisen muodissakaan. Miten sille saisi uutta nostetta kun fiksuja tekijöitä kyllä riittäisi? Meillä on myös talkootyön esteitä tiukkojen viranomaistulkintojen vuoksi. Ei voi olla oikein, että talkooruoka lasketaan työttömälle ansiotuloon verrattavaksi. Kuitenkin talkootyö tunnustetaan ihmistä – siis myös työtöntä aktivoivaksi. Meiltä siis mitä ilmeisimmin puuttuu moneen muuhun maahan verrattuna vapaaehtoistoimintaa säätävä laki. Ollaanko vaikean edessä, kun sääntelyä pitäisi purkaa mutta samalla peräänkuulutetaan sääntelyä?

Pohdinnan paikka

28.8.2015 10.33 | Janne Koskela

Kävin SPR:n tiedotustilaisuudessa Vallinkorvassa. Huoli oli suuri alueen asukkailla. Pelkoa herätti eniten asukkaitten pihoille tuleminen sekä naisten ja lasten turvallisuus kulttuurierosta johtuen. Vastaanottokeskuksen neuvo oli: ”pelatkaa miesten kanssa jalkapalloa ja naisten kanssa kutokaa niin kulttuuriero kapenee”. Vastaanottokeskukseen on sijoitettu pääosin nuoria aikuisia, kansalaisuudet ovat somaleja ja irakilaisia. Jakauma tällä hetkellä on 40 naista ja 40 miestä, pääosin nuoria aikuisia. Vanhoja ihmisiä ei ole koska he eivät kestäisi matkan rasituksia, tästä johtuen on vain nuoria aikuisia. Nuoret ovat mitä ilmeisimminlähetetty tänne siinä toivossa että suvun muutkin jäsenet saataisiin Suomeen. Maahan tulleiden henkilöiden entisyydestä ei ole mitään tietoa koska hakijalla ei ole mitään millä henkilöllisyys tarkistettaisiin. Tätä myös rikolliset käyttävät tätä hyväksi. Rikollinen tarkoitusperä ei tule ilmi maahantulopuhuttelussa. On päivän selvää, että maahantulijoiden puhuttelu sitoo myös poliisin voimavaroja. Tämä on nykyisessä taloustilanteessa väistämättä muusta tutkinnasta pois. On aihetta kysyä, paljonko kotimaisten rikoksien tutkinta kärsii muuttuneesta tilanteesta? Tiedotustilaisuudessa ei kerrottu että Oulujoen seurakunta on tarjonnut Sanginjoen seurakuntatalon vastaanottokeskuksen käyttöön. Moniko heistä kunnioittaa kristillisiä arvoja? Ilmi tuli kuitenkin,että Oulun kaupunki etsii aktiivisesti kiinteistöjä joihin se voisi sijoittaa uuden vastaanottokeskuksen. Minun mielestäni lähes tyhjillään oleva Oulunsalon kunnantalo olisi siihen sopiva paikka. Taitaa Yli-Iinkin entinen kunnantalo humista tyhjyyttään. Moneen kertaan huomautettiin että vastaanottokeskus ei käy köyhän Oulun kukkarolla vaan valtio maksaa. Mistä valtio saa tähän rahat, Kreikaltako? Toisissa juhlapuheissa kuntia velvoitetaan yhteisiin säästötalkoisiin valtion velan nimissä!